Terveydenhuollossa tärkeintä rahastus!

 Vaahtera pudotti lehtensä yhtaikaa!

 Aurinko lämmityksen lämmön näkee mittarista!

On kokemusta!
Muilla sektoreilla ei tarvitse maksaa jos urakka ei onnistu!

Kuningaskuluttaja 20.10.2016

Tuosta klikkaamalla tulee omakohtainen video!

Kummallista, kun vääriä lääkkeitä myynyt apteekki pannaan kiinni, mutta vääriä diaknooseja tai lisävälineitä tehneet lääkärit vain jatkaa sekoiluaan!

Mummom pelargonia

Myrskylä 24.10.2016

Kukkii mummon ikkunalla

Pelakuut ei ole se tarinan aihe, vaan niiden alla oleva vesilaatikko!
Noin 40v sitten kukat mökin ikkunalla kuivui viikossa-kahdessa kun ei käyty, kauempana pesuvadissa ne kuoli kun ei saaneet aurinkoa, suunnittelin tuollaisen alustan, kun siihen laittoi parisenttiä vettä, ne ei kuivuneet kahteen eikä kolmeen viikkoon varhaiskeväällä, kesällä, eikä syksyllä, siis huom, ne sai valoa eikä hukkuneet liikaan veteen!

Orthex taisi olla ruukkujen, niiden alatakastelevien tekijänä, soitin sinne, olivat kiinnostuneita, pyysivät piirustuksen, tämähän oli paljon parempi kuin heidän altakastelevat, tästä näki vesimäärän, eikä tullut liikaa vettä, eikä lomille tarvinnut kukkienkastelijaakaan. Muovista saisi hienon!

Tehtaan edustaja lupasi rojaltit ja rouvingit kun he alkaa markkinoida, itse en pyytänyt mitään..
Tehdas lähetti kymmenkunta altakastelevaa, kaikkia koja yhden kaks kpl kutakin, ei käytetty, ne oli huonoja!

Kuvassa olevia alustoja ei tullut kauppoihin ajattelin, että ne unohti! Kun 10v oli kulunut poikani näki olikohan Honkongissa(kehä 3 varrella) alustoja, oli kysynyt kaveriltaan arvaatko kuka on suunnitellut, no eihän se arvannut poikani sanoi faija ne suunnitteli, ja sai ruukkuja palkaksi!
No miksi 10 v hiljaisuus, mulle joku kertoi, että 10v jälkeen ei tarvitse maksaa rojaltteja eikä rouvinkeja! Että sellaista se on, minä en olisi vaatinut mitään, mutta itse tyrkyttivät?
No sitten maailma muuttui eikä noitanaan tarvitse kuin mökeillä ja ne toimii erinomaisesti!

Monet hyvät keksinnöt jää myymättä käyttöön, monet keksijät on havainneet, tehdäs jonka piti ostaa, purki hänen keksintönsä ja tekivät hiukan erilaisen ja keksijä jäi nuolemaan näppejään..

Mauno Strandén

Orvokki lehdokki vuokko ja moni muu!! Tämä on lehdokki, on tosi hienon näköisiä, kun niitä on paljon! Yöllä niissä on hurmaava tuoksu, ne houkutta kai yökiitäjiä käymään kylässä!

Tarina nuoruudesta Kiteellä

 Olipa kerran Kiteellä!

Olipa kerran… Näinhän ne sadut alkoivat, mutta nämä kertomukset ovat totta, tai ainakin sitä on sitteeks.

Ensimäiset muistikuvani on maailmasta mörskä, jossa kortierattii. Kaikki alle puolimetriset esineet jotka tipahti lattialle, katosivat lopullisesti. Lattiassa oli nimittäin sen verran rotan reikiä ja rakosia, ettei roskia luudalla lakaistessa paljon rikkalapioon päässyt kertymään. Vesisateella ei aina ollut kuivaa edes pöydän alla. Sänkyihinkin kerättiin kaikenmaailman kipot, ettei vähäiset postelit kastuisi.

Talvella yksinkertaiset ikkunat jäätyi paksulti, ainoastaan pokan ja lasin välistä tulevat ilmavirrat tekivät jäähän pieniä rakoja. Aamuisin oli käyttövesi jäätynyt pöydällä ämpärissä. Veden Äiti kantamaan 0,5-1km päästä hankien takaa. Lämmityspuut olivat lahoja leppiä ja männyn puolituoreita oksia. Puille ei ollut mitään suojaa, vaan ne oli liki 100m päässä metsän reunassa. Kaikki puita polttaneet ymmärtänevät, millaista oli sytyttää jäisiä, märkiä ja puolituoreita puita, kun sytykkeitäkään ei ollut. Silti joka aamu Äitini sai tulen syttymään, vaikka tikkujakin piti säästää, eikä paperia ollut, kun lehtiäkään ei tullut.

Ruuan suhteen ei passannut nirsoilla. Jos jotain riitti vietäväks aina ruokahuoneeseen saakka, hiiret ym tulivat osille ja meidän syödessä vaan todettiin, että tuostakin on hiiret syöneet. Silti vesi tulee vielä kielelle, kun muistelee Äidin paistamia karjalan piirakoita ja lanttu ja peruna kukkoja. Kaikki mikä oli syötäväks tarkoitettu syötiin. Mitään vihannekseen viittaavaa ei nykymittapuun mukaan ollut ja siksi keväällä syötiinkin pentujen kesken suolaheinät, linnunleivät, ruusunkukkien terälehdet, Ym sellaiset. Vesi tuli aivan kielelle, kun näki jonkun pihamaassa raparperejä ja kun niitä joku hyvä ihminen antoi, niin ensimmäiset syötiin kuorineen raakana ja namia oli. Myöhemmin huomasin kuinka jotkut söivät keväällä puiden oksia ja jotkut jopa hiekkaa. Melasen kaksospojat söi keväällä männyn latvoja, ihan kymmeniä per nokka. Kerran satuin menemään Ruppovaarassa "Vättiseen" ja siellä oli lapsia, niin isäntä oli tuonut paskakärryillä(paukkurattaat kipillä) uutta hiekkaa hiekkalaatikolle, että penskat saa syödä puhdasta hiekkaa, heti alkoivat sitä syödä! Mulle ei maistunut!

Sitten Äitini vei minut sinne, että oppisin ihmisten tavoille, kun lähin jossa oli penskoja paljon oli vähemmän hyviä tapoja!
Olin vain yhden päivän, kun veli kulki ohitse ja se koko ajan vatkutti "Vättisen" vävy "Vättisen" vävy, minua otti se vatkutus niin päähän jatkui vuosikaupalla(se oli Sulo nimeltään se veli), etten mennyt parempaan seuraan, he oli ihan kivoja kavereita, en ole heillekään koskaan kertonut niin nolo juttu oli mielestäni! Olisi kiva kertoa Mair.lle! Kertokaa tämä juttu hänelle ;)

Silti aina kevään ensimäisen mansikan toin aina Äidilleni, jota hän myöhemmin ihmettelikin, kun mansikka oli tiepuolesta poimittu, silti se oli aarre.

Ensimmäisistä muistikuvista tulee mieleen Neukkujen pommikone, joka lensi matalalla. Puiden latvat taipui ja mekkala oli kova, ei liene ollut äänenvaimentimia ”naapurin” koneissa. Itään sillä oli matka.

Pimennyksenkin muistan, kun vanhoilla lehdillä vuorattiin ikkunat talvella, ettei vihollinen olisi nähnyt meidän rötisköä. Rötiskö tuntui silti minusta kodilta, vaikka ei sitä koskaan kodiksi sanottu. Parempi silti sekin kuin ei mitään ja olla puun juurella.

Vanhin veli Arvo, tuli käymään lomalla sodasta ja sillä oli pistooli, jonka se laittoi ”karmin” päälle. Istuttiin puukasan vierellä ulkona aamuauringossa ja oltiin hiljaa. No kertoi hän kerran sen, kun löysi hyvän venäläisen kivärin jossa oli ruosteessa, hän näki metson puun latvassa ja ajatteli pudottaa sen, että kyllä ne ruosteet lähtee, mutta olikin lähellä ettei henki lähtenyt, kun potkaisi hänet selälleen(olisi voinut pyssy räjähtää), oli ollut ruosteet pois piipustakin, mutta metso seisoi edelleen puun latvassa! Ei voinut kysyä mitään, kun varmaan luuli, etten minä ymmärrä mitään. Äidille oli tuotu hänestä kuolinsanoma, mutta siinä hän oli elävänä, mutta haavoittuneena.

Naapuri Virtasesta ökytalosta meni poika rintamalla, niin hänen äiti oli hokenut äidilleni, olishan noita joutavampiakin ollut lähtemään eikä ison talon poika!

Makeinta mitä sen ikäisen vartalo voi aistia, oli keväisin tapaus, kun sai riisua kengät ja kävellä paljasti jaloin kulonurmella, jalkapohjista se tuntui tosi namilta. Jostakin syystä jalkapohjien tuntoaisti oli tosi tarkka ja aistiva. On vaikea kuvata sitä nautintoa, ei sitä tuntoa nyky jaloissa liene ollenkaan. Nykyään tuskin on sellaista kuloheinää poluilla ja maat voi olla naulaisia, tai lasinsiruja täynnä!

Eniten varoiteltuja oli heikot jäät ja variksen varpaat. Jos haavereita sattui, niin kommentti oli, ellei haaveri ollut suuri: Pakkokos sinne oli ajaantua?

Puihin kiipeämisestä ei ollut varoitettu, kun mentiin riukumetsässä puun latvaan ja kun se alkoi taipumaan, tultiin kuin laskuvarjolla alas jalat suorana roikkuen kun puu taipui liki maahan.
Nuutisen  Enska(Einari) kiipesi jäykempään puuhun, se ei meinannut taipua, se tempoi latvaa ja se katkesi, poika putosi ainakin 5m korkeudesta selälleen maahan, olikohan vielä kivi selän alla, ilme oli kauhistunut, ei saanut henkeä menetti tajuntansa, luultiin, että siihen kuoli, yks kaks korahti ja alkoi itkuhuutamaan ja pikkuhiljaa se siitä tokeni!
Siihen loppui laskuvarjolaskut!

Mauno

Tänäänkin tapahtui positiivinen ihme!

Joskus positiivistä, joskus ei!

Tiedättehän tunteen, kun ei tiedä kuinka olisi, sisällä ilon tunne kuplii ja tuntuu, että pitäisi kertoa jollekin, se pursuaa yli... No läheinen rauhoitteli anna muhia hiukan ja kerrot myöhemmin!

Muistui vain toinen tarina markka-ajalta 1990 luvulta, jonka kerroin ylläolevan jutun henkilölle.
Piti korjata hampaan juurta, johon olin saanut kovan iskun kymmeniä vuosia sitten pudottuani intissä.
Soittelin monille hammaslääkäreille ja näytin, ottivat rahaa ja pudistivat päätään, kunnes joku ehdotti yli 90v professoria, joka oli ikänsä kouluttanut hammaslääkäreitä, hän lupautui ja ihmetteli eikö ne oppineet mitään häneltä, pitääkö minun vielä tässä iässä?

Menin Eiraan hänen antamaan osoitteeseen, siellä oli vastaanottohuone lakanoiden peittämä, lakanat pois ja avustajaksi tuli liki 90v vanha hänen vaimonsa.
Kysyin mitä maksaa, kun useimpien tuntitaksat oli 2500mk tunti eikä takuuta, osaako he edes? Tämä proffa sanoi 125mk, sen piti mennä kerta käynnillä, mutta eihän se mennyt piti käydä 4 kertaa.

Siitä päästiin hommiin, hän meni kallon läpi kurkkaamaan mitä siellä on. Koneet oli kuin timpurilla ja kohta tuntui, että tulee yrjö tai menee taju, sain soperrettua tämän, jolloin hän sanoi vaimolleen, hae lasi konjakkia, aikaa meni ja lopulta vaimo tuli, sanoi en löytänyt konjakkia on vain wiskiä iso juomalasi täynnä? Proffa sanoi heitä hetulaan, otin puolilasillista, kun oli keinuttava olo vaikka tulisi pois samantien, proffa sanoi minähän sanoin kaikki!
Sanoin kun tääkin tekee joskus yrjöolon, johon hän, ei täällä niin paljon tarjota?
Kohta tuntui velat saatavilta sanoin jatka vaan..
Pikkuongelma oli, että olin autolla, johon tuumasi anna minun osoite jos poliisi pysäyttää, ei asiakas tiennyt mitä hoitoaine oli!

Kysyin saako tästä kelakorvausta, hän sanoi ei..
Siinä sitten tutustuttiin ja meillä juttu luisti hienosti, kun tuli maksun aika, kysyin mitä maksaa, hän sanoi 125mk, kok juttu, niinhän minä lupasin kun tehtiin arvio, vaikka käyntejä enemmän, se oli minun vika! Olin jo melkoisen otettu, kun ei ollut viittätuhatta tai kymmentätuhatta mk. Sitten hän sanoi, että puhuit kelasta, ajattelin laittaa sairauden hoidon ikivanhalla munkkilatinalla, sitä ei kelassa osaa kukaan, saat jotain takasin..

Menin kelaan, myöhemmin tulleet meni ohi, istuin toista tuntia lopuksi tulivat pyytämään neuvotteluun, että mitä sulle tehtiin, tää on niin vanhaa munkkilatinaa, ettei me osata sitä? Sanoin, enhän minä tiedä, minä olin kohde ja lääkitys oli vahvaa!! Sanoivat no täytyy maksaa, tuumasin ihan lonkalta kassalla, että laskin, että tulee enemmän, sanoi kassa me osataan laskea?
Seuraavana päivänä soi puhelin, Kelasta päivää, me palaveerattiin sitä laskelmaasi liian vähästä korvauksesta ja olit oikeassa, me annettiin kolmesta käynnistä ja olisi pitänyt maksaa 4 käynnistä, rahat tuli kävin hakemassa? Sitä ihmettelin kuinka ne sai työpaikkani puh. numeron tietoonsa?

Tänään 2016 syyskuu oli myös vastaavan tyyppinen, vielä hauskempi, mutta siitä myöhemmin!

No kerron nyt, erikoishammasteknikko mestari sanoi, että seuraavan päivän homma maksaa 250€ en sanout mitään, hän katseli jaloista päähän ja sanoi, sanotaan 200€? Menin seuraavana päivänä,
Hän operoi oikein taitavasti muutamassa tunnissa, julkisella olisi ollut 2kuukauden homma ja ainakin 500€! Mestari sanoi mulle, ei se maksa sulle mitään? Ei me olle tuttuja eikä sukulaisia?
Kyllä mielessä kupli, se oli sellaista onnenkuplintaa, teki mieli keroa jollekin, oli hieno tunne!
Vähän kuin rakastuminen, ei tässä ollut siitä kyse, varmaan armahti, kun julkinen puoli oli ryöstänyt minut!!

M Strandén

Tässä pieni koe!  

Siksi koe, en ollut ennen pystynyt siirtämään google drivestä koelaua tänne..