Jonkun saama ilmainen etuus, on jonkun toisen täytynyt se tienata!

 

24. lokakuuta kello 13.42  · 

MITÄ YHDELLE ANNETAAN ILMAN TYÖNTEKOA, SEN ON JONKUN MUUN TÄYTYNYT TYÖLLÄ TEHDÄ

Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla. Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi.

Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan, jolloin kukaan ei saa hylättyä ja kukaan ei saa vitosta."

Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän.

Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen! Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat. Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi.

Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri, mutta kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua.

Asia ei voisi olla yksinkertaisempi. Tarinaan liittyy viisi opetusta:

1. Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöllä.

2. Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on jonkun muun täytynyt työllä tehdä.

3. Valtio ei voi antaa kenellekään mitään, mitä se ei ensin ottanut pois joltain toiselta.

4. Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä.

5. Kun puolet ihmisistä ajattelee, ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee, ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku.

Tätä julkaisua on hyvä pohtia seuraavien viikkojen aikana ennen vaaleja. Varallisuutta ei voi koskaan monistaa jakamalla sitä.

Teemu Keskisarjan kertomus Suomalaisten kauhuista

 Lasse Lehtinen

Teemu Keskisarja:

Suomen historian viheliäisin aika

Ihmiset joskus leikittelevät sillä ajatuksella, että millä historian aikakaudella tahtoisin aikakoneella käydä kääntymässä? Mutta minä kun olen irvokkaiden ja veristen aiheiden historioitsija, kysyn toisin päin, että mitä aikaa Suomen historiassa tahtoisin kaikkein vihoviimeiseksi elää?

Eri sukupolvien kärsimysten vertaaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Se lienee varmaa, että 2000-luvun ”leikkauslistat”, ”kestävyysvaje” ja ”nuorison syrjäytyminen” ovat pikkuriikkisiä itikanpistoja verrattuna niihin verihuuruisimpiin kohtalonhetkiin, joina Suomen kansa tosiaan oli ahtaimman edessä.

Samasta kysymyksestä – aikakausien viheliäisyysjärjestyksestä – ovat minua suuremmatkin sielut kirjoittaneet. ”Kärsimysten malja se kukkuroillaan on”, väitti vuonna 1917 sanoitettu Punakaartilaisten marssi. Jaa miten niin kukkuroillaan! Olihan silloin sentään suurimmalla osalla suomalaisista leipää. Eikä edes seuraavan vuoden sisällissodassa tapettu massoittain politiikasta erillään pysyneitä siviilejä. Frans Emil Sillanpää huomauttikin Hurskaassa kurjuudessa, että kärsimysten malja oli paljon pahemmin kukkuroillaan 1860-luvulla. Silloin satojatuhansia suomalaisia sortui nälkään, pakkaseen ja kulkutauteihin. Suuret nälkävuodet ovat ihan perusteltu ehdokas, mutta omasta mielestäni Suomen historian hirmuisin aika on sittenkin kauempana menneisyydessä.

Pidän kaikkein hirmuisimpana aikana isoavihaa ja eritoten Pohjanmaan vuotta 1714. Millä perusteilla?

Vertaillaanpa vielä. Viime sodissa tuli yli 90 000 sankarivainajaa – syvä suonenisku, mutta eivät suomalaiset olleet sukupuuton partaalla. Talvisotaan suomalaiset putosivat korkealta: talouden nousukaudesta ja ikimuistoisen kauniista viimeisestä kesästä 1939. Mutta ennen vuotta 1714 esi-isiemme kestokyky oli jo valmiiksi luhistunut. 1600-luvun lopulle oli sattunut ankara nälänhätä, jonka lovet tuntuivat yhä jokaisessa kylässä. Suuri Pohjan sota, jossa Ruotsi taisteli yksin puolta Eurooppaa vastaan, oli toistakymmentä vuotta kiskonut miehiä kaukomaille varmaan kuolemaan. Narvan mailta saati Ukrainan aroilta Pultavan kuumilta kentiltä ei juuri kukaan palannut. Ja jo vähän ennen vuotta 1714 Etelä-Suomessa elettiin ja kuoltiin lopun aikoja. Jumalan ruoskaniskuihin liittyi nälän ja tavallisten kulkutautien seuraksi jopa rutto.

Apokalypsi jatkui siitä, että suursodalta säästyneille kävi kalpaten kotikonnuillaan. Isonkyrön pitäjän Napuen kylän lumisilla pelloilla kaatui yhdessä päivässä 19. helmikuuta 1714 noin 2 600 Ruotsin armeijan sotilasta, etupäässä suomalaisia. Luku on lyömätön, murheellinen suomenennätys. Talvisodan ja jatkosodan verisin päivä oli 6. maaliskuuta 1940. Silloin suomalaisia kuoli ”vain” vähän yli 800. Minkä loven tekivätkään Napuen parituhatta ruumista silloin, kun Suomen väkiluku oli 400 000. Ja kun menetykset painottuivat Pohjanmaalle, onnettomimmista pitäjistä suorastaan loppuivat työikäiset miehet.

Napuen suomalaiset sotilaat ja kouluttamattomat pohjalaiset nostomiehet kaatuivat kirjoitustaidottomina. Heiltä ei säilynyt yhtään ainoaa päiväkirjaa tai yksityiskirjettä. Emme siis tiedä, mitä he miettivät oman ainutkertaisen henkensä mennessä: luterilaista uskoa vai isänmaataan Ruotsin suuravaltaa? Minä arvaan, että eivät uskontoa eivätkä isänmaata – vaan kotia.

Ne kodit menivät sen siliän tien. Venäläisille oli luvattu kannustimeksi vapaa ryöstelyoikeus ja tsaari Pietari Suuri antoi voittoisille joukoilleen vielä nimenomaisen hävityskäskyn, jottei seudusta olisi enää tukialueeksi vastahyökkäyksille. Ja varmaan myös käskemättä ja ilman lupaa olisi Pohjanmaa pantu tuhannen päreiksi.

Viimeisen Suomea suojelleen armeijan tuho oli siviileille esinäytös vuodesta 1714, jollaista roomalaiset olisivat kutsuneet nimityksellä annus horriblis, kauhujen vuosi

Tuon ajan sodat saattoivat Keski-Euroopassa sujua leppoisastikin palkkasoturien armeijoilta, joita johtivat kenraalit upeissa univormuissa, puuteria naamassa ja peruukki päästä. Nämä ratsastelivat manööverejä ja vaihtoivat kohteliaisuuksia ranskan kielellä ammattitoveruuden merkeissä, kantamatta kaunoja kansallisuudesta ja uskonnosta. Mutta isoviha oli ”paholaisen sota”. Venäläiset vyöryivät Pohjanmaalle paitsi ryöstäen ja polttaen myös murhaten, kiduttaen ja joukkoraiskaten. Menetelmät eivät sotahistoriassa edustaneet mitään uutta auringon alla, samankaltaisesti oli Kaarle XII:n johtama Ruotsin armeija riehunut muutama vuosi sitten Venäjänmaalla. Mutta terrorissa ryöpsähti Pohjanmaalla myös äärimmäisiä ylilyöntejä. Loputon sota oli hävittänyt kaiken kristillisen armeliaisuuden, puhumattakaan sotilashyveistä. Raakuuksia ei pidätellyt mikään moraali eikä sortuneen esivallan kuri.

Kidutusta käytettiin ”ihmisavaimena”. Se oli nopein keino pakottaa väestö ilmaisemaan viimeiset viljakätkönsä. Ihmisten uunissa paistamiset ja kiehuvalla talilla sokaisemiset eivät ole tarua vaan tositapauksia, joista on luotettavia asiakirjalähteitä sitä kautta, että maatilat saivat myöhemmin verovapauksia isäntäväen vammojen perusteella.

Jotain syrjäisintä piilopirttiä lukuun ottamatta jokainen pohjalainen näki tai koki armottominta, säälimättömintä väkivaltaa. Mieleen tulevat keskiaikaiset kirkkomaalaukset, jossa pirut pistelevät piikeillä ja kärventävät nuotiolla. Painajaisista ei mikään jäänyt toteutumatta ja valonpilkahdukset olivat aivan olemattomissa. Tässä onkin korkea aika siteerata Topeliusta:

”Silloin ei nähty eikä kuultu muuta kuin huokauksia ja kyyneleitä, valitusta, surua, tuhkaa ja verta, ja ne jotka viimeiseen asti toivoivat, eivät lopulla enää tienneet, mitä heillä oli toivottavaa.”

Totuudellisesti kiteytetty, vaikka Topelius joutui pitämään ilmaisunsa lasten korviin sopivana. Luin hiljan Vaasan maakunta-arkistossa säilytettäviä käräjäpöytäkirjoja, joiden kuva on aikalailla sama. Eikä pidä taivastella pelkästään ryssiä. Julmuuksiin osallistuivat myös suomalaiset, jotka henkensä pitimiksi ryhtyivät miehittäjän palvelukseen tai elättivät itsensä metsärosvoina. Vuoden 1714 Pohjanmaalla ihmiset olivat ihmisille susia tai jotain julmempia eläimiä.

Päijät Hämeen keskussairaala syöpäosasto kokemuksia

Kerron kokemuksistani millaista oli palata "rajan toiselta puolen elävien kirjoihin"?

Mielestäni täysin metsätyökunnosa ollessani elokuussa 2019 ja mennyt elokuussa tajuttomaksi, päiväsaikaan, itse en sitä tiennyt ja vaimoni oli kuskannut lääkäriin ja kolmeen sairaalaan, kaikki oli olleet sitä mieltä, että olin dementikko kun en vastaa kysymyksiin? Olin ollut tajuttomana yli 3 vrk.
Poikani oli vuorotellen olleet paikalla, ettei uhkausta laitettaisi käytäntöön, eli olisi lähetetty loppusijoitukseen, eli kuolemaan ilman tietoa mikä oli vikana? Poikani asuvat H:gistä ja Järvenpäässä?

3 vuorokauden jälkeen oli tullut pari kantia, joista toinen sanonut otetaan verikoe ja katsotaan mikä äijjää vaivaa ja kas kun he näki tuloksen se oli ollut kertoman mukaan myrkytys, ihan viimeiset hetket menossa. Silloin oli alkanut vasta hoito, josta olen hyvin iloinen. Nautin jokaisesta päivästä ja siitä hienosta hoitokokemuksista, olitte todella hyviä ja positiivisia! Hymyilitte minulle, mieliala nousi jokaisesta hymystä!

Poikani oli pitänyt pääni ylempänä heräämistä odotellessaan ja kysellyt kuka hän on, lopulta kuului örinää ja poikani nimi Teo, seuraavaksi, mutta kuka tämän kaiken lystin maksaa? Hänestä se oli hauskaa, kun isä on niin kuin rajan toisella puolen taju kankaalla ja ekaksi tuli tieleen talous puoli, kuka tämän kaiken maksaa? Naurettiin kun poika tertoi, että vatsa oli hellä. Tajuttomuuden aikaan olin muka Miamissa, jossa vertailtiin terveyden hoitoa Suomessa ja Amerikassa? Suomesta muuttaneet sanoi, että heitä saa kutsua vain suomalaisiksi, antoivat suuren auton lahjaksi, kun se oli heillä joutava? Oikeasti en ollut koskaan käynyt Amerikassa, enkä haaveillut, enkä lähtisi vaikka joku maksaisi!

Luultavasti seuraavana aamuna olin heräämässä, näin edessäni 4-5 kuvankaunista naista sinisissä asusteissa, he kysyi mitä sulle kuuluu ym, ym ja hymyilivät kauniisti! Silloin ei pokka pitänyt silmät keitti kyynelvettä, en pystynyt sanomaan halaistua sanaa, olisin muuten purskahatnut itkuun olin niin onnellinen, tuskin taivaassa on sen parempaa näkyä? Ne kyseli mihin koskee, miksi itket lopuksi sain töksäytettyä olen niin onnellinen ja elossa! Jatkuu.....Siinä oli eka sysäys positiiviseen mieleen, en ollut koskaan kuvitellut, että upeat kaunottaret utelee minulta mitä kuuluu, se oli sielun ja terveydenhoitoa parhaimmillaan!

Kaikki oli niin ystävällisiä, että kuvittelin taivaan esikartanokin jää toiseksi!
Ihmettelen edelleen kuinka oli saatu niin hyvin opastettua ja fiksua porukkaa, se takasi sen, kun mieli on hyvällä puolen ja murhemieli tipotiessään, parantuminen alkoi heti! Olisi pitänyt kiitellä jo silloin, mutta muisti oli tyhjentynyt ja epäilin oloni siellä olevan satua, aamusilla suoraan sanottuna höperehin, olinhan yön/t miettinyt auriko saunaa ym ym keksintöjä, aurinko lämmitys mulla onkin, mutta saunaa en ole toteuttanut vielä ;)

Kuva kesäpain aurinko lämmityksestä!

