Olen tehnyt runon 20v sitten, noiden liekkien kuvajaisten innoittamana! Silloin soitti myrsky nurkissa, pyrytti kuura alkoi sulamaan ikkunoista kaminan ansiosta!
Tapahtui taukotuvalla 9.12.1999
Päivän harmaus
haihtunut pimeyteen,
kun taukotuvalle
rämmin.
On sisällä hyisevän
kylmää taas,
Ei siellä ole liesi
nyt lämmin.
Nyt sytytän kynttilät
pimeyteen,
Ja lietehen tulen nyt tuikkaan.
Tuuli jaksaa ulkona tuivertaa,
Ja nurkissa soittojaan
soittaa.
Minä kylmässä hiljaa
istun nyt,
Ja kynttilät eessäni
loistaa.
Pienen valon ne heittää
pimeyteen,
Liekit ikkuna monena
toistaa.
Tuuli yltyy ja ulkona
pyryttää,
lämpö hiljalleen
hiipii majaan.
Joulu kohta sielumme
sytyttää,
Kun muistamme lapsuuden
ajan.
Mauno Strandén
Itsenäisyyspäiväksi ei ollut runoa, oli vain yksi iillä alkava, mutta laitan tämän, joka nykyään riistää meitä ja me uskomme siihen kuin joulupukkiin!
Helsinki 5.3.1998
OISKO NUIJALLE TÖITÄ?
Eu kun meillä vallan saa,
se kohta meitä kusettaa.
Kilpailun kun nimiin vannoo,
se meidän verta silloin janoo.
Kovat palkat joillekin se maksaa,
toisille ei työstä mitään taksaa.
Työn kovan tekijän,
jos palkat puolittuvat jälleen,
ei naureskele iloisesti silloin riistäjälleen.
Hän suuren nuijan kaivaa kaapin perukoilta,
hypistelee käsissään sen suurta nuijapäätä,
oisko tällekin, kenties tulossa jo töitä?
Mauno Strandén
Kirjoitti ja esitti
Itsenäisyyspäiväksi ei ollut runoa, oli vain yksi iillä alkava, mutta laitan tämän, joka nykyään riistää meitä ja me uskomme siihen kuin joulupukkiin!
Helsinki 5.3.1998
OISKO NUIJALLE TÖITÄ?
Eu kun meillä vallan saa,
se kohta meitä kusettaa.
Kilpailun kun nimiin vannoo,
se meidän verta silloin janoo.
Kovat palkat joillekin se maksaa,
toisille ei työstä mitään taksaa.
Työn kovan tekijän,
jos palkat puolittuvat jälleen,
ei naureskele iloisesti silloin riistäjälleen.
Hän suuren nuijan kaivaa kaapin perukoilta,
hypistelee käsissään sen suurta nuijapäätä,
oisko tällekin, kenties tulossa jo töitä?
Mauno Strandén
Kirjoitti ja esitti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti