Karjalainen tyttö
Aikoinaan kun tutustuinkin, karjalaiseen tyttöön
kaunis oli katse ja liukkahat ol liikkeet,
Enhän minä siitä, ymmärtänyt mittää
kuljettihin metsissä, ei oltu eksyksissäi!
Illan tullen kumminkin me tuassen tavattiihin,
pikkujutuista me silloin, hiukan kinattiinkin,
tuimat oli meillä pelit, pallot lensi vinhaan,
selin kannattanut olla, ei hetkeäkään liikaa,
Voitontahto kummallakin, hiki tuli pintaan.
Ihastusta pukkasi, sen pikkupojan rintaan
Tytön silmät leimahtivat, elä hullujasi huasta,
silloin olin ihankuin, oisin juuri puonnut puusta!
Matalalle pojaltakkii meni silloin fiilis,
seuraavana uamuna, poika korpeen kiisi,
eipä siellä enää, vitsit lenelleetkään
surulliset soinnit, hänen sielun kanteleessaan!
Toivoi silti jospa vielä joskus kävis tuuri,
voisi huastoo assiinsa, eikä olla muuri.
Likkoja on mualima, ihan melkeen täynnä
jospa löytyis neitonen, joll katse yhtä kaunis!
Mauno Strandén
B versio, eli pitää asetella sanoja vielä enemmän kohdalleen, oli se vaan niin romanttinen juttu 😋
Tämän tekstin alta musiiki yllä olevaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti