Mäyrät pariutuu tähän aikaan
Ne on söpöjä tuhisijoita..
Harva on nähnyt luonnossa, eikä tv:ssä, tai YouTubessakaan
Ne on ihan ilman rihmankiertämää, tätä tekstiä klikkaamalla linkki löytyy!
tiistai 27. joulukuuta 2016
maanantai 19. joulukuuta 2016
Joulun tunnelmaa 1950
Joulun tunnelmaa 1950 Kiteellä
Oi sitä Joulun tunnelmaa
ja hakua joulukuusen.
kun syvässä lumessa raahustaa
luokse kauneimman joulukuusen.
Poika tehnyt pienen kelkankin,
jonka sarjakuvissa näki,
ei siinä kuusi pysynyt ollankaan
ja edessä oli iso mäki.
Lumi haaroihin asti upotti
oli hankala edetä kotiin
joulun tunnelma pojalla herkässä
äiti rakkain kotona oli.
Minä muistan äitiä lämmöllä
oli paikkakunnan köyhistä köyhin
silti parastaan yritti kotona
et ois lapsilla ruokaa ja lämmin!
Minä kiitän kaikesta Jumalaa
joka äidille voimia antoi
hän rukoili puolesta poikien
hänen rukous taivaisiin kantoi!
Mauno Myrskylästä
Lähetetty esitettäväksi Järviradioon aamuksi
Kirjoitettu 19.12.2016 "esitettiinkin klo 9,32" Ihastelivat olipa kaunis runo!
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
Eka Joulu jota muistan kauhulla
Kirjoitettu 14.12,2016 klo 19.00
1942 tai 3 jouluaatosta tulee mieleen, oli sota-aika, ammuntaa kuului milloin mistäkin päin.
Sosialistinen neuvostoliitti alaisineen hyökkäsi rauhanomaisesti ja pommitti, pommikoneet meni matalalla, hirveä mekkala, ei äänenvaimentia kait, puut taipuivat ilman paineesta, ikkunat oli peitettu paperilla, ettei pommittajat näkisi yhden kynttilän kokoisen liekin valoa maatuvassa mörskässä, jossa elimme.
Oli jouluaatto, en tiedä ketä tuli sisään, miehiä, yksi oli karvainen, turkki kait nurinpäin päällä karvareuhka päässä, olikohan pellavaa nenän alla, möykkä oli kovaa..
Äidiltä sain paperinpalaan piilotetun S muotoisen piparin ja olin otettu sain kokonaisen piparin ja vielä mytistelty piiloon paperiin kuin lahja konsanaan, yritin säästää sitä.
Pukki alkoi haastaa riitaa ja tapella, pari kolme mistä sai otteen ja vei ryökönä sen ulos, äiti kai pani ovea ruoppiin, ettei tulleet takaisin. Mitään muuta lahjaa ei saanut kukaan.
Söin hyvin hitaasti pikkuleipää, sehän oli oikea aarre Joululahja äidiltä, isää ei ollut.
Meidänkin pottukuopasta kävi desantit tai käpykaartilaisen verottamassa vähiä perunoita, ei meillä ollut oikeastaan muuta ruokaa kuin leipää ja perunoita, joskus pelkkää läskiä, sehän olikin oikeaa juhlaruokaa, jota nykyään halveksitaan!
Jos jotain jäi ja vietiin "ruokahuoneeseen" hiiret ja rotat verotti melkoisesti, jos oli voitakin, niiden hampaiden jäljet näkyi, samoin jos oli pullapitko, se oli usein päältä syöty, me syötiin niitä, ei niitä heitetty, enempää kuin homeisiä ruokia, kaikki syötiin, ei ollut varaa nirsoilla!
Ei nykyihmiset tiedä mitään köyhyydestä! Kaikki köyhätkin on rikkaita nykyään.
Esimerkiksi: Vesi piti noutaa noin km päästä mäkien takaa, ämpäreitä oli yksi, mutta kilometrin jos kantaa ämpärillistä vettä umpihangessa se on kovaa hommaa. Kauppaan oli matkaa 10km auraamatonta tietä jalkapatikassa, sieltä Äiti haki suolaa, jauhoja, hiivaa, sokeria, joskus jopa kokonaisen sillin, valopetroolia lamppuun ja tulitikkuja.
Mörskän lämpö oli aamulla pakkasen puolella, lattialla nukuttiin, ei ollut sänkyjä?
Talveksi naapuri lupasi lahola leppiä metsästään, ei saanut viedä kirvestä metsään?
Mitään katosta ei ollut, ne oli taivasalla ja märkiä, mikä työ oli saada ne syttymään?
Välikatto oli pudota niskaan, kun pärekatto oli ihan täynnä vesi tuli huoneeseen saakka.
Äiti sai jostain lepänrunkoja joita laittoi tueksi, ettei valikatto pudonnut päällemme..
Saunassa käytiin joskus, jonkun naapurin luona 2kk välein, välillä ei ollut varaa vaihtaa vaatteita kun ei ollut! Paljon paljon muuta, jota oikea köyhyys merkitsi, siksi olen tyytyväinen, kun vesi tulee ja menee, puille liiteri johon teen klapit omasta metsästä ja sähkökin on ja tietsikka, jopa pari, sekä suht terve.. Lapsena olin sairastanut hinkuyskän, ei ollut varaa lääkäriin, minä selvisin, naapurin poika kuoli, vaikka pääsi lääkäriin.. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairastin, mörskässämme oli taatusti kaikki homeet ja taudinaiheuttajat, äidi lääkitsi milloin mustikoilla, milloin hotapulverilla, nyt olen kiitollinen hänelle! Nykyään on vain lorvikatarria jonkin verran..
Mauno Strandén
1942 tai 3 jouluaatosta tulee mieleen, oli sota-aika, ammuntaa kuului milloin mistäkin päin.
Sosialistinen neuvostoliitti alaisineen hyökkäsi rauhanomaisesti ja pommitti, pommikoneet meni matalalla, hirveä mekkala, ei äänenvaimentia kait, puut taipuivat ilman paineesta, ikkunat oli peitettu paperilla, ettei pommittajat näkisi yhden kynttilän kokoisen liekin valoa maatuvassa mörskässä, jossa elimme.
Oli jouluaatto, en tiedä ketä tuli sisään, miehiä, yksi oli karvainen, turkki kait nurinpäin päällä karvareuhka päässä, olikohan pellavaa nenän alla, möykkä oli kovaa..
Äidiltä sain paperinpalaan piilotetun S muotoisen piparin ja olin otettu sain kokonaisen piparin ja vielä mytistelty piiloon paperiin kuin lahja konsanaan, yritin säästää sitä.
Pukki alkoi haastaa riitaa ja tapella, pari kolme mistä sai otteen ja vei ryökönä sen ulos, äiti kai pani ovea ruoppiin, ettei tulleet takaisin. Mitään muuta lahjaa ei saanut kukaan.
Söin hyvin hitaasti pikkuleipää, sehän oli oikea aarre Joululahja äidiltä, isää ei ollut.
Meidänkin pottukuopasta kävi desantit tai käpykaartilaisen verottamassa vähiä perunoita, ei meillä ollut oikeastaan muuta ruokaa kuin leipää ja perunoita, joskus pelkkää läskiä, sehän olikin oikeaa juhlaruokaa, jota nykyään halveksitaan!
Jos jotain jäi ja vietiin "ruokahuoneeseen" hiiret ja rotat verotti melkoisesti, jos oli voitakin, niiden hampaiden jäljet näkyi, samoin jos oli pullapitko, se oli usein päältä syöty, me syötiin niitä, ei niitä heitetty, enempää kuin homeisiä ruokia, kaikki syötiin, ei ollut varaa nirsoilla!
Ei nykyihmiset tiedä mitään köyhyydestä! Kaikki köyhätkin on rikkaita nykyään.
Esimerkiksi: Vesi piti noutaa noin km päästä mäkien takaa, ämpäreitä oli yksi, mutta kilometrin jos kantaa ämpärillistä vettä umpihangessa se on kovaa hommaa. Kauppaan oli matkaa 10km auraamatonta tietä jalkapatikassa, sieltä Äiti haki suolaa, jauhoja, hiivaa, sokeria, joskus jopa kokonaisen sillin, valopetroolia lamppuun ja tulitikkuja.
Mörskän lämpö oli aamulla pakkasen puolella, lattialla nukuttiin, ei ollut sänkyjä?
Talveksi naapuri lupasi lahola leppiä metsästään, ei saanut viedä kirvestä metsään?
Mitään katosta ei ollut, ne oli taivasalla ja märkiä, mikä työ oli saada ne syttymään?
Välikatto oli pudota niskaan, kun pärekatto oli ihan täynnä vesi tuli huoneeseen saakka.
Äiti sai jostain lepänrunkoja joita laittoi tueksi, ettei valikatto pudonnut päällemme..
Saunassa käytiin joskus, jonkun naapurin luona 2kk välein, välillä ei ollut varaa vaihtaa vaatteita kun ei ollut! Paljon paljon muuta, jota oikea köyhyys merkitsi, siksi olen tyytyväinen, kun vesi tulee ja menee, puille liiteri johon teen klapit omasta metsästä ja sähkökin on ja tietsikka, jopa pari, sekä suht terve.. Lapsena olin sairastanut hinkuyskän, ei ollut varaa lääkäriin, minä selvisin, naapurin poika kuoli, vaikka pääsi lääkäriin.. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairastin, mörskässämme oli taatusti kaikki homeet ja taudinaiheuttajat, äidi lääkitsi milloin mustikoilla, milloin hotapulverilla, nyt olen kiitollinen hänelle! Nykyään on vain lorvikatarria jonkin verran..
Mauno Strandén
tiistai 13. joulukuuta 2016
Koe kuinka saa My Drivestä siirrettyä
Siirrettyä linkillä tänne videon?
Klikkaa yllä olevaa linkkiä
Kokeilin esittää jotain! Kansakoulussa se oli kauhun paikka laulukoe, vaikka olin pas.a jäykkänä kokeessa sain 8, tajuntakin poistui ruumiista kun hävetti ja ujostutti, no ei se mennyt muillakaan ainana putkeen!
Myöhempi taltiointi Hiljainen kitara
Olispa paikka harjoitella, niin omaksi iloksi vaaaan ;)
Tässä vielä karaoke kipale, jonka levytän, Odotin pitkän illan
perjantai 9. joulukuuta 2016
Rahaa löytyi!
1999 tapahtunut Helsingin Kulmavuoren kadulla!
Oli uutinen iltapaäivälehdessä joluk. 2016, kuinka lompakkonsa kadottanut henkilö sai lompakon takaisian sullottuna täyteen raahaa, siitä inspiratio juttuun, kiroittaa omat muistot löydöistä!
Kun itse näin myymälän ikkunasta 1999, kuinka ohiajavan auton katolta lähti lentoon rahannäköistä, sanoi kavereille, että menen keräämään rahaa tuosta kadulta, heti ivasilmissä ja puheissa menehän keräämään rahaa hölmö?
Kun keräsin satasia ja pienempää rahaa, olivat hölmönnäköisiä, onhan täällä rahaa? Oli kova työ etsiä omistajaa käsiin ja se omistaja alkoi karjua mitä helvettiä sinä haluat kun kyselin onko rahaa kateissa, olet varastanut multa?
Oli yksi työpaikan kuitti rahojen joukossa ei osoitetta, lopulta tuli ja oli vihainen mulle ja heti alkoi nimittelemään rosvoksi 500mk muka puuttui, soitan poliisille, sanoin ei ole näkynyt? Autoja kulki vähän väliä ja huomasin liki 100m päässä joku paperinpala huiskahti ilmaan, samaan aikaan meni hieno nainen piikkikoroilla lappua kohden, kiirehdin nainen nosti kokkansa pystuyyn, luuli, että häntä vonkaan ja polkaisi sen lapun päälle piikkikorolla, joka oli 500mk:n kaikkiaan kadulla oli 1500mk arvosta rahaa ja laivaliput päälle.
Sanoin annat kait löytöpalkkioksi kahvi pullarahat tuohon baariin löytöpalkkioksi, sanoi ei ole varaa antaa, eikä antanut, hyvä kun ei soittanut poliisia, kaverit sanoi ihan turhaa hait omistajaa??
1980 löysin H;gin rautatieaseman edestä parkkipaikan luota sekkivihon, oli oli ajettu yli kymmeniä kertoja otin ja katsoin onko vain kuoret, ei oli liki täysi sekkivihko!
Silloin ei kysyneet papereita vielä satasen sekistäkään?
.Aloin soitella kotoa ja se olikin hankalaa, lopulta löytyi omistaja joka oli pankki henkilö sypistä.
Johan oli äijä vihainen olet varastanut vihon tuose heti tänne, sanoin kyllä saat hakea, tulihan se ja oli vihainen, kyselin löytöpalkkiota, kun jouduin soittelemaan niin moneen paikkaan, jätkä sanoi, en maksa mitää poliisille voin soittaa, vaikka ei yhtään sekkiä puuttunut?
En käsitä on niitä sattunut muitakin löytöjä aina palauttanut!
Kop pankissa nainen antoi 1000mk liikaa, kun nostin rahaa tililtäni, annoin liian takaisin, vaikka he varasti kassa tilanteissa kaikilta jatkuvasti! Multakin rahaa 50-500mk kerralta! Se on taas toinen tarina!
Täällä vielä tarina 1950 lopulta naapurissa käydessäni!
Mietin aikaa, kun ei ollut sähköä, eikä monta muutakaan! Syksyin pistäydyttiin naapuriin tarinoimaan ja vietettiin hämärän hyssyä, yleensä öljylamppu sytytettiin, kun oli melkoisen pimeetä! Hämärässä juttu luisti, ei kännyköitä rämplätty ja kaikki oli yhtä komeita, kun vain ääni kuultiin!
Muistan naapurissani, kun minua vanhempi aikamiestalonpoika söi, ja alkoi olla niin pimeää, että muuta ei näkunyt kuin hahmo ikkunan edessa, niin lopulta syöjä tokasi, että pitäs tehhä valot jotta näkis syyvvä, niin hänen isänsä tokasi pienen tauon jälkeen, iäntä kohti vua laitat, ei vielä valoja tarvihe!
Meitä muita hiukan hymyilytti, jota kukaan ei nähnyt!
Oli uutinen iltapaäivälehdessä joluk. 2016, kuinka lompakkonsa kadottanut henkilö sai lompakon takaisian sullottuna täyteen raahaa, siitä inspiratio juttuun, kiroittaa omat muistot löydöistä!
Kun itse näin myymälän ikkunasta 1999, kuinka ohiajavan auton katolta lähti lentoon rahannäköistä, sanoi kavereille, että menen keräämään rahaa tuosta kadulta, heti ivasilmissä ja puheissa menehän keräämään rahaa hölmö?
Kun keräsin satasia ja pienempää rahaa, olivat hölmönnäköisiä, onhan täällä rahaa? Oli kova työ etsiä omistajaa käsiin ja se omistaja alkoi karjua mitä helvettiä sinä haluat kun kyselin onko rahaa kateissa, olet varastanut multa?
Oli yksi työpaikan kuitti rahojen joukossa ei osoitetta, lopulta tuli ja oli vihainen mulle ja heti alkoi nimittelemään rosvoksi 500mk muka puuttui, soitan poliisille, sanoin ei ole näkynyt? Autoja kulki vähän väliä ja huomasin liki 100m päässä joku paperinpala huiskahti ilmaan, samaan aikaan meni hieno nainen piikkikoroilla lappua kohden, kiirehdin nainen nosti kokkansa pystuyyn, luuli, että häntä vonkaan ja polkaisi sen lapun päälle piikkikorolla, joka oli 500mk:n kaikkiaan kadulla oli 1500mk arvosta rahaa ja laivaliput päälle.
Sanoin annat kait löytöpalkkioksi kahvi pullarahat tuohon baariin löytöpalkkioksi, sanoi ei ole varaa antaa, eikä antanut, hyvä kun ei soittanut poliisia, kaverit sanoi ihan turhaa hait omistajaa??
1980 löysin H;gin rautatieaseman edestä parkkipaikan luota sekkivihon, oli oli ajettu yli kymmeniä kertoja otin ja katsoin onko vain kuoret, ei oli liki täysi sekkivihko!
Silloin ei kysyneet papereita vielä satasen sekistäkään?
.Aloin soitella kotoa ja se olikin hankalaa, lopulta löytyi omistaja joka oli pankki henkilö sypistä.
Johan oli äijä vihainen olet varastanut vihon tuose heti tänne, sanoin kyllä saat hakea, tulihan se ja oli vihainen, kyselin löytöpalkkiota, kun jouduin soittelemaan niin moneen paikkaan, jätkä sanoi, en maksa mitää poliisille voin soittaa, vaikka ei yhtään sekkiä puuttunut?
En käsitä on niitä sattunut muitakin löytöjä aina palauttanut!
Kop pankissa nainen antoi 1000mk liikaa, kun nostin rahaa tililtäni, annoin liian takaisin, vaikka he varasti kassa tilanteissa kaikilta jatkuvasti! Multakin rahaa 50-500mk kerralta! Se on taas toinen tarina!
Täällä vielä tarina 1950 lopulta naapurissa käydessäni!
Mietin aikaa, kun ei ollut sähköä, eikä monta muutakaan! Syksyin pistäydyttiin naapuriin tarinoimaan ja vietettiin hämärän hyssyä, yleensä öljylamppu sytytettiin, kun oli melkoisen pimeetä! Hämärässä juttu luisti, ei kännyköitä rämplätty ja kaikki oli yhtä komeita, kun vain ääni kuultiin!
Muistan naapurissani, kun minua vanhempi aikamiestalonpoika söi, ja alkoi olla niin pimeää, että muuta ei näkunyt kuin hahmo ikkunan edessa, niin lopulta syöjä tokasi, että pitäs tehhä valot jotta näkis syyvvä, niin hänen isänsä tokasi pienen tauon jälkeen, iäntä kohti vua laitat, ei vielä valoja tarvihe!
Meitä muita hiukan hymyilytti, jota kukaan ei nähnyt!
tiistai 6. joulukuuta 2016
Kerran kesällä nuoruuden
Kerran kesällä nuoruuden Jouluk. 2016
Mä kerran kesällä nuoruuden
sun neito kohdata sain,
luojan johdatus
ihmisen kaipaus,
riemuun mun mieleni sai!
Olit kaikein kaunehin telluksen
sen kohta huomata sain
en tohtinut sinua lähestyä
olit prinssessa minusta ain.
"Silti haaveilla hetkisen sinua sain,
kun kohta lähdinkin pois,
sun silmäs ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilla sain"!
Hymys naurusi hellästi hersyivät,
kuin keväinen aurinko,
haaveilit onnesta prinssessan
mikä mahdoton olla ei vois.
Aina ei käy niinkuin haaveillaan
siinä useinkin pettyä saa,
silloin tie voi ollakin okainen
ei riemusta tietoakkaan.
"Silti haaveilla hetkisen sinusta sain,
kohta lähdin kauaksi pois,
sun silmäsi ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilin vain.."
Duunaus vaiheessa, voitte kokeilla meneekö sävelellä pikkusyntinen!
Musiikin nimi ei ole enteellinen, oli vain niin sopiva rytmitys ja sointuvuus
Mä kerran kesällä nuoruuden
sun neito kohdata sain,
luojan johdatus
ihmisen kaipaus,
riemuun mun mieleni sai!
Olit kaikein kaunehin telluksen
sen kohta huomata sain
en tohtinut sinua lähestyä
olit prinssessa minusta ain.
"Silti haaveilla hetkisen sinua sain,
kun kohta lähdinkin pois,
sun silmäs ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilla sain"!
Hymys naurusi hellästi hersyivät,
kuin keväinen aurinko,
haaveilit onnesta prinssessan
mikä mahdoton olla ei vois.
Aina ei käy niinkuin haaveillaan
siinä useinkin pettyä saa,
silloin tie voi ollakin okainen
ei riemusta tietoakkaan.
"Silti haaveilla hetkisen sinusta sain,
kohta lähdin kauaksi pois,
sun silmäsi ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilin vain.."
Duunaus vaiheessa, voitte kokeilla meneekö sävelellä pikkusyntinen!
Musiikin nimi ei ole enteellinen, oli vain niin sopiva rytmitys ja sointuvuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)