Ottakaa varas kiinni!

Tämä on verkonpaikkaajan kolumni, oli vaan niin hyvä kannattaa lukea!

Ottakaa varas kiinni!

Verkonpaikkaaja

5.3.2009 klo 10.00

Kun poliittinen keskustelu takavuosina saavutti pölhöpopulismin rajan, sosialidemokraattisella vanhemmalla valtiomiehellä Paavo Lipposella oli tapana karjaista: ”Voi tätä käsien pesua, voi tätä populismin määrää.”

Kukahan palauttaisi eläkekeskustelun järjellisiin uomiin? Aivan erityisesti olisi syytä palauttaa keskustelussa rehellisyys kunniaan.

Oppositiopoliitikkojen puheet kannattaa aina ottaa suolahyppysellisen kera, mutta ammattiyhdistysjohtajia on tapana pitää tolkun miehinä ja naisina. Nyt he uhkaavat ajaa maan yleislakkoon ja taloudelliseen sekasortoon hallituksen eläkelinjauksen vuoksi.

Ay-pomojen puheita kuunnellessa tulee mieleen juttu varkaasta, joka mummon käsilaukun napattuaan ryhtyi kadulla väkijoukossa huutamaan: ”Ottakaa varas kiinni!”

Kansantaloudesta ja Suomen tulevaisuudesta huolta kantava Matti Vanhasen (kesk.) hallitus pyrkii pidentämään työuria ja parantamaan työssä jaksamista ja kaikinpuolista työhyvinvointia. Ja siinä sivussa palauttamaan luottamusta eläkejärjestelmän kestävyyteen.

Jokainen laskutaitoinen ymmärtää, että jotakin on tehtävä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan ja eläkkeiden turvaamiseksi, kun väestö ikääntyy ja huoltosuhde muuttuu. Vaihtoehtoja ovat etuuksien ja palvelujen leikkaukset, verojen korotukset tai työllisyysasteen nostaminen ja työurien pidentäminen.

Urakkaa vaikeuttaa talouskriisi. Viennistä riippuvaisen Suomen taloudessa ovat nousukauden menot ja laskukauden tulot. Valtio velkaantuu hurjaa tahtia, mutta Titanicin kannella raikuu iloinen työmarkkinapomojen nauru.

* * *

Rehellisyyttä peliin, arvoisat työmarkkinajohtajat! Millä muulla tulevat työeläkkeet maksetaan kuin työllä? Kasinopeleillä ja osakekeinottelullako? Vestigia terrent.

Viime vuosi oli työeläkeyhtiöillä karmea. Kolme yhtiötä – Ilmarinen, Varma ja Eläke-Tapiola – kadottivat kasinopeleissään meidän kaikkien suomalaisten eläkevaroja taivaan tuuliin yhteensä liki 9,2 miljardia euroa. Yli yhdeksän miljardia euroa! Summa on enemmän minkä valtio kerää ansio- ja pääomatuloveroina.

Tappio on käsittämättömän suuri, sillä Varma maksoi viime vuonna eläkkeitä 3,3 miljardia euroa ja Ilmarinen 2,7 miljardia.

Eläkeyhtiöt siis menettivät yhdessä vuodessa osake-, johdannais-, korko-, valuutta- ja kiinteistöpeleissään enemmän rahaa kuin mitä Ilmarinen maksaa eläkkeinä yli kolmen vuoden aikana.

Eläkeyhtiöiden vuodessa hukkaamien eläkemiljardien rinnalla hallituksen yli kymmenen vuoden päähän ulottuvat eläkesuunnitelmat ovat hyttysen ininää.

Keinotteluun sortuneet työeläkeyhtiöt olisivat joutuneet kuseen, ellei hallitus olisi pelastanut niitä joulukuussa poikkeuslailla, jolla yhtiöiden sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta koskevia säädöksiä tilapäisesti muutettiin.

