Hartwall kutsuu 1963

Hartwall kutsuu 1963

Strömbergillä sorvarina ollessani katselin avoimia paikkoja ja Hartwall tarjosi myyntimies kuljettajan paikkoja. Ajelin samanlaisella autolla kuorma-autolla ammattiajokortin, joka siihen aikaan oli mahdollista ajaa kertaheitolla.

Maalaispojan, joka oli ollut nuoruudessaan metsissä ja sitten vaihtelevissa paikallistöissä, oli koneisiin tottumattomalle autokoulukin oli pieni koettelemus. Ajo-opettaja höpötteli vain omia asioitaan heti ensitunnista lähtien, harvoin sanoi edes sitä mitä piti tehdä tai kääntyä. Ajotunti oli lyhyt, tuskin 35-40 minuuttia. Ajotuntien edetessä puoliväliin opettaja äkkäsi: ”Turhaa sinä ajelet, mene inssiin”. Pakkohan se oli mennä, kun hän sinne kerran ilmoitti. Kuorma-autoahan oli oppitunneilla ajettu suht hiljaa, mutta inssi karjaisi heti aluksi, että meinaatko sinä ammattikorttia, eihän tämmöinen lorviminen tule kysymykseenkään!! ”Laitoin kolmosta sisään ja kaasun pohjaan” ja hiljentelin vain hiukan Eiran kapeilla kaduilla risteysten kohdilla. Kerran jopa jätin tekemättä mitä inssi käski ja siitäkös se hiiltyi ja karjui, että hän määrää täällä, mihin ajetaan.

Annoin paperit ajo-opettajalle ajon jälkeen ja kysyin jo varmana reputuksesta: Koska on uusi yritys? ”Ei tule uutta yritystä, olet mennyt läpi”!!

Silloin oli askel kevyt..

Autokoulu kyllä veloitti kaikki ajotunnit, vaikka vain puolet oli ajettu. Autokoulut säästi kuluissa ja lainlaatija oli tehnyt sellaisenkin asiakkaan huijauksen mahdolliseksi.

Koulu oli Paanasen autokoulu ja sijaitsi Ruusulankadulla Helsingissä.

Ensimmäisiä muistikuvia oli Hartwallilta, kun siellä voi juoda limskaa niin paljon kuin jaksoi. Nopeasti se ylimääräinen jano sammui. Silloin oli ajokkaina ”Bettereitä” ja ”Gatzeja”. Osa kulki vielä bensalla, jotkut kaasulla. Auto poistui käytöstä sen jälkeen, kun se alkoi viedä yli 100 l/100km ja tilalle tuli dieselautoja.

Keskusta ja Eiran piireissä korit kannettiin selässä kauppoihin. 80-100 kg selkään ja menoksi. Matka oli joskus pitkäkin esim ratakatu 5:ssä, riippuen mihin sai auton ja joskus monia kerroksia ylöspäin. Välillä ei voinut taakkaa laskea maahan, koska sitä ei olisi saanut uudelleen ylös. Tunto hävisi käsistä yläpuolelle kyynäspään, kun kantamisen tuska nousi liian suureksi. Laatikot oli puuta ja pullot lasia, käsiin meni tikkuja, joita entinen ”tyttöystävä”, nykyinen vaimoni neulalla kaiveli käsistä pois.

Itse ajelin noin sanottua ”Gastz garrieria” Venäläistä kuorma-autoa. Siinä ei ollut sykronoitua vaihteistoa ja vaihde aina kurahti päälle mennessään. Sitten keksin, että liikkeellelähdön jälkeen ei tarvinnut käyttääkään kykintä, kun käytti sopivasti välikaasua ja välikytkintä, eikä vaihteisto enää kurahdellut.

Piirinä oli sauna, konttori ja elokuvapiiri. Silloin oli yleisiä saunoja runsaasti. Palkkaus piirissä pienen hajallaan olevien kohteiden vuoksi heikko ja työajat olivat miten sattuu.

Elokuvateatterien vahtimestareilta sain vapaalippuja ja lopuksi kaikki laskivat ilman lippua nykyisen vaimoni kanssa sisään, lopulta aina aitioon. Monesti käytiin katsomassa uutuuksiakin jopa kaksi elokuvaa päivässä, mutta kyllä siihenkin tympääntyi, eikä ole käyty yli 40v kertaakaan elokuvissa.

Saunapiireissä oli hauskoja kokemuksia, etenkin Aleksis Kiven saunassa. Talkkari oli avustamassa, kun ensimmäisen kerran nostettiin limska lasti naisten kerroksen parvekkeen kohdalle. Talkkaria hymyilytti ja sanoi, että odottaa täällä alhaalla. Parvekkeelle piti mennä naisten pukuhuoneen ja pesuhuoneen läpi. Kymmeniä naisia oli yleensä pesuhuoneessa, eikä monikaan heti huomannut, että ”nuorukainen” oli tullut heidän valtakuntaansa. Joskus syntyi säpinää ja osa siirtyi pylväiden taakse tai löylyhuoneeseen, mutta osa tuli aivan kulkureittini varrelle, pesemään hiuksiaan, hiukkaakaan ujostelematta. Häkellyttäviä tilanteita oli liki joka kerralla ja kerrankin noin 17v likka tuli vastaan pesuhuoneesta pukuhuoneeseen ja työntäessäni ja pitäessäni ovea auki, tyttö yritti ensin käden yli harpata ja sitten ali, silloin vasta tuli pitkä kirkaisu ja tyttö pakeni saunan puolelle. Kyllä pesijänaista nauratti.

Myös Suomenlinna kuului piiriini ja sinne mentiin lautalla. Valhallassa tarjottiin kerran lohivoileipiä, joista oli otettu kuoretkin pois päältä. Silloinhan lohi oli vain herrojen herkkua, minusta se ei maistunut paljon miltään, eikä moisia kannata tavoitella. Jälkikäteen ajattelin, että niissä oli liian vähän suolaa ”suolakalaan” tottuneelle. Kohteliaisuttaan hyvin monet tarjosi kahvia, 5-7 kahvit päivässä oli liikaa, kieltäyä ei oikein voinut, kun aina ei tarjonneet ja ruokaa aniharvoin eikä ollut nälkäkään.

Juuri elokuva ja sanuna päivinä meni pitkään ja keikoilta saadut rahat piti laittaa pussiin jossa oli iso lukko, laskin tarkkaan ja muutaman viikon jälkeen alkoi tapahtua tilityksistäni puuttui rahaa, palkanmaksu oli 2 viikon välein ja ne oli otettu verotetusta tilistä joskun oli 5- 10 mk ollut muka liikaa, mutta puuttumiset oli aina isompia 50-100:sia! Siitä ei uskaltanut puhua kellekään kun ei ollut tuttuja, ne olisi sanoneet, ettei pankki voi olla väärässä, samoin olisi jos johdolle olisin ilmoittanut!Vielä se että maaltatullutko osaisi laskea paremmin kuin pankissa?

Lopulta puuttuvien rahojen määrä kasvoi niin suureksi, että ei kannattanut olla siellä töissä, aloin etsiä uutta työpaikkaa, joita löytyi helposti tekevälle hoikalle nuorukaiselle! Kun ilmoitin lähdostä lähin esimieheni oli ihmeissään ja lupasi tuplata palkkani jos jään ja järjestää paremman piirin!

No se jäi sillensä, kunnes noin 10v jälkeen täpasin entisen työkaverini Suhosen Kontulassa jolle kerroin miksi lähdin pois, kaveri alkoi noitumaan oikein isoilla kirjaimilla, niin kauanko se jatkui pankkiroistojen työ jatkui? Häne ei voinut käsittää?

Siellä oli 3 kaverusta ollut jotka tilitti samalla tavalla vuosia, kun he ei uskaltaneet puhua johdolle mitään, he kolme alkoi laskea toistensa rahat (eli jokaisen rahat kolmeen kertaan) ja kun jokainen sai saman tuloksen, panivat pussit lukkoon ja sama peli jatkui aina puuttui suurehkojakin summia joskus oli hiukan ylimääräistä! Kolme kaverusta meni yhtiön johdon pakeille ja kertoivat laskutavoistaan ja heilläkin vuosia jatkuneesta rahankuppauksesta! Kaikkiaan luultavasti 15v oli aikaa kupata  miesten rahat?

Johto oli toivottanut 3:lle työkaverille hyvää päivän jatkoa ei muuta Suhosen mukaan, sitten he kuuli huhun, että koko paikallisen SyP pankin henkilökunta oli vaihdettu kertaheitolla! Miehet ei hänen mukaansa saaneet korvausta(enkä minä ja monet kymmenet muut), mutta ei rahoja puuttunut sen jälkeen!

Tälläinen oli normaalia pankkitoimintaa, mulla on ainakin 5 erilaista itselleni sattunutta tapausta josta kerron myöhemmin! Tapauksia ei uskonut poliisi ei kuluttajaviranomaiset, pahimmillaan pankit ryösti asiakkaitaan keskellä kirkasta pävää ja pankinjohtajatkin oli mukana juonessa, koska yksi uhkasi minua, jos kerrot kellekään sulle käy huonosti! Eniten veivät vanhuksilta ja lapsilta!