Pöytätenniksessä kilot tippuu nopeasti!

https://www.youtube.com/watch?v=DL4fihtxCJI

2-3 tunnin pelissä putoaa paino 1-3kg

Klikkaamalla yllä oleva tekstiä pitäisi tulla muutaman minuutin video, jossa vanhakin jo nuortuu kuin lapsi leikkimään! Samalla vartalo notkistuu!



Tähän alle laitan kuvan menneisyyden laitteesta, joka oli aikoinaan hyvä keksintö!

Vanhalla maitokärryllä kulkee klapit kevyesti muhkuraisellakin polulla!

Tarina menneiltä ajoilta

Tarina menneiltä ajoilta

Mietin aika, kun ei ollut sähköä, eikä monta muutakaan! Syksyin pistäydyttiin naapuriin tarinoimaan ja vietettiin hämärän hyssyä, yleensä öljylamppu sytytettiin, kun oli melkoisen pimeetä! Hämärässä juttu luisti, ei kännyköitä rämplätty ja kaikki oli yhtä komeita, kun vain ääni kuultiin! Muistan naapurissani, kun minua vanhempi talonpoika söi, ja alkoi olla niin pimeää, että muuta ei näkunyt kuin hahmo ikkunan edessa, niin lopulta tokasi, että pitäs tehhä valot jotta näkis syyvvä, niin hänen isänsä tokasi pienen tauon jälkeen, iäntä kohti vua laitat, ei vielä valoja tarvihe!

Meitä muita hiukan hymyilytti, jota kukaan ei nähnyt!
Tuohon laitoinGoogle mapsista kaappaamani kuvan, pihapiiristä jossa kävin!







Tarina ensimäisestä yhteisestä Joulusta 
Lähinnä joulukuusesta, joka työpäivän väsymyksen lisäksi herätti  
                                 meissä hilpeyttä! 
 Perhemme ensimäinen Joulu ja joulukuusi Helsingissä 1965. Silloin oli jouluaattona työpäivä ja palasin hämärtyvässä illassa kortteeriin. Karhupuistossa oli kuusenmyyntipaikka, myyjät oli lähteneet ja moni oli karsinut loput kuuset, ettei niitä voi käyttää. Siinä oli kasoja penkomassa vielä monta ihmistä ja ottivat aina jonkun ja mneivät menojaan. Sitten tuli liikennelaitoksen tai bussin rahastakin katsomaan kuusia hänellä oli kaulassa rahalaukku, ihmiset kyseli kuusten hintoja häneltä, hän ei vastannut mitään, sitten ihmiset tarjosi hänelle 5mk rahaa riittääkö, hän otti rahan ja niin teki toisetkin, vaikka ei hän ollut sen kummempi kuusten omistaja kuin muutkaan, mutta sai mukavat joulurahat, vaikka ei puhunut mitään
Minä otin kuusen joka oli karsittu, mutta siinä oli 3 oksaa ja latva, se oli meidän eka kuusi eikä maksanut mitään
Se kuusi on sellainen joka jäi mieleen ja hymyä riitti puolisollakin, vaikka asutiin alivuokralaisena pienessä huoneessa Fleminginkatu 10:ssä!
Julkaistu myös Hesarissa noin10v sitten muistojeni Joulu palstalla!

Mauno Strandén

1950 luvulla näin sarjakuvissa kuinka kuusta haettii pienellä kelkalla metsästä ja minäkin tein sellaisen pienen kelkan. Sitten oli odottelua, että aatto tulisi ja tulihan se lopulta! Lähdin kahlaamaan metsään, jokainen askel upposi yli polven hankeen kun kiertelin metsässä ja lopulta päätin ottaa kuusen. Sitä olikin hyvin hankala kuljettaa asunnolle, kun se kapeat jalakset putosi vuoron perään jälkieni kuoppiin, oksat harasivat lumeen ja oksiin ja muutaman metrin välein jouduin sitä laittamaan uudelleen kyytiin! Siihen loppui se illuusio kuusenhakumatkasta, se on vain piirtäjien kuvitelmaa, ei se ole oikeaa elämää, en muista hainko enää kuusta, mutta en ainakaan sillä kelkalla, sekin hetki opetti elämää, kaikki ei ole sitä mitä näkee sarjakuvissa on piirretty!

Mauno Strandén

Runoja 1990-99 luvuilta

Tapahtui taukotuvalla 9.12.1999

Päivän harmaus haihtunut pimeyteen,

kun taukotuvalle rämmin.

On sisällä hyisevän kylmää taas,

Ei siellä ole liesi nyt lämmin.

Nyt sytytän kynttilät pimeyteen,

Ja lietehen tulen nyt tuikkaan.

Tuuli jaksaa ulkona tuivertaa,

Ja nurkissa soittojaan soittaa.

Minä kylmässä hiljaa istun nyt,

Ja kynttilät eessäni loistaa.

Pienen valon ne heittää pimeyteen,

Liekit ikkuna monena toistaa.

Tuuli yltyy ja ulkona pyryttää,

lämpö hiljalleen hiipii majaan.

Joulu kohta sielumme sytyttää,

Kun muistamme lapsuuden ajan.

Mauno Strandén

 

Orimattila 1996

Kiteen muistelo

Kiteen muistot mieleeni taas palaa,

Niitä mietin joskus melkein salaa.

Vahvat tuoksut, leppeä tuo kesätuuli,

Hyväili se mua, kuin tyttö rusohuuli.

Litteran viranomaisilta, sain kauas vievän,

Työpaikka perillä, ei ollut mikään kaunis sievä.

Työpaikka siellä, oli pahempi kuin vankila,

Työkalutkin siellä oli, lekoja ja rautakankija.

Kauas lähetitte minut töihin Obnäsiin,

Oli surullista, minusta se silloin niin.

Mutta takaisin, en tullut maitojunalla,

Tein töitä siellä, kaiken uhalla.

Tehty maailmalla töitä, milloin milläkin säällä,

Yli 30 vuotta, ja onnistuinkin täällä.

Hyvän miehen silloin hukkaan heititte,

Kun työttömien kanssa silloin leikitte.

Ystävät, siks teille runon kirjoitin,

Te olitte parasta, jonka silloin menetin.

Nuoruutenne ilmeet, on mun mielessäin,

Ja kaunis Kiteen murre, on poissa kielestäin.

Mauno Strandén

 Eikös olekkin komia kukka, vaimoni kasvattama, kurissa ja nuhteessa ;)

Helsinki 20.12-97 Joululauluni

Muistojeni joulu.

Taas Joulu tuo,

ja lämmön luo,

meidän sisimpään,

nuoruutemme Joulut tulee mieleen.

Ne kauniita oll

elämälle sydän sykki vaan,

ja vesi tuli pikkupojan kieleen.

"Äidin ruuat maittavat,

ja tupa hiljainen,

se oisko ollut rakkauden siemen."

Sä tulit silloin Joulu oi,
majaan matalaan jäit ikuisesti

pikkupojan mieleen.

Oi Joulu jälleen tullos taas,

sä tupaan hiljaiseen,

nyt kylvön aika meillä tässä lienee.

"Muistoihinne jätämme sen nytt itämään,

kun kuljette te rakkauden teillä."

Muistatteko lapset meitä,

vuoden kahdentuhannen,

kuink sukupolvet kukkii,

unhonyöhön hukkuu.

Oi lapsi kahdentuhannen,

mis ompi hiljaisuus,

vain siellä Joulurauha, hiljaa syntyy.

"Oi lapset kahdentuhannen,

mis ompi hiljaisuus,

vain silloin rakkautes palaa syttyy..."

Mauno Strandén     "Joululaulun sävelellä"