Pienyrittäjyyttä Kiteellä

Kerron eräästä sukulaisestamme, hänen äitinsä oli omaa sukua Strandén.      Tarina kuultu 2008

Hän oli syntynyt 1800 luvun loppupuolella, oli reilu 30 vuotias, kun Kiteeläiset pojat meinasi kovassa rahapulassaan ja töiden puutteessa ryhtyä yrittäjiksi, sosiaalitukia ei ollut. Kolme kaverusta laittoi tehtaan pystyyn ja hankkivat aineita varmaan liian paljon samasta kaupasta ja sehän ei sopinut viranomaisten pirtaan ollenkaan? Korven kyynel ja sorretun voima, siitä sai jonkinlaisen tekopalkan, ellei tehdas mennyt konkurssiin ja joutunut lusimaan.

Olihan niitä paikallisilla nimismiehillä perimätiedon mukaan suosikki keittäjiä, joita ei käräytetty, kun tietysti antoivat suojelupalkkiot puhtaana käteen.. Kilpailijoita jahdattiin sitäkin ankarammin!

Kaverukset oli sopineet, että viranomaisten yllättäessä jokainen pinkoo mitä kintuista lähtee eri suuntiin. Kun tehdasta oltiin parhaillaan käynnistämässä, rynnisti poliisivoimat paikalle kaksi pötki pakoon, mutta kolmas jäikin istumaan paikalleen ja poliisien kysellessä, oletkos tehtaan omistaja tai työväkeä, hän kertoi, että justiinsa sattui paikalle, kun omistajat pötki pakoon ja kertoi toisen nimenkin. Olkoon hänen nimensä vaikkapa J

Jii häippäsi paikkakunnalta Viipurin suuntaan, kun tiedossa oli isot sakot tai jopa linnaa..

Silloin oli jo kapinan alkua ja Viipurissa joutomiestä yritettiin saada liittymään punaisten joukkoon, mutta kun Jii kieltäytyi he lähetti heidät junassa valkoisia vastaan. Valkoiset otti kiinni ja halusivat omalle puolelleen sotimaan, kun nämä kieltäytyi siitäkin, heidät oitis alettiin viedä vankileirille. Päiväkausien härkävaunuissa syömättä juomatta olemisen jälkeen he sai anelun jälkeen mennä tutulle kaivolle juomaan vartija mukana, josta Jii lähti livohkaan, mutta ei voinut kovin pitkään piileskellä, ilman ruokaa ja jäi kiinni.

Sitten olikin jo tosi kyseessä, heidät vietiin leirille, jossa oli suuri kuolleisuus ruuan puutteen takia ja joka aamu valittiin ¼ vangeista ja ammuttiin. Jiillä oli tuuria, hän osasi tehdä vaatekorjauksia, kun hän oli räätäli. Korjaillessaan vangitsijoidensa vaatteita, hän selvisi ampumiskuolemalta pitkään, mutta ruuanpuute muuten meinasi viedä hengen.

Kiteeläiset isännät kuuli valkoisilta, että sellainen on vielä hengissä ja he teki yhteisanomuksen, että saisivat Jiin vapaaksi, kun se on niin hyvä räätäli ja niistä on huutava pula!

Vapautuessaan hän painoi alle 40kg ja tietysti ympäristössä oli se luulo, että hän on joku pahantekijä, vaikka lie ollut sen suvun ensimmäinen aseistakieltäytyjä?

Myös painajaismainen olo koko ajan ammutuksi tulemisen pelko varmasti vaivasi päivin ja öin, silloin ei ollut kriisiapuja, eikä oikeus monissa tapauksissa voittanut, kun siellä saikin vääryys vallan. Niistä asioista hän ei ollut pystynyt kertomaan perheelleenkään mitään, mitä nyt joskus sorretun voimaa nautittuaan kertoi oikein hyvälle ystävälleen, josta pojat kuunteli salaa..

Häneltä meni kumminkin kansalaisluottamus 10 vuodeksi jolloin hän ei voinut äänestää, eikä voinut omistaa mitään, piti käydä nimismiehelle ilmoittautua useamman kerran viikossa ja matkaa oli edestakaisin liki 20km, joka tietysti piti kulkea jalan.

Hän oli hyvin pätevä monissa asioissa, mutta kansalaisluottamuksen puute häiritsi ja antoi leiman häneen, ettei hän pystynyt hankkimaan kunnolla asuntoa, eikä maata isohkon perheen (6 henkeä) elättämiseksi..

Jälkeläisistä tuli kaikista silti kunniankansalaisia eikä mitään retkuja, niin kuin nykyään tulee jopa kultalusikka poikittain syntyneistäkin!

Kuinka he kestivät sen ajan paineet, voi vain arvailla?

Hänkin oli meidän sukulainen!

M S