* * *

Ja katsotaanpa, keitä siellä eläkeyhtiöiden hallituksissa istuu näistä erinomaisista sijoitusstrategioista ja sijoitusten luokitteluperusteista päättämässä ja tuloksesta vastaamassa.

Runsaan 4,3 miljardin euron keinottelutappion tehneen Ilmarisen hallituksen varapuheenjohtajia ovat SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) ja EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs. Hallitukseen kuuluvat myös Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen (kok.) ja STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen (sd.). Hallintoneuvoston varapuheenjohtaja on Puuliiton puheenjohtaja Kalevi Vanhala (sd.).

Varman hallituksen varapuheenjohtaja on STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.). Jäseninä ovat muun muassa Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen (sd.), OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi (kok.) ja EK:n johtaja Lasse Laatunen. Varajäsen on Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd.). Sähköliiton puheenjohtaja Martti Alakoski (sd.) on varapuheenjohtajana hallintoneuvostossa, johon kuuluu myös SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola (vas.).

Varman kokonaistulos oli viime vuonna 4,2 miljardia euroa tappiollinen, kiitos epäonnistuneen osakekeinottelun.

Eläke-Tapiolan hallituksen varapuheenjohtaja on PAM:n puheenjohtaja Ann Selin (sd.). Hallituksessa sijoituslinjauksista istuvat päättämässä myös SAK:n johtaja Kaija Kallinen (sd.), STTK:n lakimies Heli Puura ja EK:n johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen. Eläke-Tapiolan sijoitustappio oli viime vuonna yli 600 miljoonaa euroa.

* * *

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen yllyttää kansaa kapinaan hallituksen ”eläkeleikkauksia” vastaan.

Kukahan perustaisi kansanliikkeen, joka alkaisi kysellä työmarkkinajohtajien kasinopeleissä hävittämien eläkemiljardien perään?

Ennen kuin Ihalainen, Mäenpää ja Viljanen komentavat joukkonsa yleislakkoon, heidän soisi selvittävän kentälleen, millaisen eläkepuhalluksen he ovat viime vuonna eläkeyhtiöiden vastuullisina hallituksen jäseninä tehneet.

Jos työmarkkinajohtajat tätä vauhtia hävittävät suomalaisten eläkerahoja, edes kahden vuoden työuran pidennys tulevaisuudessa ei riitä kassaa täyttämään.

Urpilainen on ilmoittanut seisovansa SAK:n, STTK:n ja Akavan johtajien rinnalla. Kun ay-pomoilla ei ole toistaiseksi oikeutta esiintyä eduskunnassa välikysymyskeskustelussa, Urpilaisen tärkeä tehtävä on selvittää kansanedustajille noiden viime vuonna taivaan tuuliin kadonneiden yli yhdeksän eläkemiljardin kohtalo. Ja se, miten vajaus täytetään.

Nuoruuden haavereita 1940-50 luvuilla!

Haavereita

Elämässä sattuu kaikenlaista, mutta kaikesta pitäisi ottaa opikseen. Monesti vaan kaikki sukupolvet tekee samat virheet.

Noin sanotuilla ”Mattilan kujosilla” naapurini Ikosen Kauko alkoi pilkkomaan puita ja minä tietysti katsoin toimitusta muutaman metrin etäisyydellä kirveen silmän suunnassa, kun se kirves muutaman iskun jälkeen irtosi varrestaan ja lensipä melkein suoraan minun paljaan jalan päkiän päälle ja päkiä meni tietysti halki. Siitäkin opin, ettei koskaan pidä olla siellä suunnassa mihin kirves voi lentää, irrottuaan varresta. Ei senpuoleen, kun näin kerran kaiken osaavan kaupunkilaisen ottavan kirveen ja iskevän, mutta koko kirves irtosi kädestä ja lensi useita metrejä, onneksi sattunut pahempia vahinkoja. Paras on penskojen ainakin pysyä kauempana halon hakkaajista.

Kerran poltin jalkani Ruppovaarassa Lappalaisen Einon pellontekotyömaalla. Hänen poikansa Erkin kanssa juostiin yli muutaman päivän vanhoja risunpolttoalustoja. Tuhkan tupsahtelu varpaiden väleistä oli jotain verrattain hauskaa, vaikka ylitys tapahtuikin pitkin loikin. Mutta yhden nuotion pohja olikin vielä täysin tulikuuma ja kuuma tuhkahiillos poltti varpaanvälit silmänräpäyksessä. Kipitin kiireesti mökille, jossa yritin laittaa jalat veteen. Hetken se helpottikin, mutta sitten kipu oli vielä kovempi. Lopulta Äiti tuli kotia ja päivitteli tilaani ja totesi pakkoko on mennä sinne. Jalat märkivät ja pakottivat useita päiviä. Paraneminen kesti useita viikkoja. Lääkäriin menosta ei ollut puhettakaan, eikä sinne olisi mitenkään pääsytkään. Siitäkin oppi jotain, olemaan varovainen.

Nauloja töksähteli jalkopohjista läpi useinkin, jopa kerran karjopihassa, kun naula oli paskan ja liejun sisällä, ei lääkäriin. Aikansa se mäti ja sitten taas juostiin kohti uusia koettelemuksia.

Kerran taas Ikosen Kaukon kanssa (Kauko oli mukava kaveri) oltiin ”homon” kujosilla ja heiteltiin pihlaja keihäitä koivuoksien lomitse, kun ne menivät pitemmälle kuin ilmassa lentäessään. Jommankumman keihäs jäi oksistoon, me ei saatu sitä alas, ja mietittiin konsteja, kuinka se saatais alas, kun se tipahti minun päähäni ja jäi siihen pystyyn. Kyllä siinä säikähdettiin molemmat ja Kauko ryhti jaksimaan keihästä päästäni pois. Keihäs kyllä lähti, mutta kyllä sieltä lähti vertakin. Joka paikka oli veressä ja Kauko vain hoki: Ei se mitään, ei se mitään. Kyllä vähän pelotti, että tuleeko selkäsauna, selityksiin ei oikein uskottu. Keihäs meni kallon ja päänahan väliin ja aika syvälle, mutta ei siitä lääkäriin menosta ollut puhettakaan ja millä sinne olisi päässytkään.

Tipalla oli henki ensikosketuksessa traktoriinkin, kun Tikkasen Liedon puimaladolta nousin haran kanssa ensimmäistä kertaa Kylänselän tielle. Olin jo haraillut hiukan pellolla, mutta muuta aiempaa kokemusta ei ollut traktorin käsittelyssä. Jyrkkä termä tielle ja hiukan varomaton(tietämätön) nousu tielle ja havaitsinkin, että keula nousee pystyyn, lyyhistyin vain ratin päälle ja samalla takapyörät oli tiellä, eikä traktori kaatunut selälleen haran päälle. Tietämystä haran ja etupään samanpainoisuudesta ei vielä ollut, eikä opastuksia siihen aikaan annettu, vaan kaikki oli ”seppiä syntyessään”. Siinäkin oli oppi, että uusien laitteiden kanssa pitää olla varovainen, etenkin koneiden.

Vielä voin kertoa sattumuksen läheiseltä Ruppovaaran Asikaisen pellota, kun siihen tuli ekaa kertaa itsekulkeva leikkuupuimuri 1950 luvun lopulla, itse he ei uskaltaneet ajaa, vaan naapuri Tauno Kurki lähti ajamaan.

Malli oli sellainen, että siinä jyvät tuli säkkiin, niin kuin kiinteissäkin puimakoneissa, piti olla säkin vahtaja. Tauno ajoi lievästi kaltevaa paikkaa, eikä huomannut juolavehnän täyttämään monttua alamäen puolella, kun iso pyörä meni siihen säkin katsoja putosi oikeanpuolen pyörä nousi ilmaan, Tauno putosi kyydistä ja nousi salamana ylös ja työnsi puimurin pystyyn, muuten hän olisi murskaantunut sen alle. Kun ilmassa ollut pyörä tapasi maan puimuri lähti eteen päin ja Tauno kiepsahti ohjaamaan ja puinti jatkuin, siitä ei puhuttu, hengen lähtö oli lähellä!

Vähän nauraa hörähteli kahvipöydässä ja sen arviointi jäi siihen?

Tauno Kurki oli ollut sodassakin rohkea, kun toiset suunnitteli hyökkäystä naapurikukkulalle, niin Ruppovaaralainen Tauno Leskinen sanoi hyökkäyksen suunnittelijalle, siellä on jo Kuren Tauno, se oli mennyt muutaman kaverin kanssa ja taunon karjunta ja kiroilu kuului!

Ne oli tullut täydellisesti yllätetyiksi, siis naapurit ja ne lähti ilman aseita karkuun, kun oli olleet ruokajonossa, monet ilman paitaa?

Autot oli jäänyt käymään ja sopat porisemaan?

Tauno leskinen sanoi, kun he meni, niin Tauno Kurki sanoi, että täällä olisi ruoka valmiina ja niin he alkoivat syömään, varmistivat tietysti, ettei toiset tehnyt samaa temppua!

Tauno Kurki oli kai ryhmän johtaja, hiukan sivulla ja hiipivät, sitten helvetinmoinen rähinä ja ammunta, että sieltä tulee miehiä vaikka kuinka paljon! Häntä ei ylennetty korpraalia korkeammalle, kun hän teki niin kuin vaisto sanoi, eikä niin kuin ohjesääntö määräsi.

Mauno Strandén

Naamiontaa laulun sanat

H:ki 1997 kirjoitettu laulun sanat!

Naamion taa

Ystävä ei voi sua tunnistaa,

kun kasvoille luonnolta naamion saa.

Helppo on toistakin ymmärtää

katsella naamion taa.

Naamion taa, naamion taa,

kaikki me päädymme naamion taa.

Luonto sen naamion lahjoittaa,

päädymme naamion taa.

Luonto se uuden elämän suo,

kun uudelleen meidän piirteemme luo.

Katso siis uudelleen elämää

vaikka vain naamion taa.

Naamion taa, naamion taa,

kaikki me päädymme naamion taa.

Luonto sen naamion lahjoittaa,

päädymme naamion taa.

Mauno Strandén

Unteni onni

Oli niin herttaiset sanat, ei minun tekstiä, kuin minulle tehty! Toinen säkeistö itse tekemääni, jäi justeeramisen varaa!

Unteni onni on rikkauteni,

tule, tyttöni, kaitsijaksi sen.

Viel' lunnaiks' luovutan rakkauteni,

jos seuraat mua elon retkelle.

Oi, tule, käymme rinnan, elon tiemme ihanimman,

sulle kaunihimman osan siitä suon.

Tule kanssani ja tanssi orpopojan valssi,

onneksesi maljan juon.

Mä oon orpona, mutta en oo orjana,

miksi itkemään, kun ma kerran onnest' unta nään.

Se on aarre mun, siit on puolet sun.

Tule, tyttö, jaa se kanssani mun.

Tyttöhän lähti ja valssiks laitettiin,
hyvin tanssit sujui meidiltä niin.
Siinä kokeiltiin vielä tangot fiksiakin niin,
päätin saatille pyrkiäkkin siis..
Vaan mennään lattialle 
siellä soipi tango
tanssin tämän tanssin 
ja onnestain unta nyt nään..
Hyvin meillä luistaa, neitonenkin kuiskaa
jatketaan viel hetken,
missäs sun cadillakis on, 
tsat sat saa..