Pankin
petosyritys kiinteistökaupassa
1995
toteutui haave pienestä metsäpalstan ostosta Orimattilasta.
Huoneistokeskus oli välittäjänä ja väitti kuinka he maan
suurimpana välittäjänä on turvallisin vaihtoehto, myyjän ja
ostajan välillä. Myyjällä oli kymmenkunta kiinteistöä ja ne oli
kiinnitetty ristiin myyjän velkojen pantiksi, joten ostajan oli
saatava velkojapankeilta sitoumus, ostettavan tilan vapauttamiseksi
kiinnityksistä, kun kauppasumma on maksettu.
Sitoumuksen
antoivat kirjallisesti Arsenal ja SYP Orimattilan konttori, joille
lainat olivat. Kauppa tehtiin Huoneistokeskuksen Helsingin
konttorissa. Välittäjän piti huolehtia, että kaupan ehdot
toteutuu, mutta kaupan teon jälkeen välittäjän kiinnostus
toteutumisehtojen toteutumiseen lopahti kokonaan. Kävin itse
Orimattilan käräjäoikeudessa katsomassa oliko rasitteet poistuneet
ostetulta itsenäiseltä tilalta? Arsenal oli poistanut kiinnitykset,
mutta SYP ei. Kävin heti paikallisessa SYP:ssä kysymässä mistä
johtuu kun te ette ole vapauttaneet maksettua tilaa kiinnityksistä,
vaikka olette antanut siitä kirjallisen sitoumuksen? Syp:in
pankkivirkailijan vastaus oli: Eihän me voida vapauttaa noin vain
kiinnitysvastuista. Kysyin, kuinka niin, tehän annoitte paperilla
siitä sitoumuksen? Virkailija: No täytyyhän meidän antaa noita
sitoumuksia, että ne saavat tilojaan kaupaksi, mutta eihän me
käytännössä niitä poisteta. Kysyin kuinka tilani käy, jos myyjä
joutuu suoritustilaan? Virkailija: Siinä tapauksessa teidän tila
ulosmitataan ensimmäisenä myyjän velkojen kuoletukseen. Tunnelma
oli, ettei siinä voinut paljon pullikoida, ”pankithan ovat aina
oikeassa”. Helsinkiin tultuani soitin SYP:n pääkonttorin
päälakimiehelle ja hän oli sitä mieltä, ettei tässä ole mitään
epäselvää, ei me pureta kiinnityksiä. Paperit joita on tehty, ne
on muodollisia ja joka tapauksessa teidän on ensin maksettava ”pari
kolmekymmentätuhatta” markkaa ennen kuin voidaan edes keskustella
kiinnitysten poistosta. Inttäessäni, että kuinka yleensä pankkien
kanssa voi tehdä mitään sopimuksia, kun ne ovat yhtä tyhjän
kanssa? Lopulta SYP:in ylin lakimies tunnusti, että kyllähän sinä
oikeassa olet, mutta maksaa sinun täytyy joka tapauksessa, eihän me
muuten tulla toimeen. ”Kyllä ihmiset maksaa, kun me virallisesti
vaaditaan”(vaikka ei olisi aihettakaan). En suostunut
maksumieheksi, päätin tutkia tilannetta.
Mietin
mitäs tässä sitten tehdään? Kirjoitin asiasta jutun ja lähetin
sen ja pankin sitoumuksen Kuningaskuluttajalle TV ohjelmaan, taisimpa
soittaakin perään. TV ohjelman vetäjä oli soittanut sitoumuksen
antaneeseen pankkiin ja kysellyt asiasta. Pankissa oli TV ohjelman
vetäjän mukaan vastattu, ettei asiassa ole mitään hämärää ja
älkää nyt hyvät ihmiset uskoko sellaista henkilöä, sehän on
vähän sellainen hei hei(tarkoitti kai yksinkertainen). ”Ei pankki
voi olla väärässä”. Tämän ohjelman vetäjä oli viestittänyt
kotiani, että asia on loppuun käsitelty, asiassa ei mitään
hämärää, eli ei tule ohjelmaan. Soitin ohjelman vetäjälle ja
sanoin oletko lukenut pankin sitoumusta, niin silloin vasta ohjelman
vetäjä luki sanoi, pankkihan on tosi törkeä, että pankkihan
yritti ”uunottaa” häntäkin. Soitti heti sitoumuksen antaneeseen
pankkiin, jossa virkailija oli sanonut, ettei asiassa ole mitään
epäselvää, minä olen juuri poistamassa kiinnityksiä sen tilan
osalta!! Siis vasta sitten?
Asia
tuli kyllä Kuningaskuluttaja ohjelmassa ulos, mutta täytyy
ihmetellä, miksi ohjelmassa ollut lakimies ryhtyy arvailemaan
asioita sanoessaan, että näin käy, kun ostetaan ”määräaloja”??
Määräalasta ei ollut kysymys, vaan itsenäisestä tilasta(joka
ilmeni lähettämistäni tiedoista), jolla pankki olisi halunnut
esiin tulleiden seikkojen mukaan rahastaa kahteen kertaan.
Lakimiesten arvailut ovat vielä arveluttavampia, kuin maallikon,
koska heidän arvionsahan pitäisi perustua tietoon, joita he eivät
halua tarkistaa.
Kyllä
maallikon pitäisi olla varovainen suurten instanssien kanssa,
etenkin jos heihin on totuttu luottamaan, koska hehän voivat
luottamuksellisesti huijata mennen tullen, eikä kukaan usko
hävinnyttä, vaikka hän olisi oikeassakin.
Mauno
Strandén
