Variksen varpaat
1940 luvulla Kiteellä missä asuin ei aurattu teitä, eikä myöskään pihamaita
Asuntomme oli niin kylmä, että ulkokengät oli jalassa aamusta iltaan samoin ulkovaatteet.
Ikkunat oli niin jäässä talvisin, ettei nähnyt ulos ja aamulla voi olla vesiämpäri jäässä.
Köyhillä lapsilla ei ollut mitään leluja ja talvisin se oli mäenlaskua hiekkakuopissa ja sukset oli varpaallisilla olevia, joista jalat lipsahti pois alvariinsa.
Siksi lumien sulaminen tiesi pälvien ilmestyminen ja suurta nautintoa, olla paljain jaloin pälvissä. Muistan sen hyvin kuinka onnellinen olin ja kuinka hyvältä auringon lämmittämä kuloheinä tuntuikaan jalkopohjista ja koko kesä oltiinkin sitten paljasti jaloin.. Olin silloin onnellinen, huom! Silloin ei onnen hetkeen kaksisia tarvittu vain lupa riisua kengät jalassa ja oleilla lämpimällä kuloheinällä! Usein ei kesäisin käytetty ollenkaan kenkiä ja sitä oltiin metsissä ja heinäpelloilla, sänget kyllä pisteli niitetyillä alueilla?
Monesti jos vanhemmat ei vahtineet lapsiaan, kengät jäi pois jo, kun lumi oli sulanut puoliksi ja tietysti kärrypoluilla oli jäisiä rapakoita, joissa paljain jaloin ryvettiin..
Tässä käytöksessä oli se vaara, että voi saada VARIKSEN VARPAAT!
Jalat pykivät ja läheisessä yhteissaunassa keväisin oli naapurin emäntä saunomassa ja pesemässä lapsiaan, niin jalkojen pesu aiheutti sietämätöntä kipua ja penskat huusi minkä keukoista lähti, samoin emäntä, joka pesi, kun komensi, tämä siitä seuraa rypyreissuista..
Äitini varoitti huudon aikaan( joka kuului satojen metrien päähän se kiljunta), että sinäkin saat variksen varpaat, jos et usko neuvoja! Kyllä uskoinkin, kun en mennyt niihin jäisiin liejulammikoihin.
Olihan se meillä toinenkin kurin pitäjä, se oli ”koivuherra” joka oli oven kamanan päällä jolla läimittiin kunnolla paljaalle peffalle jos teki kiellettyä asioita. Monelta pahalta on säästynyt maailmassa kun oli kuri kohdallaan lapsena. Se oli rakkautta yksinhuoltajalta, sitä todellista sellaista, olen kiitollinen aina Äitilleni!
Siinä saunassa oli muuten maalattia, muutamia lautoja oli, että pääsi lauteille, pata oli kiukaan päällä, ne oli savusaunoja ja kun seinät oli aivan mustat, pienen lyhdyn valossa ei paljon nähnyt!
1950 luvulla koulussa ylemmillä luokilla opettaja Nikkonen kysyi ensikuuran tultua syksyllä, moniko on tullut suksella kouluun? Vastaavasti keväällä kysyi pälvien tultua, kuinka moni on tullut paljasti jaloin kouluun? Siinä joskus tuli yllätyksiä, joku oli tullut paljasti jaloin kun puolet matkasta oli sulaa.. Kerran eräs Mikko lähti kouluun kengät jalassa, kutta lättikin ne läheiseen latoon ja pintteli kouluun vaikka oli vain puoliksi sulaa! Päivällä vaan satoi 15cm lunta kaikkialle ja mikko kertoi, oli se 3km kotimatka kidutusta, kun lakoja paleli! No pihaladon luona hän laittoi piilossa olleet kengät jalkaansa ja meni kotia. Hänen äiti sanoi, olipa hyvä, että et mennyt kengittä kouluun kun satoi tuon lumenkin.. Poika oli hiljaa, jalat oli kuin tulessa monta tuntia kotiin paluun jälkeenkin, kun oli pitkä matkaa paljasti jaloin juostu lumessa!
Mauno Strandén Kopioin muistelmistani tänne 30.9.2015 klo 23.16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti