Herttaisin runoni!

Herttainen runoni!

Kuinka hiljaa hiivit mun mieleeni,

kuinka hiljaa kelloja soitit.

Soitit kumminkin sielujen sinfoniaa,

siinä olivat taivaiset nuotit.

Osaat soittaa kauneimmat sävelet,

osaat herkistää ihmisen mielen.

Kuinka sitä voikaan vastustaa,

mielenliikutus rakkauden kieli.

Kun ihmisen mieltä herkistää,

tunne mahtava mielessä myllää.

Olo lienee silloin kuin taivaassa

Ei silloin murheita kellään..

Vielä tahtoisin kuulla soiton tuon,
nähdä mielikuvissa soittajankin
Onko vireessä soittajan soitinkaan,
jolla sekoitit ihmisen mielen?

Mikä soitin olikaan matkassasi.
sitä tuskin tarvitsi soittaa.
Se heläji kauneinta soitantaa,
sitä ei voi, maalliset soittimet toistaa!

Muistot kauneimmat pysyy matkassa,
vaikka matka onkin pitkä.
Ne voitelee aivojen onkaloita,
että muistais kuin eilisen päivän!

Mauno Strandén

 Ps. runot tuli yleensä aamuyöntunteina mieleen ja aamulla ne oli haihtuneet? Joskus muistin jonkun sanaparin josta sorvasin, mutta tökkihän se teksti, verrattuna hiukan ennen unta tajunnassa menneeseen sujuvaan sanojen virtaan! Kuinka loistavia juttuja maailma menettikään :) heh.. 

Laitampa vielä ruusun hempeän kertomuken vakuudeksi ;)