Mikä se oli

1950 luvulla Ruppovaarassa Tikkasen pellolla tapahtunut juttu

Mikä se on joka syntyi 1950 luvulla haratulla pellolla viljan kylvön aikaan, alkoi kuulua kuin satoja lautoja olisi hakattu toisiaan vasten, käännyin katsomaan ja noin 20-30m kalkaisialtaan oleva multapatsas, piti hirveää ääntä, se oli noin 10-20m päässä, näytti, että se repii mullat ja kaiken maasta korkeuksiin, heittäytyin maahan, 2-3 minuutin päästä meteli lakkasi multaa satoi maahan aurinko paistoi, harattu maa oli tullut taraiseksi! Mitaan rakennuksia eikä lautoja ollut kilometrien säteellä.
Sen jälkeen oli aikalailla tyyntä.
Kirjoitin toisaalle tään kommentin, kun siellä ihmeteltiin pölypyörrettä?
Tämä oli toista luokkaa. Myös sellaisia pyörteitä näkyi kun se nosti heinäseipäät ilmaan ja jos ei lähteneet, heinät seipäiltä täytti ilman..

Siinä Tikkasenkalliolla, Ruppovaarassa, jota nyt tuskin havaitsee, oli sodan jälkeen juhannuskokkoja ja siinä nytkin pystyssä olevassa ladossa oli kokon jälkeen tanssit!

Niillä pelloilla olin monia kesiä heinänseivastyksessä! Nyt siellä kasvaa kuusia?
Laskin illalla seipäitä, niin oli noin 100 heinäseivätä henkeä kohden päivässä seivästetty heiniä! 
Se oli melkoista urakkatyötä ja päiväpalkka, seipäiden lyönti se olikin mahoton juttu, veli teki sen yksin 400 seivästä päivässä ja maa oli kivinen, piti joskus yrittää kymmeneenkin paikkaa ennenkuin sai seipään pystyyn!

Tänään kirjoituspäivänä vastapäinen naapuri muutti lopullisesti pois asumaan, ei edes moikannut lähtiessään, se oli kuin pieni kuolema, poika tyhjensi ison talon huomenna tulee ostaneet katsomaan..
Naapuri eli hienosti, ei kutsunut sukulaisiaankaan sisälle pihalla vaan jututti, ettei olisi tullut hiekkaa tai talvella lunta huoneeseen?
Oli kolme hienoa autoa, molemmat lähti omillaan yli 50km päähän kahville, joskus menivät jopa yhdessä borshella!
Tuntui ja juuri nyt kalsalta, noin ei jää mitään jälkeä ihmisestä? Toiset tulee tilalle ja luulevat elävänsä ikuisesti!

Mauno Strandén

Käin kukkaukset runona, sekä laulettuna!

O:la 27.5.1998 21.45

Käinkukkaukset

Käin kukunta kunnaalta kaaniina kuuluu,

vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu.

Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,

johon kurpan tuo kurnutus ei ota kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,

kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.

Mustarastas se suloisen sointinsa antoi

johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,

etelän reissuilla kaverit hukkui.

Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,

jonkun meilläi pitäs sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,

ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.

Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,

ei lintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee.

Onko piättäjät menneet jo eu:ssa lankaa,
Pitäskö heille jo hommata, hamekankaat,
Mitää ei heillä, tolokkua oo ennee.

Ovat ostaneet uutena, reikäsen vennee..

 

Mauno Strandén

Ps. Käinkukkaukset otsikkoa kun klikkaatte saatte saman laulettuna, siitä puuttuu viimeinen säkeistö! 
Ehdottakaa jos joku tuntee säveltäjää, panee nuotit

Tässä 2015 kirkon kahvit

Kirkko tarjos juhlakahvit!

Nyt on hyvä muistutella
paljon vuosia nipussa.
Onko tullunna tulosta
mennytkö elo hunningolle,
Koko arvokas elämä.

Ei oo mennyt hunnigolle
eletty niukka, antoisa elämä.
Poimittu marjatkin maasta.
Kaiken takana on nainen
vaimoni, aikaansaapa savolainen!

Työtä tehtiin pyhät arjet,
siinä oppi lapsemmekin,
jotka kiitosta antavat.
Tulipa liian ahkeroita
ei riitä viikossa päivät!

Nyt on aikaa huilaella
pistää halkoja pinohon.
Sanamiekalla sivaltaa,
sananvapautta puolustaa.
Änkyröitäkös harmittaa.

Mikä olikaan unelma?
Koettaa selviytyä jotenkin.
Puolison hyvän kun löysin
ei kieltänyt harrastusta,
onnea enemmän kuin uneksin.

Mielemme tasapainoisetkin
Yhdessä kuljettu pitkä matka
täydennämme toisiamme
Elämämme onnellinen,
hyvä näin jälkikäteen sanoa!

Kiitän kaikesta Jumalaa
Annoit suurella kädellä
kahmalokaupalla hutkahutit
enemmän kuin aavistelin
Ollaan aina kavereita!
                        
Mauno Strandén  Myrskylä huhtikuu 2015

Vielä sitä edelliseen kahvitteluun kun diakonissa(minulle silloin tuntematon) soitti klo 22.30 ja kertoi huomisen "kinkereistä" voitko kirjoittaa runon siihen tilaisuuteen? Ajatus löi hetken sutia, mutta jotain väänsin, nyt olen alkanut ennakoimaan ;)

Tasavuosia täyttäville

Kirjoitettu 20.5.2017 Vastaus kirkon kutsuun 21.5-17
Nykyinen diakonissa halusi esittää ja osasikin hyvin, oikeastaan hän lausui!

Tasavuosia täyttäville                                                     

Arvoisat naiset,
herrat, sekä lapset.
Joukkomme tasavuotisia,
juhlamielellä tulemme,
arvostamme muistamista!

Elo tallessa eletty,
onko jotain vielä tekemättä?
Muistot vielä kirjoittamatta
kohokohdat kertomatta
ohjeeksi oleville ojennettu?

Joillakin mieli maassa matelee,
toisella aatos taivasta tavoittaa
Joku miettii mitä jäi tekemättä.
Nyt on aikaa ajatella
tehdä sitä mikä tekemättä jäi.

Aika antaa ajatuksen lentää,
kauneimmat ideat kiteyttää,
Panna niitä paperille,
taikka peräti biteiksi tikulle
on silloin jälkipolville tietoa.

Jälkipolvet ei aina kysele,
joskus tulee senkin aika,
olispa pitänyt kysyä sitä tai tätä.
Mepä teemmekin kivan jekun,
vastaamme vaikka ei kysyttykään!

Harrastakaamme myös liikkumista,
ihan kuin omaksi iloksi
lääkeyhtiöiden vahingoksi.
eikä vain levätä laakereilla,
Pidetään huolta itsestämme!

Kirkolle suuri kiitos!
Muistihan se maksajaakin.
Kerran viidessä vuodessa,
onhan sekin jo jotakin.
Vieraana, kanssa samanikäisten.

Mauno Strandén