Kirjoitettu 14.12,2016 klo 19.00
1942 tai 3 jouluaatosta tulee mieleen, oli sota-aika, ammuntaa kuului milloin mistäkin päin.
Sosialistinen neuvostoliitti alaisineen hyökkäsi rauhanomaisesti ja pommitti, pommikoneet meni matalalla, hirveä mekkala, ei äänenvaimentia kait, puut taipuivat ilman paineesta, ikkunat oli peitettu paperilla, ettei pommittajat näkisi yhden kynttilän kokoisen liekin valoa maatuvassa mörskässä, jossa elimme.
Oli jouluaatto, en tiedä ketä tuli sisään, miehiä, yksi oli karvainen, turkki kait nurinpäin päällä karvareuhka päässä, olikohan pellavaa nenän alla, möykkä oli kovaa..
Äidiltä sain paperinpalaan piilotetun S muotoisen piparin ja olin otettu sain kokonaisen piparin ja vielä mytistelty piiloon paperiin kuin lahja konsanaan, yritin säästää sitä.
Pukki alkoi haastaa riitaa ja tapella, pari kolme mistä sai otteen ja vei ryökönä sen ulos, äiti kai pani ovea ruoppiin, ettei tulleet takaisin. Mitään muuta lahjaa ei saanut kukaan.
Söin hyvin hitaasti pikkuleipää, sehän oli oikea aarre Joululahja äidiltä, isää ei ollut.
Meidänkin pottukuopasta kävi desantit tai käpykaartilaisen verottamassa vähiä perunoita, ei meillä ollut oikeastaan muuta ruokaa kuin leipää ja perunoita, joskus pelkkää läskiä, sehän olikin oikeaa juhlaruokaa, jota nykyään halveksitaan!
Jos jotain jäi ja vietiin "ruokahuoneeseen" hiiret ja rotat verotti melkoisesti, jos oli voitakin, niiden hampaiden jäljet näkyi, samoin jos oli pullapitko, se oli usein päältä syöty, me syötiin niitä, ei niitä heitetty, enempää kuin homeisiä ruokia, kaikki syötiin, ei ollut varaa nirsoilla!
Ei nykyihmiset tiedä mitään köyhyydestä! Kaikki köyhätkin on rikkaita nykyään.
Esimerkiksi: Vesi piti noutaa noin km päästä mäkien takaa, ämpäreitä oli yksi, mutta kilometrin jos kantaa ämpärillistä vettä umpihangessa se on kovaa hommaa. Kauppaan oli matkaa 10km auraamatonta tietä jalkapatikassa, sieltä Äiti haki suolaa, jauhoja, hiivaa, sokeria, joskus jopa kokonaisen sillin, valopetroolia lamppuun ja tulitikkuja.
Mörskän lämpö oli aamulla pakkasen puolella, lattialla nukuttiin, ei ollut sänkyjä?
Talveksi naapuri lupasi lahola leppiä metsästään, ei saanut viedä kirvestä metsään?
Mitään katosta ei ollut, ne oli taivasalla ja märkiä, mikä työ oli saada ne syttymään?
Välikatto oli pudota niskaan, kun pärekatto oli ihan täynnä vesi tuli huoneeseen saakka.
Äiti sai jostain lepänrunkoja joita laittoi tueksi, ettei valikatto pudonnut päällemme..
Saunassa käytiin joskus, jonkun naapurin luona 2kk välein, välillä ei ollut varaa vaihtaa vaatteita kun ei ollut! Paljon paljon muuta, jota oikea köyhyys merkitsi, siksi olen tyytyväinen, kun vesi tulee ja menee, puille liiteri johon teen klapit omasta metsästä ja sähkökin on ja tietsikka, jopa pari, sekä suht terve.. Lapsena olin sairastanut hinkuyskän, ei ollut varaa lääkäriin, minä selvisin, naapurin poika kuoli, vaikka pääsi lääkäriin.. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairastin, mörskässämme oli taatusti kaikki homeet ja taudinaiheuttajat, äidi lääkitsi milloin mustikoilla, milloin hotapulverilla, nyt olen kiitollinen hänelle! Nykyään on vain lorvikatarria jonkin verran..
Mauno Strandén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti