Helsinki
3.1.1997
Syksyinen
sade.
Sade
meille elämän tärkeän antaa,
se
kirkasta on toisin kuin vetemme Vantaan.
Syksyn
vetemme pilvet tuo kaukaa Atlantilta,
se
on oikea luojamme ilmasilta.
Tisleenä
veden maahan heittää,
sitä
ois hyvä vaikka suuhunsa heittää.
Mutta
saasteet ilmasta tarttuu siihen,
happoja
enempi, kuin pesuvedessä riihen.
Kostea
tuuli hyväilee kulkijan poskee,
on
kumara vartalos, partesi kostee.
Luonto
kun riisuu ja levolle käy,
harvoin
ihmiset luonnossa sateella käy.
Kohta
vetesi lumena taivaalta liitää,
ja
hiihtäjät metsässä laduilla kiitää..
Kirkkaana
hanget kun säkenöi,
juhlapuvussa
luonto, päivin ja öin.
Mauno
Strandén
Ajatella yli 20v sitten kirjoitin, ihan järkevältähän tuo kuulostaa! Ei ole munkkilatinaa eikä horinaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti