perjantai 28. joulukuuta 2012

Lamavelalliset, myynti Norjaan

Lamavelallisten myynti velkaorjiksi Norjaan - mitä vastaavat Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes ja Sauli Niinistö



Eräs Suomen taloushistorian parhaiten vaiettu asia on lamavelallisten kohtelu 1991 – 2008. Se pitää sisällään niin hurjia päätöksiä ja inhimillistä kärsimystä, että on syytä hiukan valottaa asiaa ja muistuttaa, mitä sen hetkiset poliittiset päättäjät tekivät. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että kaksi päävastuullisista – Paavo Lipponen, silloinen pääministeri  ja Sauli Niinistö, lamavellallisten orjuutuspäätösten aikainen valtiovarainministeri – ovat pokkana pyrkimässä ”koko kansan presidenteiksi”.
80 – luvun lopulla oli kova nousubuumi ja talous, pörssikurssit jne. olivat kovassa nousussa.  Hyvät talouden näkymät innostivat monia lähtemään yrittäjiksi ja olemassa olevat yritykset investoivat ja laajensivat toimintaansa. Investointeja ei haitannut edes markkamääräisten lainojen kova korkotaso 10 -12 %:a. Rahapolitiikan päättäjät mm Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg ja valtiovarainministeri Viinanen päättivät, että korkotasoltaan huomattavan paljon halvemmat valuuttalainat avataan myös yksityisille henkilöille ja pienille yrityksille (isommat yritykset olivat hyödyntäneet niitä jo vuosia). Samalla vakuuteltiin, että markka on vahva, mainostettiin ns. ”vahvan markan politiikkaa” ja että mitään devalvaatioriskiä ei ole.
No, syksyllä 1991 markka kuitenkin devalvoitiin, vaikka viimeiseen asti oltiin ”vahvan markan takana” mm. valtiovarainministeri Viinanen löi devalvaatiota edeltäneenä päivän 1000 markan vedon toimittaja Tuomisen kanssa, että ei devalvoida! Tänään 25.9. julkaistussa ”Sunnuntaisuomalaisen” haastattelussa Viinanen toteaa mm. ” Kun sen tiesi, mitä tuleman pitää..Kysymyksessä oli kymmenientuhansien pienten ja keskisuurten yrittäjien elämä, kun he olivat ottaneet valuuttalainaa. Devalvaation seurauksena tuhoutui paljon hyvää yrityskantaa ja yrittäjää. Vietin silloin unettomia öitä.” 
Sitten alkoi kansallinen pesänjako, perustettiin roskapankki Arsenal ja häikäilemätön yrittäjien omaisuuden realisointi alkoi. Omaisuuserät vaihtoivat omistajaa usein reilusti alle käyvän hinnan, yrittäjien keskinäinen riippuvuus johti siihen, että myös terveitä yrityksiä kaatui likviditeettikonkursseissa ja monet lainoja taanneet ystävät ja sukulaiset joutuivat maksumiehiksi. Tätä jatkui 1991 -95…
Kun vuosituhannen vaihteessa näitä laman jälkeisiä saatavia oli vielä 12,2 miljardia (euroissa) niin hallitus päätti lopettaa Arsenalin toiminnan ja myydä nämä saatavat tarjouskilpailun perusteella perintäyhtiölle. Sopimus tehtiin Aktiv-Hansan (norjalainen pörssiyhtiö) kanssa ja valtio sai koko tuosta velkapotista 600 miljoonaa euroa – siis 5 %:a niiden kirjanpitoarvosta! Tämä johti siihen, että noin 60.000 suomalaista myytiin velkaorjiksi norjalaiselle pörssiyhtiölle viideksitoista vuodeksi. Sopimukseen liittyi tiettävästi salainen sopimus, että Suomen valtio ei heikennä Aktiv-Hansan saatavien arvoa esim . velat anteeksi antavalla lainsäädännöllä viiteentoista vuoteen. No, tästä syystä nuo sen ajan lamavelat anteeksiantava lainsäädäntö tuli voimaan vasta 2008. Useimmille lamavelallisille inhimillisesti katsottuna aivan liian myöhään….
