Vihreiden autuus

Vihreiden autuus                                                             

 Ruotsihan se näytti olleen, läpsijöiden taivas,
 sinne hipsi toukokin , kun sinne häntä kaipas.
 toukon käsi oikeasti, ei kestänytkään ennee,
 piti panna pakettiin ja kaivella taas nennee!

On se nuilla vihriöillä edustaminen tiukkaa,
ensin ollaa rehvakkaita, muille ollaan piukkaa.
sitten juostaan liäkärille piä ei kestä ennee,
hyö jos piäsöö lataamoon, hauskoo olla pittää!

Voishan nuo pipeltät, Linkolalta kysyy neuvvoo
Pentilla on vastaukset, joista hyvvee aina seuroo.
Pakota ei järki piätä, näillä nyky vihrehillä,
Linkola se lausuis suorat sanat, puppel ukkeleille!

Linkola se ossois vielä laskee, vaikka ynnä laskuu,
nykyvihreilä järki mennyt vasemmiston taskuu.
Pentti se kun latais, madon luvut pöytään.
Niinistönkin nauru hyytyis, tarttuisko jo köyteen!

Mauno Strandén

28.10.2018

Mopo kulki 170km tunnissa?

"Pohojalaasella pensa-asemalle karahutti urheeluauto tankkaamahan. No hetken päästä siihen tuli paappa moponsa kans samoolle asioolle. Automies sai tankkattua ja karahutti menöhön, niin jotta hippulat vinkuu. Mittari näytti 100 km tunnis. No mitä viä kohta paappa karahutti erelle. Automies suivaantuu, jotta kyllä ny kumminki mopon erelle meen, ja nosti nopeuren 170km tunnis. No ei muuta kun taas paappa erelle. Automies ajoo paapan rinnalle ja kysyy: - kuinka lujaa tuo sun mopos oikeen kulukoo. Paappa siihen: - ei se ennen kulukenu kun 40 km tunnis, mutta ny kun mun henkselit jäi sun oven rakohon, menöö lujempaa. "

Kyllä mopotkin voi kulkea kovaa!

Vitamiinilaulu se alkuperäinen

Sota-ajan jälkeen kansalle kerrottiin mistä sai vitamiinejä, silloin ei vihanneksia syöty ei tiedetty mistä niitä saa? Tämä saattaa olla ensimäisiä esityksiä! Klikkaa tätä linkkiä ja kuuntele. se on opettavainen! 

Siinä olisi cherryn raaka-ainetta omenassa on kaikki hiivat ja sokerit ja suut pysyy hevosenkengällään niin kauan kuin juomaa riittää!

Heleä heinäkuun päivä

Tuohon oli sävelkin johon tein sanat

17.7.2017

Oli heleä heinäkuun päivä,
kun neidon livenä kohtasin.
En ikinä kulloisna kuuna,
niin kauniina, hänet näkisin!
Ei missää mitään liikaa,
eikä liian vähääkään.
Joten tämän näkijältä,
sanat solmussa olla voi!

Luojan työtä katsellessa,
se on täydestä täydellisin.
Mitään sen kauniinpata,
maa päällään kantaa ei vois!
Voisko kohteelle kertoa tästä,
ei missään nimessä voi.
Ei kohde voi tietää tästä,
hän vaikkapa ylpistyy!
Mutta jos kerron sittenkin hälle
ilon suuren se hänelle tois,
ja minut ystävistään,
pyyhkis kertaheitolla pois!

MS

 Kuvat ikkunan alta olevasta ruususta ja omenapuusta!

M S