Orimattila
30.7.1998
Myrskyn
jälkeen
Kesämyrskyn
jälkeen,
kiitää
repaleiset pilvet.
Tuovat
kaihon kaukaisuuteen,
liikutuksen
nykyisyyteen.
Aistii
luonnon rytmin kiihkeen,
kaiken
täällä katoavan,
meistä
ei jää muistoakaan,
iankaikkisuuteen
haihtuu kaikki.
Ei
tärkeäkään elää saa,
ylpeäkin
katoaa.
Kaasuks
kaikki avaruuteen haihtuu,
eläjät
kun täällä vaihtuu.
Rakkausko
täällä kestää,
ei
rakkauden tuloa voi estää.
Jumala
on rakkaus,
näin
on jossain kertomus.
Kaunis
rakkauden hetki,
siihen
luoja salaisuuden kätki.
Teeppäs
retki taivannrannan taa,
pilvet
repaleiset kuljettaa.
Mauno
Strandén
Ps. Muistin kun rajun sateen jälkeen repaleiset pilveet kiiti pääpilven perässä 1950 luvulla Haarajärvellä! Niin kai ne tekee nykyäänkin! Siitä mielleyhtymästä tämä runo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti