Pankkiryöstön yritys 7/7

Pankin petosyritys kiinteistökaupassa

1995 toteutui haave pienestä metsäpalstan ostosta Orimattilasta. Huoneistokeskus oli välittäjänä ja väitti kuinka he maan suurimpana välittäjänä on turvallisin vaihtoehto, myyjän ja ostajan välillä. Myyjällä oli kymmenkunta kiinteistöä ja ne oli kiinnitetty ristiin myyjän velkojen pantiksi, joten ostajan oli saatava velkojapankeilta sitoumus, ostettavan tilan vapauttamiseksi kiinnityksistä, kun kauppasumma on maksettu.

Sitoumuksen antoivat kirjallisesti Arsenal ja SYP Orimattilan konttori, joille lainat olivat. Kauppa tehtiin Huoneistokeskuksen Helsingin konttorissa. Välittäjän piti huolehtia, että kaupan ehdot toteutuu, mutta kaupan teon jälkeen välittäjän kiinnostus toteutumisehtojen toteutumiseen lopahti kokonaan. Kävin itse Orimattilan käräjäoikeudessa katsomassa oliko rasitteet poistuneet ostetulta itsenäiseltä tilalta? Arsenal oli poistanut kiinnitykset, mutta SYP ei. Kävin heti paikallisessa SYP:ssä kysymässä mistä johtuu kun te ette ole vapauttaneet maksettua tilaa kiinnityksistä, vaikka olette antanut siitä kirjallisen sitoumuksen? Syp:in pankkivirkailijan vastaus oli: Eihän me voida vapauttaa noin vain kiinnitysvastuista. Kysyin, kuinka niin, tehän annoitte paperilla siitä sitoumuksen? Virkailija: No täytyyhän meidän antaa noita sitoumuksia, että ne saavat tilojaan kaupaksi, mutta eihän me käytännössä niitä poisteta. Kysyin kuinka tilani käy, jos myyjä joutuu suoritustilaan? Virkailija: Siinä tapauksessa teidän tila ulosmitataan ensimmäisenä myyjän velkojen kuoletukseen. Tunnelma oli, ettei siinä voinut paljon pullikoida, ”pankithan ovat aina oikeassa”. Helsinkiin tultuani soitin SYP:n pääkonttorin päälakimiehelle ja hän oli sitä mieltä, ettei tässä ole mitään epäselvää, ei me pureta kiinnityksiä. Paperit joita on tehty, ne on muodollisia ja joka tapauksessa teidän on ensin maksettava ”pari kolmekymmentätuhatta” markkaa ennen kuin voidaan edes keskustella kiinnitysten poistosta. Inttäessäni, että kuinka yleensä pankkien kanssa voi tehdä mitään sopimuksia, kun ne ovat yhtä tyhjän kanssa? Lopulta SYP:in ylin lakimies tunnusti, että kyllähän sinä oikeassa olet, mutta maksaa sinun täytyy joka tapauksessa, eihän me muuten tulla toimeen. ”Kyllä ihmiset maksaa, kun me virallisesti vaaditaan”(vaikka ei olisi aihettakaan). En suostunut maksumieheksi, päätin tutkia tilannetta.

Mietin mitäs tässä sitten tehdään? Kirjoitin asiasta jutun ja lähetin sen ja pankin sitoumuksen Kuningaskuluttajalle TV ohjelmaan, taisimpa soittaakin perään. TV ohjelman vetäjä oli soittanut sitoumuksen antaneeseen pankkiin ja kysellyt asiasta. Pankissa oli TV ohjelman vetäjän mukaan vastattu, ettei asiassa ole mitään hämärää ja älkää nyt hyvät ihmiset uskoko sellaista henkilöä, sehän on vähän sellainen hei hei(tarkoitti kai yksinkertainen). ”Ei pankki voi olla väärässä”. Tämän ohjelman vetäjä oli viestittänyt kotiani, että asia on loppuun käsitelty, asiassa ei mitään hämärää, eli ei tule ohjelmaan. Soitin ohjelman vetäjälle ja sanoin oletko lukenut pankin sitoumusta, niin silloin vasta ohjelman vetäjä luki sanoi, pankkihan on tosi törkeä, että pankkihan yritti ”uunottaa” häntäkin. Soitti heti sitoumuksen antaneeseen pankkiin, jossa virkailija oli sanonut, ettei asiassa ole mitään epäselvää, minä olen juuri poistamassa kiinnityksiä sen tilan osalta!! Siis vasta sitten?

Asia tuli kyllä Kuningaskuluttaja ohjelmassa ulos, mutta täytyy ihmetellä, miksi ohjelmassa ollut lakimies ryhtyy arvailemaan asioita sanoessaan, että näin käy, kun ostetaan ”määräaloja”?? Määräalasta ei ollut kysymys, vaan itsenäisestä tilasta(joka ilmeni lähettämistäni tiedoista), jolla pankki olisi halunnut esiin tulleiden seikkojen mukaan rahastaa kahteen kertaan. Lakimiesten arvailut ovat vielä arveluttavampia, kuin maallikon, koska heidän arvionsahan pitäisi perustua tietoon, joita he eivät halua tarkistaa.

Kyllä maallikon pitäisi olla varovainen suurten instanssien kanssa, etenkin jos heihin on totuttu luottamaan, koska hehän voivat luottamuksellisesti huijata mennen tullen, eikä kukaan usko hävinnyttä, vaikka hän olisi oikeassakin.

Mauno Strandén