Jouluporsaan
elämän kaari
1940-50 luvuilla
kasvatettiin maaseudulla pienissäkin tölleissä sika itse.
Usein porsas
otettiin keittön nurkkaan laatikkoon, sitä oli siinä hyvä pitää
silmällä ja sillä oli lämmintä, toisin kuin ulkorakennuksissa.
Myös talon väelle siitä oli seuraa
Kun sika varttui,
niin se vietiin ulkorakennukseen tai navettaan omaan karsinaansa.
Kuulin tapauksen
joka on tosi, kuinka talon emäntä otti porsaan kainaloonsa kun meni
saunaan. Hän pesi porsaan ja porsas oli tyytyväinen. Tätä jatkui
niin kauan kun jaksoi ottaa porsaan syliinsä, mutta sika oli sitä
mieltä, että saunaan pitää päästä ja kesällä ulkona ollut
sika meni emännän perässä saunaan, nousi ensimäiselle lauteelle
jossa oli vanna ja istahti, sanoen röh ja katsoi hoitajaa silmiin,
että heitä löylyä ja laita vettä.
Näin jatkui
kunnes vanna kävi pieneksi ja tuli syksy.
Silloin sialle
tuli "noutaja", teurastaja, joka teki sen elämästä
lopun. Silti perhe muisteli kinkkua syödessään, kuinka mukava
kaveri sikamme olikaan ja mitä kaikkea se keksi..
Semmoinen se ihminen on, syö vaikka parhaan kaverinsa, hyi hyi!
Semmoinen se ihminen on, syö vaikka parhaan kaverinsa, hyi hyi!
Rauha hänen
muistolleen
On ne kukat kauniita, kun mestari on sivellintä käyttänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti