Ohikiitävä hetki

                                                 10.7-17
Ohikiitävä hetki!

Turhaa mä kuvittelin
turhaa mä arvaelin,
mitään tän kauniimpaa,
päällään maa kantaa ei voi.

Olithan niin herttainen
tai sitten niin suloinen.
Hymysi tenhollaan
mun valloitti kokonaan.

Mieli teki pokkaamaan,
valssia tanssimaan,
silmäs nauroivat ei ei ei
eihän lattia ole, liukaskaan!

Ohikiitävät hetket on nuo
muistoja meillekin tuo.
Keskustella kansasi,
kiintoisaa olisi,
aika vaan ei armoa suo!


B versio työstettävää vielä