Pöllö ja poikaset

Kuka suojelee lehtopöllönpoikasia, seurasi nettikamerasta kun 1-2 vuorokauden vanhoja äiti ruokki kaiketi oksennuksella? Eikös se ole kiellettyä? Tilaa ei ole kuin halkaisijaltaa 25 cm, ei lämmitystä? Kuukauden kahden päästä pitäisi itse hankkia ruokansa? Ihmiset monet jopa 30 vuotiaana saa ruuan toisten hankkimana, ihminen on erkannut kauas luonnosta? Luonto on viisaampi!

Tässä tekstin alla linkki, jos haluatte seurata? Hyvin harvat haluaa seurata luonnon ihmettä jossa ei ole sosiaalihuoltoa auttamassa joka käänteessä!


Toinen mielenkiintoinen juttu, jolle ei selitystä:   Googlen sähköposti tekee kummia, siitä näkee sähköpostin lähettäjän ja aiheen, mutta tekstiä ei näy? Taas kun menen Firefoxin kautta samaan postiin nään itse asian? 20% ON sellaisia posteja, siis 80% näkyy normaalisti?

Onko kellään tietoa miksi noin?

Naisen ylistys Rööperissä

Näin naista kehuttiin 1950-60 luvuilla Rööperissä!


Tässä alla kultalankaa! Laulu kuin elämä, esittää Topi ja toivottomat! Ja elämä

Hiljainen kitara 

Kari Tapio

Hiljaa, hiljaa, kuulla soiton mä saan kuuletko sen muuan muukalainen kertoo näin soitollaan. Laredon kaupunkiin kerran tuli ratsain niin hiljainen mies vaikk viipyi vain tuokion verran hänen tulleen kai jokainen ties Mistä saapui hän, tiedä ei kukaan ei lausunut mies sanaakaan, mutta kauneimman tytön sai mukaan hiljaa soittaen kitarallaan. Hiljaa, hiljaa, kuulla soiton mä saan kuuletko sen, muuan muukalainen kertoo näin soitollaan. Laredon kaupunki kerran alkoi häitä jo juhlia niin. Soivat kellot vain tuokion verran jonkun puuttuvan kun huomattiin. Tuli morsian, nähnyt ei kukaan vain sulhasta kumppaninaan . Oli viety mies yön mustan mukaan tuuli soittaa nyt vuorilla vaan. Hiljaa, hiljaa, kuulla soiton tuon saan. Kuuletko sen, tuuli yksinäinen kertoo näin soitollaan.

Helppo laulaa karaokena!

Jälkemme hiekalla

Jälkemme hiekalla

Kari Tapio
 

Jälkemme hiekalla aallot on huuhtoneet pois, 

mutta muistoja kauniita meidän ne ei viedä vois. 

Nuo hetket kuumimmat kanssasi yhdessä vietimme silloin. 

Miks' omanain Sua pitää sain sen kesän vain. 

Soi laulussa mainingin silloin, tuo sävel niin onnellinen 

ja yhdessä mietimme milloin aika ois' sormuksien. 

Olit kuin lahja sä mulle, kai taivas sut tielleni toi. 

Kaikkein parhaan mä tahdoin vain Sulle, minkä ikinä antaa voin. 

Jälkemme hiekalla aallot on huuhtoneet pois, 

mutta muistoja kauniita meidän ne ei viedä vois. 

Nuo hetket kuumimmat kanssasi yhdessä vietimme silloin. 

Miks' omanain Sua pitää sain sen kesän vain. 

Mä vuoksesi kaikesta luovuin, vain Sinua rakastaen 

ja Sinusta iäksi juovuin, sä muistatko iltamme sen. 

Vaikka missä nyt kuljen, niin salaa mä etsin vain Sua 

ja illloin kun silmäni suljen, toivon että myös muistat mua. 

Jälkemme hiekalla aallot on huuhtoneet pois, 

mutta muistoja kauniita meidän ne ei viedä vois. 

Nuo hetket kuumimmat kanssasi yhdessä vietimme silloin. 

Miks' omanain Sua pitää sain sen kesän vain. 

Jälkemme hiekalla aallot on huuhtoneet pois, 

mutta muistoja kauniita meidän ne ei viedä vois. 

Nuo hetket kuumimmat kanssasi yhdessä vietimme silloin. 

Miks' omanain Sua pitää sain sen kesän vain. 

Miks' omanain Sua pitää sain sen kesän vain.

Ilta skanssissa

Ilta skanssissa

A. Aimo

Kun ilta tummentuu
ja syttyy tähdet taivaan,
niin taistot unhoittuu
ja rauha on saapunut laivaan.
Mä sua muistelen
ja luokses’ kaipailen
ja iltataivahan tähtien alla mä sulle laulelen.

Kuin kaunis olikaan
tuo armas onnen aika.
Jää mieleen ainiaan
tuo ihana lempemme taika.
Mä huultes’ hurmaa join
ja lemmen haaveet loin
ja kaikki syömmeni kalleimmat aatokset sulle yksin toin.

Kun istun skanssissa,
niin muistan aina illoin,
kun kerran tanssissa
mun rinnalla liitelit silloin.
Kun katsoin silmiisi
niin löysin onneni
ja vielä olet mun eloni ainoa aarre armahin.


Yö altailla     "Kara oke"!

Mustaa magiaako?

1940-50 luvulla ei ollut puhelinta, ei radiota, ei sähköä maaseudulla ja vain taloissa oli polkupyörä.
Joskus tuli mieleen käydä tutulla tai sukulaisissa ja kävelemällä tietysti.
Silloin oli 6 työpäivää viikossa ja sunnuntai oli vaan jolloin voi käydä moikkaamassa sukulaista tai kaveria jopa 10km päässä.
Veljeni lähti kyläreissulle tietämättä olivatko kotona vai ei, mutta hänellä oli "varmakonsti" millä tiesi oliko kotona vai ei.
Joskus ihmettelin kun muutaman kymmenen minuutin kuluttua hän tuli takaisin, usein kysyttin, no et mennykkään? Hän vastasi eka vastaantulija oli nainen, ei ne ole kotona!
Jos mies tuli ekana vastaan kyläpaikassa oltiin kotona!
Vain ensimäinen merkkasi muut ei.

Olihan meillä isontalon poikamiesisäntä, hänellä oli kaksi taloa, kun hän tuli toiselle talolle, hän katsoi jäljistä ketä oli käynyt!
Vaikka oli nurmikko piha hän osasi lukea hyvin merkit! Silloin jos oli tuntematon, ei tietysti saanut selvää, hän kysyi kun näki tuttujaan kävitkö ja yleensä vastaus oli myönteinen!
Hänellä oli hyvä jälkienlukutaito.

Tämän tekstin alta löytyy linkki mieheen joka tunsi jäljet!

Hän kertoo kuinka hän yritti mäyrää kiinni juoksemalla!

Marjaan lähtijän loitsu

Kipposet kapposet marjoo täyteen
jos ei täyteen niin puolilleen,
jos ei puolilleen, niin pikkusen pohjan,
jos ei pikkusta sitten ei yhtään!

Sitten heitettiin marja-astia ilmaan kierteellä,
kun se putosi maahan, astian asennosta voi päätellä paljon marjoja sopii
siinä asennossa olevaan astiaan?
Jos se oli alassuin ei saanut mitään
ylässuin sen sai täyteen!

Poimijoilla oli tuohinen tai vastaava jota heitettiin.
Konsti oli hyvä houkutus saada lapsi/lapset marjaan.
Näkihän siinä jo etukäteen tulevan marjasaaliin määrän ;)

Tämä oli yleistä 1940 loppupuolella, lie hyvinkin vanha
marjastajan loitsu!

Näin se voi onnistaa, pienellä loitsulla marjaretki! Kahtenä päivänä karpalossa!

Onkijan loitsu

1940 luvun onkijan loitsua on kolme ekaa riviä, runoilin lopun nykypäivää vastaavaksi

Onkijan loitsu

Tule ahven Akkalasta, särki Säynehen kylästä,
miun onkkii ottamaan väkäkoukkua viäntämään,
nyt on ongen ottoaika, väkoukun viäntöaika!

Nuoret paremmaksi panee,
hotat joutaa sivummalle.
Tavoitteet on korkialla
kalatkin kymmenkiloisia.
Vahvat täytyy siimat olla,
Ahdin antimia vongatessa!

Nyt on ilmeetkin iloiset,
kun saavat lohenlotnakkeita.
Siinä perheelle evästä,
pyytäjälläkin harmiton harrastus!
Jotkut hiukan kateellisia,
näinhän aina kalamiestä
hiukan täytyy kadehtia!

Eivät silti ahnehtinut,
kolme tuollaista riittää.
Näytiksi emännälle, mis on oltu,
veden äärellä tietenkin,
veden jos on kaloilla kokoa,
Ahdin oikeita antimia!

Itse kehitelleet perhosetkin,
kaikissa komeita karvoja,
mitälienee haituvia?
Laitettu lohien pään menoksi,
lienevät kaikki kaunihin perähän
katalasti koukku sisällä.

Tuokin taisi tulla ekalla heitolla, ihan rannalta vaan reilu 10kg!

© Mauno Strandén

Kuuletko sydäntäsi?

Nykyään voidaan laittaa nämä ihmisen päälle ja viisaat tutkii onko sydän syrjällään ja lyökö se pumputi pumputi?

Kävelin ennätysmäärän ja juoksin vuorokaudessa noin 10 ylämäkeä ylös kuin olisi ollut mahanaluas jalkoja täynnä, mutta ei tuli hännän alla ;) nuo rensselit päällä...

Lasse Virénin nimeä kantava lenkki on saanut uudet penkit talven aikaan!
Ei joutanut testaamaan ja olivat vielä märkiäkin ;)

Tässä vielä mestarin tekemä kipale

Kiteen humppa

                                     Orimattila 5.11.1996

Kiteen humppa

Kiteellä kerran, elon alkaa sain.
Kiteellä kerran, elin nuoruuttain.
Kitee on mulla, vielä mielessäin.
Kiteestä nyt, kun humpan tehdä sain.

Kiteellä maisemat, on oikein ihanat.
Kiteen tytöt on, himpun kauniimmat.
Kaikkialla siellä, kansa karkeloi,
humpantahtiin vaan, jos joku musisoi.

Lattialle kaikki, täällä tanssitaan.
Humpan pyörre meille, kohta lämmön saa.
Sydän hakkaa mulla, nyt jo kiihkeään.
Humpantahti tuo, jo ilon elämään.

Tanssi tanssi hummppa, on tanssi mukavin.
Hae hae tyttö, jok on Kiteen kaunehin.
Anna rytmi hälle, kaikkein keunuvin.
Kun sitten humppa loppuu,
sua ehkä, hiukan likistin….

© Mauno Strandén

Ps. Vajaa 2 viikkoa sitten julkaistiin Kiteen lehdessä, sain myönteistä palautetta!