Syksy 1996

Orimattila 19.11.1996

Syksy

Ankeutta harmautta, syksy meille antaa,

Atlantilta pilvet suuret vettä meille kantaa.

Sataa suurin pisaroin, kaikki täällä kastuu,

vaikka kuinka varoen, luonnossa nyt astuu.

Metsäretken tehdä saan, suureen hiljaisuuteen,

luonnonkirkkoon menen vaan ja katsoo kaukaisuuteen.

Sammaleiden kasvustot, parhaimmat on siellä,

lajitelma loputon ja tuoksuvatkin vielä.

Retki metsänuumeniin, se kyllä maksaa vaivan,

syksyn väriloiston nään, tähtiä en taivaan.

Jo timanteiksi muuttuu, vesipisaratkin nuo,

vain yksi täältä puuttuu, kukkaloisto tuo.

Syvemmälle metsään, on hyvä kuljeskella,

luontoa kun siellä on, helppo lueskella.

Nuotion kun tekee, luokse ikikuusikon,

tervaskanto palaa, nyt melkein kesä on.

Pisarat kun pudotessaan, sammaleessa sipsuu,

hahmo harmaa nuotiolla, yksin siellä istuu.

Katsoo liekkiin suunnistaja, vielä synkän salon,

laittaisinko liekkeihin, tuonkin koivuhalon.

 Ps. tämä lähetty 24.11-16 Järviradioon, kyllä esittivät ja kiittivät!

Mauno Strandén

Pellon pohjalle itsestään syntynyt kuusikko, välikkö on entinen sarkaoja, johon laitoin salaojan, siihen ei tullut taimia runsaan heinettymisen takia aikanaan.. Nyt syksyisin mahtava sienipaikka, esimerkiksi alla olevia sieniä!