Kesän tunnelmia kuvin 25.7.2017

 Eka mustikkareissu, sateen uhka karkotti metsästä, ämpäri jäi vajaaksi!

Tämän tekstin alta löytyy todella surullinen laulu, kun kuuntelin tahtoi kyyneleet tulla silmään, onneksi ei itsellä ollut tuollaista! 

 Ruusujan pienessä sateessa kuvattuna!

 Ruusuissa on kuin kyyneleitä, ne murehtii maailman menoa!

 Ensimäiset mansikat 10 taimesta, ovat jo vanhoja, mutta runsas sato tulee!

 Siinä tuoksuva kartanonruusu ujosti punoittaa, no nykyään ei kukaan tiedä mikä on ujo?

Kesäpaikan menu, uudet perunat ja mikrossa paistettu lohi nam!

 Nyt se on auki, joka yläkuvassa oli pieni

 Nina Weibul siinä aloittaa kukkimisen!

 Ei ole tungosta Lassen lenkkipolulla, eikös tuo jo houkuttelisi kulkemaan, oikealla suuri jyrkänne!

 Mustikkareissun jälkeen paistoin ruisleivät, 12 leipää tulee maksamaan n.5€

Lepakkotarina

Lepakkotarina

Kesäpaikalta
Ne lepakot joita meillä pyörii on kahvin ruskeita ja niiden turkki kiiltää! Kerran ihmeteltiin kun monen kesäiltapäiväna lepakko lentää edestakaisin, pohdittiin, että se on sairas! Sitten se eräänä auringonpaisteisena päivänä lensi minua vastaan saunapolulla, hyvin hitaasti noin 2m korkeudella, näin, että turkki kiilti arvasin ei ole sairas, tuli aivan päätäni kohti, nostin kättäni naamani eteen jos sa tavoittaa silmiäni! Se nosto hiukan lentokorkautta, katselin mihin se hävisi ei näkyt missään, lopuksi vilkaisin ylös, se lepatteli noin 30cm korkeudella pääni päällä, se kääntyi siinä takaisin, eikä näkynyt sen jälkeen!

  Tavallisia lepakoita voi houkutella esiin illan hämärtyessä äänellään, tai tietynlaisella pikkukivillä joka pyörii kovasti lentäessään, lepakot tulee katsomaan pari kertaa, kun ne huomaa ettei se ruoka ollukaan. Suullaan aiheutettu ääni tuo ne puolenmetrin päähän naamasta, kunnes havaitsee huiputuksen!

Kun päästelee houkutusääniä lepakoille, niin jos ne joku kuulisi illan hämärissä, niin luulisi, että on menettänyt lopunkin järkensä! Äänen pitäisi olla illalla lentävien pörriäisten ääni, itikan ääni on vaikea matkia!

Jotain kauniista! (Muokattu 6 kertaa)

17.7.2017

Oli heleä heinäkuun päivä,
kun neidon livenä kohtasin.
En uskonut, ikinä kulloisna kuuna,
oli kauneutes säihkyvää.
Ei missää mitään liikaa,
eikä liian vähääkään.
Joten tämän näkijältä,
heitti ajatus voltin kerien!

Luojan työtä katsellessa,
se on täydestä täydellisin.
Mitään sen täydellisempää,
maa päällään kantaa ei vois!
Voisko kohteelle kertoa tästä,
ei missään nimessä voi.
Mutta jos vihjaan sittenkin hälle
ilon suuren se hänelle tois,
ja minut ystävistään,
pyyhkis kertaheitolla pois!

Olen ikä vuoreni vanki
sanansäilää käyttää vain voin.
Haluaisinkin keskustella,
mikä elämän tarkoitus on?
Onko onni ja epäonni veljet keskenään,
jotka elämäämme ohjailee, ohi karien?
Vai olisko se maailman luoja,
joka, joka viisautta jakanut on?
Ompa se kumpi tahansa,
sinä purtesi kapteeni oot,
ja kareja yritä kiertää,
ne kaikki piilossa on!

Mauno Strandén

B muokkaus jatkuu, vai tuleeko liian hyvä?
Arvaako lukija kenestä kysymys?

Pikkuvarpuset laulaa syksylläkin

Tein niistä videon, kun peuhaavat ruusupenkkimme sekaisin
Hyvin harva tietää niistä, tai tunnistaa!


Klikkaatte ylläolevaa tekstiä, josta tulee sininen teksti klikkaatte sitä, sieltä näätte taantuvan populaation, paitsi nyt kun tein niille paljon pönttöjä!
Ne ei pesi tavallisiin pönttöihin ihan helposti, muut ajaa pois!

17.7.2017

Yli 50v yhdessä juhlaan

                                                                  Myrskylässä 4.5.2015
Yli 50 v yhdessä                                

Nyt on hyvä muistutella
kun vuosia nipussa paljon.
Onko tullunna tulosta
mennytkö elo hunningolle,
Koko arvokas elämä.

Ei oo mennyt hunnigolle
eletty niukka, antoisa elämä.
Tehty työtä, poimittu marjatkin maasta.
Kaiken takana on nainen
vaimoni, aikaansaapa savolainen!

Työtä tehtiin pyhät arjet,
siinä oppi lapsemmekin,
josta kiitosta antavat.
Tulipa liiankin ahkeroita
ei riitä viikossa päivät!

Nyt on aikaa huilaella
pistää halkoja pinohon.
Sanamiekalla sivaltaa,
sananvapautta puolustaa.
Joitain peijakkaasti harmittaa

Mikä olikaan unelma
koettaa selviytyä jotenkin.
Parasta mitä sain, on vaimo
hän ei kieltänyt harrastusta,
sain enemmän kuin uneksin.

Mieleni tasapainoinenkin
täydennämme toisiamme
Elämämme onnellinen,
Luojani parasta minulle annoit!

Kiitän kaikesta Jumala
Annoit suurella kädellä
kahmalokaupalla hutkahutit,
enemmän kuin aavistelin
Ollaan aina kavereita!
                       
Mauno Strandén

 Eka ruusunkukka 2017 pihamaassamme, alla sama yli viikkoa myöhemmin!

 Eka punainen ruusu 17.7.2017 yllä.

Ohikiitävä hetki

                                                 10.7-17
Ohikiitävä hetki!

Turhaa mä kuvittelin
turhaa mä arvaelin,
mitään tän kauniimpaa,
päällään maa kantaa ei voi.

Olithan niin herttainen
tai sitten niin suloinen.
Hymysi tenhollaan
mun valloitti kokonaan.

Mieli teki pokkaamaan,
valssia tanssimaan,
silmäs nauroivat ei ei ei
eihän lattia ole, liukaskaan!

Ohikiitävät hetket on nuo
muistoja meillekin tuo.
Keskustella kansasi,
kiintoisaa olisi,
aika vaan ei armoa suo!


B versio työstettävää vielä

Runoilukilpailu, useamman kunnan välillä!

Runokilpailuun voi osallistua useammallakin runolla ja äänestää voi kaikki kirjaston sivuilla käyneet! Kilpailun voittaja julistettiin 6.7.2017
Se runo voitti joka sai eniten ääniä ja minun yksi runo sai varovaisen arvion mukaan enemmän kuin muut yhteensä, tai ei sitä suoraan sanottu, mutta puhuivat totaalisesta voitosta!

Kopioin tuon kameralla, eihän se linjaansa tullut?

 Pihakukat alkaa kukkimaan, tästä tulee hyvännäköinen ja tuli linjaansa!

 Ja siinä lehdokki, se kasvaa meidän metsässä, ja käydään ihailemassa joka kesä!
Muistattehan laulun, Anttilan kevät huumaus, orvokki lehdokki vuokko ja moni muu!

 Siinä on?

 Tässä ainakin taukotupamme jonka askaroin kymmeniä vuosia sitten!

Tämäkin kukka on metsästämme

Strandénien sukuseuran kuvia 2017

Sukuseuran 10v juhlijoista osa, juhlat oli Kiteellä

Sitten vielä sukuseuran talkoilla seuraa palvelleita muistettiin kunniakirjalla!

Seurahan halusi sukukirjan, jonka Ahti Kopperi kasasi 800 sivuisen järkäleen, jossa on erittäin hyvä hakemisto, siellä on valokuvia ja seuralaisten tarinoita, jotka jotkut on hyvinkin mielenkiintoisia!
Seura halusi oman vaakunan, isännän viirin, pöytästandaarin ja mitä vielä? Kaiken tämän teki mahdolliseksi Aino Strandén Sorvisto oikealla! Hän on saanut Japanista saakka palkintoja, jotka on pitänyt hakea myös sieltä! Vasemmalla sukuseuran alullepanija ja 10 puotta puheenjohtajana ollut Teo Strandén

Oliko se karhu?

Tapaus Kiteen Villalassa!

3.7.2017 Kesälahden Villassa harvensin muutaman sentin paksuista  koivun vesaikkoa, roilaheinä oli 60-90cm korkuista. Edellisenä yönä oli tullut kulku-ura heinikkoon joka oli pysähtynyt aina karhunputken kohdalla, jotka oli noin 70cm keskipituus muualla kuin siinä uralla!
Sen uran kulkija oli kait syönyt ne, vain muutaman sentin kanto oli ja hiukan sivulehtiä, runko oli kadonnut!
Muutama metri ja taas sama? Maa oli siinä kuin istuttu heinät oli painuneet liki metrin halkaisijalta maan pintaan.
Kun kuvittelin, putki oli karhunputki, että karhu on syönyt putkensa, joten aloin kyselemään ja saamaan asialle vahvistusta, muttapa sitä ei ole kukaan koskaan ole havainnoinut, kyselin Lappia myöten asiantuntijoilta?

Sitten soitin Korkeasaareen, siellä karhuista jotain tietävä naisihminen sanoi ei täällä kukaan tiedä syökö ne karhunputkia?
Aikansa ihmeteltyään ehdotin, kun teillä on niitä karhuja, tehän voitte kokeilla syökö ne karhunputkia tuotte ja annatta niitä karhuille! Totesin teidän karhut on kylläisiä ja nirsoja, luonnossa ne on nälissään, johon nainen ehätti sanomaan, ei me niitä tämän takia laiteta laihdutuskuurille, mutta kokeilla voidaan!
Lopulta ilahtui ikihyviksi, kun kerroin miten harvinaisesta asiasta on kysymys, sitä tuskin tietää kukaan, pyysi oikein nimen ja lupasi ilmoittaa kuinka kokeessa meni, sanoi tämähän on tosi hieno juttu ja harvinainen havainto!

"Karhu" oli kulkenut noin 20m päästä taukotupaamme, sillä alueellä on niitä useita, en pelkää karhuja, punkit on vaarallisempia. Koetan laittaa kuvankin josta nyt ei selviä oikein mitään.

Näkyyhän niistä putken tyvi, runko on kadonnut, hirvet ei syö karhunputkea, eikä ne ainakaan istu syömään, niin kuin tämä syöjä teki!

 
Ei korkeasaaresta ole kuulunut mitään, vai eikö ne löydä karhunputkea? Kohta se on vanhaa ja sitä ei syö erkkikään?