sunnuntai 23. marraskuuta 2014

maanantai 10. marraskuuta 2014

"Oodi EU:lle

Helsinki 21.11.1996

”Oodi” EU:lle

Pieni Suomi neito,
pohjan peräl, elää sykkii.
Politikot kuin parittajat, kyllä sitä nyppii.
Neidon, raskaantyön rasittaman,
vieraan syliin, sitä viekkaudella tyrkkii.

Kuules neito,,
minä,, hoidan sinun kaikki rahahuolet.
Anna mulle koko rahamassis,
ja poissa sulta kaikki arkihuolet.
Takaisin sä saat, jos on kova tarvis,
ainakin nyt ”puolet”.

Parittaja puhuu neidol, ummet lammet,
minä sinä, , hyvän viran saat ja rahaa paljon,
kun annat meille, raha-asioides hoidon.
Et sä pärjää yksin,
vaikka kuinka koitat.

Kieppuu siinä politikot,
kuin hutsun ympärillä.
Ei ajattele he silloin pahaa,
mielessä on säkeittäin vain eurorahaa,,
jonka saavat viroistansa siellä,
kaukana tuolla, EU:n mierontiellä.

Mauno Strandén

Nuoruusmuistoja koko elämä edessä!

Tuolloin oli mielestänsä erittäin hyvässä kunnossa!
Ruoka oli ollut hyvää, liikuntaa jokainen päivä väsymiseen, jopa uupumiseen saakka.
Yön levättyään oli taas valmis jatkamaan harjoituksia ;)

Pajulahdessa harjoittelemassa, mutta mitä?
                                                      Upollapa tietysti tutustuinkoneisiin.
                                                                 Tuli Upo edustaja!
                               Vieläkin korjaan koneemme itse, oli siitä sen verran hyötyä!

torstai 6. marraskuuta 2014

lauantai 1. marraskuuta 2014

Runo, Syksyinen sade

                                                                                   Helsinki 3.1.1997


                                         Syksyinen sade.

Sade meille elämän tärkeän antaa,
se kirkasta on toisin kuin vetemme Vantaan.
Syksyn vetemme, pilvet tuo kaukaa Atlantilta,
se on oikea luojamme ilmasilta.

Tisleenä veden maahan heittää, 
sitä ois hyvä vaikka suuhunsa heittää.
Mutta saasteet ilmasta tarttuu siihen,
                                        happoja enempi, kuin pesuvedessä riihen.

                                       Kostea tuuli hyväilee kulkijan poskee, 
                                       on kumara vartalos, partesi kostee.
                                       Luonto kun riisuu ja levolle käy,
                                       harvoin ihmiset luonnossa sateella käy.

                                      Kohta vetesi lumena taivaalta liitää,
                                      ja hiihtäjät metsässä laduilla kiitää..
                                      Kirkkaana hanget kun säkenöi,
                                      juhlapuvussa luonto, päivin ja öin.

Mauno Strandén

 Tässä vielä kirjoittajan ottama kuva ruusupenkistään, yhdestä sen ruusuista! Kannattaa klikata auki kuva!