perjantai 29. elokuuta 2014

Juhannusruno 2001

Kiteellä Juhannuksena 2001


Vietimmepä Juhannusta.
Juhannusta kaiken kansan.
Yötöntä yötä elimme.
Karkeloimme aamuyöhön,
Suomen sulossa suvessa.
Haarajärven rantamilla,
järven ruskeavetisen.

Ystävii oll siellä paljon.
Monta tuttua tull etehen,
vuosikymmenten takua.
Siellä kaikki keinahdeltiin,
musiikissa mukavassa,
seurassa niin rattoisassa.

Kohta oll kokonkin aika.
Kokko kuin elämän kaari.
Hetki kuumana käyvvään,
puut poroksi palavat.
Kaikkoo siinä katsojatkin,
kun ei pala suuri liekki.
Kuka hiillosta kohentaa?

Yksin jääpi ihminenki,
yksin kuin kylmä kekäle.
Ei tule tuumijoita,
ei ystävät paikalle lehaha.
Uudet ihmiset tulevat,
uudet tallaavat tanhuvia,
ikuisesti luulevat elävän.


Mauno Strandén
Myrskylästä


tiistai 19. elokuuta 2014

Ajatelkaa, minä otin tuonkin kuvan! Kerron myös tarinan!

Siinä on aamun kaste tiivistynyt terälehdille erikoisen hienosti! Kyllä luonto osaa..

 Omena päivässä pitää lääkärin loitolla 5 omenaa päivässä, niin lääkäri poistuu koko pitäjästä, kokeilin ja se tepsi! Nyt pitää olla varovaisempi ;)
Tossa ne paineet keikkuu ja pulssi alle 60 voi voi!

 Palakuut ja orvokit kukkii kilpaa! 2014

Kerron tarinan lepakoista Orimattilan mökillä. 1980 luvulla nähtiin ekat lennot ja alettiin poikien kanssa tulla katsomaan illan hämärtyessä, oli sattumaa, että näki, mutta sitten aloin heittää korkealle sivulle pikku kiveä, jonka annoin rullata kämmenellä kovan pyörintä liikkeen ja lentäessään se aiheutti hetkellisen pörinän , kuin "sittapörö" ja melkein jokaisen onnistuneen heiton aikana lepakko tuli tarkistamaan aivan läheltä mikä se oli!
2000 luvun alussa katseltiin aurinkoisina kesäpäivinä ulos, kun huomattiin lepakon lentävän kirkkaassa auringon paisteessa useina päivinä? Keskusteltiin, että se on varmaan sairas, eihän ne muuten valossa lennä kuin jos hätä tapauksessa?
Sitten eräänä aurinkoisena iltapäivänä olin menossa saunalle päin, kun huomasi 20-30m päässä lepakon lentävän minua kohti, se lensi hyvin hitaasti, aurinko osui sen turkkiin ja turkki kiilteli kahvinpavun ruskeana, ajattelin heti, ei se ole sairas, kun turkki on noin hyvässä kunnossa!
Mietin mitä teen, kun se tulee suoraan pääni korkeudella, seisoin paikoillani liikahtamatta, lepakko nousi noin 30cm korkeammalle kuin pääni oli, kun se näytti lentävän yli! Käännyin katsomaan, eikä missään näkynyt lepakkoa, lopuksi vilkaisin ylöspäin ja se lepatteli pääni päällä noin 40cm korkeudella ja katseli minua, samalla se lähti lentämään sinnepäin mistä oli tulutkin, eikä sitä ole sen jälkeen huomattu enää päivällä lentämässä!
Tästä asiasta kerran soitin ylen radio-ohjelmaan jossa haluttiin tietoa lepakoista, kun kerroin tarinani ja suljin puhelimen, niin kuulun radiosta, että mitäkähän se luuli olevansa, josko odotteli viestiä ylhäältä ;)
3-4v sitten huomasin lepakoiden lentävän yläkerran ikkunavalojen hoikuttelemien perhosten ja pörriäisten läpi luultavasti napsivat syötävää. Huomio kiintyi siihen, että ne kiesi samaan suuntaan lenkkiä, ettei ollut törmäysvaraa toisiinsa!
Vielä olen hämärtyessä olen nähnyt lepakoiten lentoa ja vuonna 2013 yritin katsella, eikä näkynyt, eikä tullut heittämäni kivien pörräystä katsomaan, mietin millä houkuttelen?
Tuli mieleen, että yritän matkia hyönteisiä!
Siinä seisoin aitan nurkalla kiven päällä ja päästelin pöriseviä erilaisia ääniä, luonnollisesti hiljaisella äänellä illan hämärtyessä. Ja kohta lensi lepakko editseni noin puolenmetrin päästä se tapahtui 3 kertaa! Ne lentää hämärissä kun ne pyydystää, hyvin nopeasti ja tekevät äkkimutkia, sen huomaa siitä lepakoiksi, kun linnut ei pystyisi tekemään niin jyrkkiä kulmia lentorataansa!

Muisteli Mauno Strandén