Siis Paavo Lipposen hallitus teki tällaisen päätöksen 2. valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoituksella, mutta mitä silloin ajateltiin… 600 miljoonaa ja 60.000 velkaorjaa – eihän valtio saanut kuin 10.000 euroa / velkaorja!! Ja samalla tuhottiin tämän porukan yrittäjyysura ja innovatiivisuus 15 vuodeksi. Jo pelkästään taloudellisesti päätös oli järjetön, nuo 60.000 ihmistä olisivat varmasti tuottaneet kansantaloudelle 15 – 17 vuoden aikana 10 – 100 kertaa enemmän uusina innovaatioina, työpaikkoina jne kuin tilanteessa, jossa he norjalaisten velkaorjina välttelivät virallisia tuloja ja/tai antoivat ulosmitata 1/3 nettopalkastaan vuosien ajan. Uutta yritystoimintaa ei tuo lamavelallisten porukka voinut käytännössä aloittaa. Lisätietoa tästä ja tästä.
HUOM. tärkeä tarkennus kommentin 26.9.2011 00:02 Pekka Heliste pohjalta --> summa oli 600 miljoonaa markkaa eli vaivaiset 100 miljoonaa euroa - eli välillä 2000-2008 vajaat 200 euroa / velkaorja / vuosi --- järkyttävän halvalla meni monen tulevaisuus......
Inhimillisesti ottaen Siimeksen / Lipposen päätös oli vieläkin karmeampi, asiaa ei liene perin pohjin tutkittu, mutta ilmeisesti sadat ellei tuhannet ihmiset tekivät itsemurhan noin aikoina. Puhumattakaan niistä perheistä jotka kokivat velkavankeuden, myös noiden perheiden lapsiin siitä on jäänyt lähtemättömät jäljet - eli velkaorjuuden muistot elävät jo toisessa polvessa. Kun Viinanen rehdisti myöntää, että vietti unettomia öitä, niin tekee mieli kysyä, kuinka monta unetonta yötä Lipponen tai Siimes ovat tämän asian takia viettäneet, tuskin yhtäkään. Toinen pyrkii ”koko kansan presidentiksi” ja toinen on pitkään istunut varmaan juuri tästä velkaorjien myynnistä tehdyllä sopimuksella hyväpalkkaisessa toimitusjohtajan hommassa jo vuosia. Hävetkää – verenimijät!
Avoin kysymys Lipposelle ja Siimekselle : Miksi hallitus katsoi, että ei kannata tarjota tuota 95 %:n akordia velallisille itselleen, vaan annettiin norjalaiselle pörssiyhtiölle tehdä lamavelallisten hädänalaisella tilalla todella muhkeat voitot. Arvioni on (perustuu lamavelallisten kertomuksiin, jossa todetaan, että ehtivät maksaa 20 -90 %:a saatavista ennen armahdusta 2008) että norjalaisyhtiö teki näillä saatavilla 5-7 miljardia euroa voittoa!
Tämä lähihistorian vaietuin ja häpeällisin poliittinen päätös herättää monta kysymystä. Miksi hallitus katsoi, että Suomeen ei voitu organisoida yhtiötä, joka olisi hoitanut tämän perinnän ja käärinyt muhkeat voitot veronmaksajien eduksi? Miksi akordia ei tarjottu suoraan velallisille? Uskon, että aika moni olisi löytänyt jostain rahat asian hoitamiseen ja voinut jatkaa yrittämistä ja tuonut omalta osaltaan kansantalouteen paljon kaivattuja innovaatioita, vientituloja ja työpaikkoja. Nyt lahdattiin osa kokonaisesta yrittäjäsukupolvesta velkaorjiksi ulkolaiselle pörssiyhtiölle. Tai miksi tuota 600 miljoonaa ei yksinkertaisesti annettu kaikille anteeksi…..
Uskomaton juttu, mutta se on tosi, koska kertoja elää. Olen yksi heistä!

PS. Ei muuten mikään ihme, että tuota Aktiv-Hansa sopimusta käsitelevät asiakirjat on Tarja Halosen toimesta julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka --- siinähän ne menevät Stasi - asiakirjojen rinnalla!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pienyrittäjyyttä Kiteellä


Kerron eräästä sukulaisestamme, hänen äitinsä oli omaa sukua Strandén.      Tarina kuultu 2008

Hän oli syntynyt 1800 luvun loppupuolella, oli reilu 30 vuotias, kun Kiteeläiset pojat meinasi kovassa rahapulassaan ja töiden puutteessa ryhtyä yrittäjiksi, sosiaalitukia ei ollut. Kolme kaverusta laittoi tehtaan pystyyn ja hankkivat aineita varmaan liian paljon samasta kaupasta ja sehän ei sopinut viranomaisten pirtaan ollenkaan? Korven kyynel ja sorretun voima, siitä sai jonkinlaisen tekopalkan, ellei tehdas mennyt konkurssiin ja joutunut lusimaan.
Olihan niitä paikallisilla nimismiehillä perimätiedon mukaan suosikki keittäjiä, joita ei käräytetty, kun tietysti antoivat suojelupalkkiot puhtaana käteen.. Kilpailijoita jahdattiin sitäkin ankarammin!
Kaverukset oli sopineet, että viranomaisten yllättäessä jokainen pinkoo mitä kintuista lähtee eri suuntiin. Kun tehdasta oltiin parhaillaan käynnistämässä, rynnisti poliisivoimat paikalle kaksi pötki pakoon, mutta kolmas jäikin istumaan paikalleen ja poliisien kysellessä, oletkos tehtaan omistaja tai työväkeä, hän kertoi, että justiinsa sattui paikalle, kun omistajat pötki pakoon ja kertoi toisen nimenkin. Olkoon hänen nimensä vaikkapa J
Jii häippäsi paikkakunnalta Viipurin suuntaan, kun tiedossa oli isot sakot tai jopa linnaa..
Silloin oli jo kapinan alkua ja Viipurissa joutomiestä yritettiin saada liittymään punaisten joukkoon, mutta kun Jii kieltäytyi he lähetti heidät junassa valkoisia vastaan. Valkoiset otti kiinni ja halusivat omalle puolelleen sotimaan, kun nämä kieltäytyi siitäkin, heidät oitis alettiin viedä vankileirille. Päiväkausien härkävaunuissa syömättä juomatta olemisen jälkeen he sai anelun jälkeen mennä tutulle kaivolle juomaan vartija mukana, josta Jii lähti livohkaan, mutta ei voinut kovin pitkään piileskellä, ilman ruokaa ja jäi kiinni.
Sitten olikin jo tosi kyseessä, heidät vietiin leirille, jossa oli suuri kuolleisuus ruuan puutteen takia ja joka aamu valittiin ¼ vangeista ja ammuttiin. Jiillä oli tuuria, hän osasi tehdä vaatekorjauksia, kun hän oli räätäli. Korjaillessaan vangitsijoidensa vaatteita, hän selvisi ampumiskuolemalta pitkään, mutta ruuanpuute muuten meinasi viedä hengen.
Kiteeläiset isännät kuuli valkoisilta, että sellainen on vielä hengissä ja he teki yhteisanomuksen, että saisivat Jiin vapaaksi, kun se on niin hyvä räätäli ja niistä on huutava pula!
Vapautuessaan hän painoi alle 40kg ja tietysti ympäristössä oli se luulo, että hän on joku pahantekijä, vaikka lie ollut sen suvun ensimmäinen aseistakieltäytyjä?
Myös painajaismainen olo koko ajan ammutuksi tulemisen pelko varmasti vaivasi päivin ja öin, silloin ei ollut kriisiapuja, eikä oikeus monissa tapauksissa voittanut, kun siellä saikin vääryys vallan. Niistä asioista hän ei ollut pystynyt kertomaan perheelleenkään mitään, mitä nyt joskus sorretun voimaa nautittuaan kertoi oikein hyvälle ystävälleen, josta pojat kuunteli salaa..
Häneltä meni kumminkin kansalaisluottamus 10 vuodeksi jolloin hän ei voinut äänestää, eikä voinut omistaa mitään, piti käydä nimismiehelle ilmoittautua useamman kerran viikossa ja matkaa oli edestakaisin liki 20km, joka tietysti piti kulkea jalan.
Hän oli hyvin pätevä monissa asioissa, mutta kansalaisluottamuksen puute häiritsi ja antoi leiman häneen, ettei hän pystynyt hankkimaan kunnolla asuntoa, eikä maata isohkon perheen (6 henkeä) elättämiseksi..
Jälkeläisistä tuli kaikista silti kunniankansalaisia eikä mitään retkuja, niin kuin nykyään tulee jopa kultalusikka poikittain syntyneistäkin!
Kuinka he kestivät sen ajan paineet, voi vain arvailla?
Hänkin oli meidän sukulainen!

M S

torstai 29. marraskuuta 2012

Metsä Orimattila





Jännä sieni
Maitolaiturin tyttö;)
Herkkutatti
Pihlaja
Karpaloita
Kaikki suurenee klikkaamalla!