Päijäthämeen sairaalan syöpäosasto oli kuin suuri hieno orkesteri, kaikki toimi annettujen ohjeiden mukaan ja kaikki oli tärkeitä, siivoojia myöten, heilläkin oli huumorinkukka monesti mukanaan! Kaikki soitti oikein, jos soittajat olisi olleet totisia, ei mieli olisi liikuttunut, mutta ne hymyt ja positiinen käytös se oli piste iin päällä ja miltäs olo tuntuu koskeeko johonkin ym!

Aluksi ihmettelin mikä on sairaalan nokkimisjärjestys ja epäilin, sellainen on tärkein, kellä on eniten kyniä, ym tarvikkeita vasemmassa rintataskussa, mutta sitten sekin valkeni/selvisi, kun tuli valkoisessa takissa nainen jolla ei ollut yhtään kynää rintataskussa ja mukana olijat oli hiukan varpaillaan ja kuuntelivat fiksua naista tarkasti! Mikäpä oli kuunnella, hänen äänensä oli sillä taajuudella, että minäkin kuulin!

"Olin menettänyt muutaman(korkeat taajuudet) taajuuden kun kuorma-auto räjähti 2m päässä. Korkeat äänet katosi heti, en kuullut alussa mitään, siitä on muutama vuosi aikaa!"

Tämä kynätön nainen, hänellä oli tietoa mitä tuleman pitää, kysyi aloitetaanko rankka hoito? Lupasin, ei ollut vaihtoehtoja! Hänellä oli hyvät nuotit ja hoitajat kuin soittajat, teki juuri niin kuin oli nuoteissa annettu ymmärtää!  Häneltä ei irronnut hymyä, kuin vasta loppulausunnolla, jolloin hymy meinasi karata, se oli myös tosi kaunis! Kiitos hienosta hetkestä kun ilmoitit tuloksen!

Niin oli ennen hoidon aloitusta mieslääkärin soitto joka kyseli kumpaa annetaan perinteistä vai "vihreää, tai luomua" syönhoitoon, kysyin onko luomua testattu? Ei mutta sinussa voidaan testata, sanoin laitetaan sitää uutta ainetta ;) Nyt heillä on kokemusta aine tehosi kiitos!

Se ettei hoitajilta mennut suupielet alaspäin, vaikka mulle sattui vahinkoja, joka nolotti niin vietävästi, hoitajat vaan hymyili, yritin kaikinkonstein olla mokaamatta, ei aina onnistunut! Jalkaan oli tullut se joku "pers..." juttu joka yllättäin käänsi jalkoterän suoraan pystyyn ja sehän oli menoa, löin päänilattiaan kovasti ja olin pahoillani, ettei vaan lattia rikkoutunut, päähän tuli haava ja patti. Kotonakin kippasin kahdesti nurinniskoin kunnes kokeilin pitääkö jalka, nyt on pitänyt eikä kloppase ;)

Yhtä ohjetta en ihan pitänyt liikunnan suhteen, olisi pitäyt olla kävelysauvat metsässä, mulla oli kirves, moottorisaha ja raivaussaha mukana kun kuljen metsissäni halkoja ja klapeja teen ja metsän harvennusta, siitä tulee virkistyskohde, siellä on iso lähdekkin ja teitä moneen suuntaan! Mieli on yhtä aktiivinen kuin vuosi takaperin, täytyy kiirehtiä hitaasti, olen kyllä ylämäkijuoksua varovasti kokeillut ja aina nousee käsissä suuremmat ja suuremmat pöllit?

Yksi hoitaja yllätti, oli luultavasti nuori hoikka, teki kaikki annettujen ohjeiden mukaan ja hymyili, joskin oli maski usein, kun olin eristyksissä, usein. Kanyylin laitto ei aina onnistunut, palvelussa oli nuoruuden intoa ja hän oli läsnä (liekkö muotisana) laittoi kerran käden olalle ja kysyi mitä nyt ajattelet tai mietit, kerroin siitä ihanasta tunteesta, että elän ja perhe näytti, että he "rakastaa minua"? Siinä hoitajassa olisi psykologiainesta, mieleeni hiipi suuri helpotus, josta Kiitosta teille kaikille!

Jokaiselle huippulääkäreistä hoitajiin ja sairaaja avustajiin olen kiitollinen olitte todella täydellisen kohteliaita, jolaista en olekoskaan ennen kokenut, jokaisen kohtaamisesta jäi hyvä mieli ja luottavaisiin mielin otin vastaa antamanne hoidot, ei kertaakaan masennus iskenyt olitte hyviä!

Laitan kuvan vaimostani ja minusta, molempien hengen on pelastanut Päijäthämeen keskussairaala!

YouTubessa löydyn videoitani, noin 300 kpl myös leivontaa ym, ym, ja läytyy Mauno Stranden haulla

Tämä joka on täynnä tarinoita liki 500 runoja laulun sanoja, pankki kokemuksia,  ym ym Google haulla Maunon tarinoita.

Terv. Mauno Strandén kiitollisuudella muistellen!

Marjojen torimyyntikokeilu!

Tositapahtuma marja-aikaan muutama 10v sitten Orimattilassa!
Kopsasin oman kirjoitukseni FB:n sivulta

Saako tänne kirjoittaa tarinan, kun on mediassa ollut kovasti kalapaliikia marjoista! Muutama 10v sitten rohkaistuin menemään torille mustaherukka aikaan lauantaina marjan myyntiin, marjat oli 5kg laatikoissa, ohikulkijoita oli ja ne katsoi alentuvasti marjoja, kukaan ei ostanut vaikka olivat puolta halvempia vieressä myyjällä, jolla kävi kauppa ja jonoakin oli, kun viereiseltä loppui marjat ja ostajat pahoitteli kun vasta ensiviikolla saisi voi voi, aijai! Tarjosin omiani myyjälle ja hän ilostui, sullahan on hyviä marjoja osti kaikki samalla hinnalla jota pyysin osttajilta. Hänen ostajat ei olleet kaikonneet kauas ja tulivat takaisin ja kehuivat mistä sinä sait nyt marjoja, näähän on paljon parempia kuin äskeiset myymäsi marjat? Olet sinä taitava kehuivat myyjää! No he osti ilomielin tuplaten kalliimmalla kuin multa olisi saanut? Jatkossa en mennyt torille, suoramarkkinoinnilla saivat halvalla ja näkivät mistä marjat oli kotoisin!

Mauno Strandén Silloin ei ollut nettiä, Etlarissa oli rivi-ilmoitus, moni tilasi 1-5 ämpärillistä, mun ne näki marjarjat ostivat tuplaten..Opetin poikani 2 töihin ja olleet iki kiitollisia, palkka oli urakkapalkka!
Ei ole kumpikaan ollut työttömänä ja toisella on ollut jopa kymmeniä ihmisiä auttamassa?

Eli olisiko annettava kotona työopastus lapsilla ja yritysmaailma repii me töihinsä, eikä työttömyyttä olisi ko?

Niinistö suosii laittomien piilottelua

https://www.youtube.com/watch?v=axWFi7OzDjY&feature=youtu.be&fbclid=IwAR3MvP58ZRiXVgn3GynuEzrd_PWyblBiCgyhrsIexP1HYg3a3hZ1Lk5oSto

Ei sale pitä kestään kotimaan ihmisestä tuollaista huolta? Klikkaa ja katso!

Salen puheet alkaa olla pääosin vain erään puolueen maalittamista, kun hän itse
tykkää muista kulttuureista enemmän, joille hän soisi täysylöspidon, mutta omat
kansalaisista ei niin väliä, eikä saisi ainakaan valittaa?

Pankkiryöstön yritys 7/7

Pankin petosyritys kiinteistökaupassa

1995 toteutui haave pienestä metsäpalstan ostosta Orimattilasta. Huoneistokeskus oli välittäjänä ja väitti kuinka he maan suurimpana välittäjänä on turvallisin vaihtoehto, myyjän ja ostajan välillä. Myyjällä oli kymmenkunta kiinteistöä ja ne oli kiinnitetty ristiin myyjän velkojen pantiksi, joten ostajan oli saatava velkojapankeilta sitoumus, ostettavan tilan vapauttamiseksi kiinnityksistä, kun kauppasumma on maksettu.

Sitoumuksen antoivat kirjallisesti Arsenal ja SYP Orimattilan konttori, joille lainat olivat. Kauppa tehtiin Huoneistokeskuksen Helsingin konttorissa. Välittäjän piti huolehtia, että kaupan ehdot toteutuu, mutta kaupan teon jälkeen välittäjän kiinnostus toteutumisehtojen toteutumiseen lopahti kokonaan. Kävin itse Orimattilan käräjäoikeudessa katsomassa oliko rasitteet poistuneet ostetulta itsenäiseltä tilalta? Arsenal oli poistanut kiinnitykset, mutta SYP ei. Kävin heti paikallisessa SYP:ssä kysymässä mistä johtuu kun te ette ole vapauttaneet maksettua tilaa kiinnityksistä, vaikka olette antanut siitä kirjallisen sitoumuksen? Syp:in pankkivirkailijan vastaus oli: Eihän me voida vapauttaa noin vain kiinnitysvastuista. Kysyin, kuinka niin, tehän annoitte paperilla siitä sitoumuksen? Virkailija: No täytyyhän meidän antaa noita sitoumuksia, että ne saavat tilojaan kaupaksi, mutta eihän me käytännössä niitä poisteta. Kysyin kuinka tilani käy, jos myyjä joutuu suoritustilaan? Virkailija: Siinä tapauksessa teidän tila ulosmitataan ensimmäisenä myyjän velkojen kuoletukseen. Tunnelma oli, ettei siinä voinut paljon pullikoida, ”pankithan ovat aina oikeassa”. Helsinkiin tultuani soitin SYP:n pääkonttorin päälakimiehelle ja hän oli sitä mieltä, ettei tässä ole mitään epäselvää, ei me pureta kiinnityksiä. Paperit joita on tehty, ne on muodollisia ja joka tapauksessa teidän on ensin maksettava ”pari kolmekymmentätuhatta” markkaa ennen kuin voidaan edes keskustella kiinnitysten poistosta. Inttäessäni, että kuinka yleensä pankkien kanssa voi tehdä mitään sopimuksia, kun ne ovat yhtä tyhjän kanssa? Lopulta SYP:in ylin lakimies tunnusti, että kyllähän sinä oikeassa olet, mutta maksaa sinun täytyy joka tapauksessa, eihän me muuten tulla toimeen. ”Kyllä ihmiset maksaa, kun me virallisesti vaaditaan”(vaikka ei olisi aihettakaan). En suostunut maksumieheksi, päätin tutkia tilannetta.

Mietin mitäs tässä sitten tehdään? Kirjoitin asiasta jutun ja lähetin sen ja pankin sitoumuksen Kuningaskuluttajalle TV ohjelmaan, taisimpa soittaakin perään. TV ohjelman vetäjä oli soittanut sitoumuksen antaneeseen pankkiin ja kysellyt asiasta. Pankissa oli TV ohjelman vetäjän mukaan vastattu, ettei asiassa ole mitään hämärää ja älkää nyt hyvät ihmiset uskoko sellaista henkilöä, sehän on vähän sellainen hei hei(tarkoitti kai yksinkertainen). ”Ei pankki voi olla väärässä”. Tämän ohjelman vetäjä oli viestittänyt kotiani, että asia on loppuun käsitelty, asiassa ei mitään hämärää, eli ei tule ohjelmaan. Soitin ohjelman vetäjälle ja sanoin oletko lukenut pankin sitoumusta, niin silloin vasta ohjelman vetäjä luki sanoi, pankkihan on tosi törkeä, että pankkihan yritti ”uunottaa” häntäkin. Soitti heti sitoumuksen antaneeseen pankkiin, jossa virkailija oli sanonut, ettei asiassa ole mitään epäselvää, minä olen juuri poistamassa kiinnityksiä sen tilan osalta!! Siis vasta sitten?

Asia tuli kyllä Kuningaskuluttaja ohjelmassa ulos, mutta täytyy ihmetellä, miksi ohjelmassa ollut lakimies ryhtyy arvailemaan asioita sanoessaan, että näin käy, kun ostetaan ”määräaloja”?? Määräalasta ei ollut kysymys, vaan itsenäisestä tilasta(joka ilmeni lähettämistäni tiedoista), jolla pankki olisi halunnut esiin tulleiden seikkojen mukaan rahastaa kahteen kertaan. Lakimiesten arvailut ovat vielä arveluttavampia, kuin maallikon, koska heidän arvionsahan pitäisi perustua tietoon, joita he eivät halua tarkistaa.

Kyllä maallikon pitäisi olla varovainen suurten instanssien kanssa, etenkin jos heihin on totuttu luottamaan, koska hehän voivat luottamuksellisesti huijata mennen tullen, eikä kukaan usko hävinnyttä, vaikka hän olisi oikeassakin.

Mauno Strandén

Pankkisektorilla roistoja 6/7

Pankkisektorilla roistoja!
Tuli aika vaihtaa isompaan asuntoon 1990 luvun vaihteessa ja Kontulasta sellainen löytyi!
Ajattelin taas lainaa hankkia samasta pankista HSSP Sörkästä asunnon maksuun, mutta pulmia tuli heti kun kyttäsin saanko kopion lainaehtopaperista, sitä ei tullut? Protestoin siitä, he sanoi sitä ei tarvise antaa asiakkaalle se ei tee sillä mitään? Hommasta oli vaan jo osin maksettu josten en voinut purkaa lainapaikkaa, kyllä se harmitti?

Aloin metsästämään kakkia tahoja jotka voisi sanoa, että kopio kuuluu asiakkaalle lainasta niin kuin se normaalisti kuuluukin, mutta lainsäätäjät on jättäneet mahtavan porsaanreiän joiden reikien avulla he saa suuri omaisuuksia ilmaiseksi tai pikkurahalla! Kuluttajaviraston johtaja "otaksuin" vastasi puhelimeen ja kuuli kysymyksen, vastasi heti asiakas ei tee mitään kopiolla vielä hukaa sen, kun kerroin kuinka multa oltiin viemässä asuntoa lainaehtoihin lisätyn osan ansiosta? Kuluttajaviraston muijan ääni nousi falsettiin ja huusi, ettei pankit tee kuvailemaasia rikoksia, toi on täyttä potaskaa, saat kohta syytteen pankkisyytöksistäsi?

Sitten soitin silloisen pankkitarkastusviraston johtajalle Jorma Arangolle ja kerroin kopion puutteesta, Aranko sanoi, ei sitä lainaehto kopiota tarvitse antaa asikkaalle mitä se sillä tekee, vielä hukkaa sen? Kun hän oli puolustellut kopion puuttumista tarpeeksi, ettei ne ole välttämättömiä, kysyin häneltä, montako sopimusta teette päivittäin, joista ette ota  kopiota?

Vastaus tuli nopeasti: Ei yhtään, eihän me nyt niin hulluja olla, kaikista kopio! Kysyin samantien pitäisikös minun olla se hullu joka ei saa kopiota noinkin isosta asiasta? Silloin puhelin hiljeni liki minuutiksi, normaalisti viranomaiset painoi luurin alas hiljaa? Sitten kuuluui puhelimesta tjaa, kyllähän tämä on vähän sama tilanne, mikäs se sinun pankki olikaan, no kerroin, hän sanoi mene huomenna hakemaan se kopio, jos eivät anna, sen pankinjohtaja on ylihuomenna entinen pankinjohtaja, kun soitat mulle!

Menin seuraavana päivänä siihen pankkiin 4-5 henkeä oli joka kassalle jonoa, siinä oli sama nainen kassana joka oli ottamassa halttuun asuntomme aiemmin, sanoin, tulin hakemaan lainaehto paperia, naisen ääni nousi falsettiin ja huusi sinä et saa koskaan lainaehtokopiota meilta se asia on loppuu käsitelty, seuraava asiakas! Takahuoneesta tuli mies kysymään mikä hässäkkä täällä on kerroin asiani, mies suhahti naiselle hae äkkiä se kopio, ja sitten kurkotti tiskin yli ja sanoi hiljaisella äänellä tää on eroistapaus, tästä älä huutele tai sulle käy huonosti.

No en huudellut kun sain kopion lainaehdoista nyt kirjoitan muistiin tapahtumia! On ollut maan tapa jolla ryöstettiin hyväuskoiset asiakkaat ja tuli mieleen, että maanjohto oli mukana presidenttiä myöten, eihän se muuten olisi onnistunut olishan joku valittanut pressallekin?