Helsinki 25.10.1998
Haikailua
Muistaa moni
kaihoisalla aikaa,
oli silloin
romantiikkaa taikaa.
Ei pojat olleet
"linktoneita",
ei tytöt tehneet, kuin
"levinski" nyt töitä.
Ujosti jos poika
tyttöön katsoi,
ujompi vielä silloin,
tyttö olla mahtoi.
Jos joskus taannoin,
tytön kotiin saattoi,
ilmoista vain poika
haastoi.
Silti hivelevän
kaunis rakkaus, siitä syntyi
kun pikkuhiljaa
toisiinsa he kiintyi.
Siinä jännityksen
kurimusta, toiselle kun antoi,
niin tunteen
sulohedelmätkin, yhdessä he kantoi.
Vain silmäys toiseen,
jo heille onnen antoi,
ihastusta jännitystä,
heidän sanat kantoi.
Siinä kasvoi monenen
suhde syvä,
kesti kolhut, oli
liitto melkein pyhä.
Kuinka meillä asiat
nyt ovat,
on ulkokuoret monella
nyt kovat.
Ei tiedä mitä,
mihinkä nyt pannaan,
uppoo tavat, yhä
nuorempana kansaan.
Onko aina hyvä mennä,
suoraan asiaan,
mitä elämässä
jääkään, aikaan tulevaan.
Jos elon viimesivutkin,
on käyty läpi tarkkaan,
päätyy moni
elämässään, pelkkään sanaharkkaan.
Mauno Strandén