Mauno S

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Siperian kurjenmiekat



https://www.google.fi/search?q=siperiankurjenmiekka&hl=fi&tbo=u&rlz=1C1AVSA_enFI435FI435&tbm=isch&source=univ&sa=X&ei=e363UMv7J6aC4gTE1YEQ&ved=0CC0QsAQ&biw=784&bih=764

Kesy kettu oli pihoissamme, vei etenkin kenkiä naapurien pihoille! Multa vei pöytätennismailakotelon palloineen ihan vierestä, vaikka karjaisin, sitä et vie??
Alin kuva "siperiankurjenkello", onkohan puolet oikein nimestä kasvaa villinä Villalassa ainakin?
Noi ylimmät on karpaloita, osa viety poiskin, noin 80 litraa.. Olisin mielellään kerännyt vielä sen 100L täyteen, tässä vaiheessa oli stop tykkänään;))

© Mauno Strandén

Kiteen muistelo


    Orimattila 1996

Kiteen muistelo

Kiteen muistot mieleeni taas palaa,
Niitä mietin joskus melkein salaa.
Vahvat tuoksut, leppeä tuo kesätuuli,
Hyväili se mua, kuin tyttö rusohuuli.

Litteran viranomaisilta, sain kauas vievän,
Työpaikka perillä, ei ollut mikään kaunis sievä.
Työpaikka siellä, oli pahempi kuin vankila,
Työkalutkin siellä oli, lekoja ja rautakankija.

Kauas lähetitte minut töihin Obnäsiin,
Oli surullista, minusta se silloin niin.
Mutta takaisin, en tullut maitojunalla,
Tein töitä siellä, kaiken uhalla.

Tehty maailmalla töitä, milloin milläkin säällä,
Yli 30 vuotta, ja onnistuinkin täällä.
Hyvän miehen silloin hukkaan heititte,
Kun työttömien kanssa silloin leikitte.

Ystävät, siks teille runon kirjoitin,
Te olitte parasta, jonka silloin menetin.
Nuoruutenne ilmeet, on mun mielessäin,
Ja kaunis Kiteen murre, on poissa kielestäin.

© Mauno Strandén

Lenssun iskiessä


Orimattila 28.1.1997


Lenssun iskiessä


Lenssu se meihi ku jollonnii tulloo,
elämässä ei sillo ou paljonkaa sulloo.
Lenssuku oikee rohmoo ja juilii,
miel tekköö sillo, männä jo huilii.
Sänkyy ihtesä kallistoo,
ja peittosa alla vua kutjottoo.

Ei tule un, eikä voi valavoo,
joka paikkoo se lensukii,
alakaa jo kalavoo.
Sitteku pikkuse horrostaa,
painajaisii näkköö,
piässäi o iha niinku,
siinnois jo häkkee.

Viluvvärreet vua seläpiissä karmii,
eijjou potilaassa tippookaa sarmii.
Silimättii sillon vuan puolittai auki,
henkiikii haukkoo ku kuivilla hauki.
Tilalla potilas piehtaroi ja koittaa,
ähkiä valittoo ja aikoo voittoo.

© M Strandén


perjantai 9. marraskuuta 2012

Voi hyvä jysäys!


Orimattila 8.3.1998

Voi hyvä jysäys.

Kuka mittaa kuka tietää.
Kuka mittaa avaruuden matkan,
kuka ajan ikuisuuden.
Olemmeko tomu alkuräjähdyksen,
mikä järjen tärkeysjärjestyksen,
ajatuksen, sielukkuuden?

Ahneudelle tekee tilaa
hetken valtiaat,
ja kaiken pilaa.
Tuhkaa tuleville jää,
Myrkyt kaikki levällään.
Tiedä vaikka jysähtää.

© Mauno Strandén




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Porsaan mietteitä


Helsinki 19.12.1998

Porsaan mietteitä

Katsoo porsas haikeena hoitajaa,
hyvän ruuan, kun häneltä jälleen saa.
Miettiikö hoitaja noutajaa,
joka hengen porsaalta ottaa saa.
Kuinka ystävä minut voi lihoiksi panna,
eihän kukaan minulle kaunaa kanna.
Lihoiksi laittaa ja uuniin lyö,
onko lihani kystä, silloin kun syöt.
Onko kukaan aatellut sikojen huolta,
elämäntehtävä, vain nuorena kuolla.
Puolesta kenen, kuolee porsas parka,
syöppö, onko omatuntosi arka?

© M Strandén H:ki

tiistai 6. marraskuuta 2012

Viesti kylmästä


    H:ki 14.4-97

Viesti kylmästä.


Hahtuvat nuo taivaansinen,
maahan tulee loskaiseen.
Peittäin alleen tienoot harmaat,
untuvaiseen kinokseen.

Hohtavina säihkyy kiteet,
hattarat niin taidokkaat.
Keikutellen alas lentää,
lentää lennon viimeisen.

Lumen muoto vedeks muuttuu,
taivaansineen haihtuu pois.
Osa päättyy pohjaveteen,
virtaa lähteen kirkkauteen.

Täällä maassa taperramme,
luonto jatkaa kulkuaan.
Maisematkin muuttuu aina,
mikään ei pysy ennallaan!

© Mauno Strandèn H:ki

Kohta 20 vuotta sitten, siinä on lennähtänyt miljoonia ajatuksia
Muisteloita vanhoista tutuista paikoista ja kavereista!
Jopa tunteikkaita runoja siellä täällä..

maanantai 5. marraskuuta 2012

Bilin pili ;)


Orimattila25.10.1998

Bilin pili

Biliä vartioitsee, tuo pieni punapää,
isäntänsä eessä kulkee, ei koskaan kylmäks jää.
Naisten ihailuja vastaan ottaa, nuppi tutisten,
en vaatteitanne minä sottaa, rajan tietäen.

Hän tehtävän on saanut, kyntää kukkovaot nuo,
ei pahakseen voi ottaa, jos joku hyväilyt vain suo.
Urheasti jaksaa kyntää, kaikki kosteikot,
isäntä sen taas saa maksaa, on isot otsikot.

Huulilla on monen naisen, pieni pili tuo,
hän tarkkaan vartioitsee, ei päästä isäntänsä luo.
Jäykkänä kuin kanki, jos joku suuta suikkaa vain,
varoo ettei kyynel, pääse ryntäille ruikkaamaan.

Valloitustaan jatkaa, kyntäin kaikki kosteikot,
häiritsevät työtä, vain isot otsikot.
Tää työ on kaksijakoinen, niin jännityksen makuinen.
Maailmaa kun johtaa yläpää, mutt mitä tekee, pili punapää.

Mauno Strandén

Runoni: Antaisin pois


31.1.2003 17:23:26    

Antaisin pois

Lenssu se tuas
piälle jo pukkoo.
Luissa se juilii
ja nokan lyö tukkoon.

Olo on tuhnakka,
kunto on poissa.
Ihan kuin ois,
keitetty voissa.

Kivistää piätä,
kivistää toista.
Ei pillerit tätä
vaivoo poista.

Kukaha ottas
ilimase lenssu.
Kerro se mulle,
nin hötkäätän sulle.


© Mauno Strandén

lauantai 3. marraskuuta 2012

Liljat kukkii vuorollaan

Liljat kukkii näyttävästi, kukin liljalajike vuorollaan



Alku aina hankalaa


Nyt 339 sivua ja enemmän tietysti tarinoita, runoa, sekää romanttisia runoja, musiikkia, videoita, laulunsanojakin löytyy täältä!  Olkaa hyvä! Kaikki on maanläheistä, ei nykymaaliman hörhöilyä! 2015-17 vuoden päivityksiä kannattaa käydä lukemassa, liki 250 päivitystä! Kiitos käynnistä!

Seuraan luontoa ja sen tapahtumia, myös politiikkaa, sehän tulee silmille nykyäänkin!

On ihan mukavaa, että on kävijöitä, kukaan ei anna palautetta, jopa toivois! 2.11. 2015 kävijöitä on tasaisesti Suomesta, Yhdysvalloista ja Venäjältä! Saksa ranska ja muutamia kuita pienemmin osuuksin. Nään vain mistä maista vierailijat on, prosenteissa.. 

Tervetuloa toisenlaiseen maailmaan! On tarinoita 1940 alkupuolelta saakka! Ekan runon tein 1960, siitä ei ole muuta muistoa kuin työkaveri sanoi, että sehän on hyvin tehty, se on kadonnut!

Ei ole yhtään hankalaa

Tämä blokinpito. Tässä muutamia kameraotoksia pihapiiristä..