Perunannostotalkoissa

Noin 10-14vuotiaana pyytivät perunannostotakoisiin

Tarina parunannosto talkoiden ruokasattumista 10 vuotiaana

Eräässä talossa emäntä toi iltapäiväkahvin pellolle noin 10 litran ämpärissä,
pikkuisen rasvaa kellui pinnalla, kun oli jano oli hyvin se maistui pullaa oli mukana.
Kaikille ei riittänyt lusikoita, niin yhdellä oli teesihti jolla hämmenteli, ja sattumakin tuli iso russakka, alusi sitä ihmeteltiin, oli niitä toisillakin sitten kun kuppi tyhjeni, mutta ei kaverikaan heittänyt kahviaan pois vaan joi sen, ja sehän olisi ollut epäkohteliasta mainita kun kahvin tuojan ikä lähenteli 90v nainen.

Toisessa talossa oltiin perunoita nostamassa ja isäntä antoi luvan syödä maahan pudonneita omenia ja kyllä minä söinkin, varmaan 5-10 päivässä. Omenoita ei ollut minun nuoruudessa kuin joissain paikoin "siko-omenoita" tarkoittaa villejä jotka oli kitkeriä, ja niitäkin maahanpudonneita piti ostaa. Kyllä niitäkin söin oli niin suuri vihanneksen kaipuu! Raparperiäkään ei ollut itsellä, kun ne oli syksypuolella toisille kelpaamattomia saatiin syödä, ensimäisiä varsia ei edes kuorittu, seuraavia piti alkaa kuoria ja sitten kaikki maistui väkeviltä. Mitään vihanneksia ei ollut nuoruudessa, raakoja perunoita ja joskus sai luvan ottaa työpaikan talon porkkanapenkistä porkkanan, jota muutaman kerran huiskautettiin kasteisessa heinikossa ja syötiin!

   Niin ruokailun loputtua kerran, oli sen talon emäntä tehnut emaliämpärillisen puolukka maitoa, ajattelin taitaa jäädä tähteeksi ei meitä ollut kymmentäkään, mutta niin me syötiin sekin ruuan pääle, kun hyvää oli, ei jäänyt yhtään, edes emännälle!

Niin kyllä ne entoi jonkun kolikon palkkaakin, mutta tuskin viikon ansioilla olisi saanut puoltakiloa voita, mutta sekin oli hyvä kun sai syödäkseen!

Mauno Strandén