Nuorena tuli kuultua komennuksia älä tee sitä, äläkä ainakaan tätä, ou immeisiks?
Älä mene häpäsemään ittees, sanomalla jotain paremmassa seurassa?
Se oli minusta paras neuvo, pysy erossa porukoista!
Jos sinä et teekkään mitään ilkeyttä, kun olet mukana olet kiinnijäädessä yhtä syyllinen!
Se oli hyvä neuvo, nimittäin pienen pienikin ilkeily, rötös tai mukana olo olisi vaikeuttanut työllistymistä!
Työ ja siitä saatava maine oli tavoittelemisen arvoista, hyvä työmies oli hyvä meriitti!
Tyttöihin ei voinut tutustua, tai ei edes puhua heidän kanssaan, kun kuulin joskus niiden keskusteluja keskenään. Puhuivat jostakin toisesta: Mikähän se luulee kun tulee jutteleen?
Mikähän se luulee olevansa kun ei tule edes jutteleen? Mikähän se luulee olevansa, kun se yritti häntä, hyi helvetti..
Toinen siihen mikähän se luulee olevansa kun ei edes yrittänyt mitään jne, jne...
Sitten oli sellainenkin, jos joku näki pojan ja tytön juttelevan, niin levisi heti tieto, että se on sen kanssa, vaikka ei ollut kyseessä mitään erikoista?
Etenkin tytöille se lie ollut huono juttu ja ei ainakaan julkisilla paikoilla voinut pysähtyä jutteleen..
Sitten kuulin aikuisten naisten puhuvan kuinka huomaavia on italialaiset miehet ne avaa ovia, auttavat takkia päälle, juttelevat mukavia?
Oli joku pikku pippalo aikuisilla olin mukana 17-18 ikäisenä. Mennessa aioin avata oven, kun se oli raskastekoinen, keski-ikäiselle naiselle, nainen kiirehti avaamaan itse ja ripitti minua, mikä sinä luulet olevasi minulle ovea avaamaan, minä saan itte oveni auki, enkä tartte sinunlaisiasi??
Poislähtiessä meinasin auttaa pyylevälle naiselle, joka liikkui huonosti takkia päälle, niin nainen äräti ja tempaisi takkinsa, minä kyllä saan vielä takkini itse päälle, ei jätkien apuja tarvita, vielä urputti mennessään, että keikenlaisia kehnoja, luulitkohan minua vaivaiseksi?
Opetus meni perille, hyvin harvoin avasin ovia, enkä avittanut takkia kuin korkeintaan miehille!
Kontaktin otto oli melkein mahdotonta neitosiin, kun ei ollut kartanoita, ei motskareita, eikä autoja, vaikka monesti mietti olisi se kiva jutella, oliskohan ne luulleet vaikka mitä?
Se on säilynyt pitkään, kun naiset opetti, ettei nuori selvä arka mies saanut näyttää pienintäkään yleistä kohteliaisuutta, olis pitänyt olla italiaano, elokuvaohjaaja, tai Tauno Palo ;)
Tunne-elämä kehittyi, mutta siitä ei voinut hiiskua, mitä olis halunnut sanoa.
Oli myös toisin päin, jos joku olisi halunnut jutella, jota epäilin, ettei se ollut oikea, vetäytyin takavasemmalle :)
Kuulin sellaisenkin asian yhden tytön kertovan, kun hän saa miehen hän ei tee mitään, ukko saa kyllä hänet elättää, olen saanut töistä tarpeekseni!
Nykyään lienee kaikki toisin ja helppoa lähestyä toisia!
Silti alkuhämmennyksen jälkeen meni niin hyvin, etten voinut villeimmissä unelmissakaan kuvitella nyky tilannetta, lisäksi saa harrastaa kaikenlaista! Mualimanparantaja puheseuraa kaipoosin joskus!
Mauno Strandén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti