Mielikuva ukkosesta
Luojan suuret aurat,
kyntää taivaan kivikoita.
Vai kilpaillaanko paukkupyörin,
ratsuin taivaan karkeloita.
Kuin turnajaiset,
taivaankannen päällä ois,
ja kansi rautainenko,
siellä olla vois.
Iskee aurat salamoita,
taivaan peltoon kiviseen.
Pimeydessä näämme valon,
syvän sinisen.
Taipuu metsät syvään,
kunniaansa kohisten.
Luojan kunniaksi,
nyt kovin totisen.
Vedelläkö voidat aurat nuo,
nopeasti joutuu kyntös tuo.
Salamasi valon antaa,
typen sade maahan kantaa.
Kasvit kasvaa riemuiten,
maa on märkää litisen.
Nyt hiljennymme kuulemaan,
taivaan Isä mellastaa.
Mauno Strandén
Sivun katselut maittain |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti