Tulojen verotus samalle viivalle!

Tuohon verottomien jakoaikaan sellainen lisäys, että se tapahtui 2-3v aikana radiosta kuullun mukaan?
Miksi media ei hypi siitä, onkohan, että mediakin hyötyy niistä rahoista, joten ollaan hiljaa

Laitan MoT ohjelmasta kaappaamani otteita näätte röyhkeyttä yhteiskunnasta, onneksi MoT otti puheeksi, joskin hyvin harva katsoi ja vielä harvempi tajusi kuinka pyramidi huijauskin on meneillään! Klikaa vain tätä tekstiä.

Muisto Piimäjärveltä 1950 luvulta

Olin majoittuneena talossa jossa oli käytetty 4m pituisia halkoja! Uuni oli reilun 2m syvä ja lattialla oli pukki jonka päällä toisenpään puut oli! Kun uunissa olleet päät oli palanut työnnettiin loput uuniin?
Arvatkaas mistä moinen johtui noin putkät halot? Tai tiedättehän se ei tarvitse arvata!
Vielä minunkin aikaan uuninpäälle mahtui 5 miestä nukkumaan ja siellä myös nukuttiin!
Piipun puolimaisella oli hiki ja seinänpuolella kylmä. Kaikki oli omissa eväissä, viikoksi samaa ruokaa yleensä! Koira lotkutti talon juomasaavista öisin janoonsa vettä, jota ihmisetkin käytti.
Harrastuksia oli esimerkiksi niskaköyden veto! Noin  puolitoistametrinen köysi lenkki, kun miehet istui lattialla jalat vastakkain laitettiin köysi niskojen taakse, joku antoi merkin ja sitten vain niskoilla vedettiin toinen ylös, tai luovutusvoittoon.
Oli myös pullon työntämistä, käden vääntöä, eli koko ajan jotain jossa mitattii kuka olisi vahvin!

Mistä johtui niin pitkät halot? Silloin ei ollut sahoja, oli kumminkin kirveitä ja 4m oli paljon joutuisampi tehdä kirveellä!
Puut oli ollut nuorta mäntyä, hyvin vähän oksaista ja se halkesi hyvin ja kuivui halaistuna.
Silloin oli puun arvo vesistöjen ulkopuolella nolla, vain tukkipuulla oli jotain käyttöarvoa.

Vasta kun Sainaankanava tehtiin puun nollaraja nousu Lahden kieppeiltä "Punkeriin"!
Sitten tuli puhokseen saha ja sahatavaraa vietiin Venäjälle..
Aluksi varmasti ostettiin vain jokien ja järvien rannoilta, josta puut voitiin uittaa sahoille.
Voi muuten käydä ihailemassa Puhoksen vanhoja sahan sijoja siellä on tavaraa vielä jonkunverran nähtävillä!

Meidänkin sukulaiselta Kiteen Muljulassa metsäyhtiö, kauppias, pankki ja muutama muu, teki katalan tempun! Liki 1000ha;n tilanomistajalle kaupattiin tavaraa laskuun, että onhan sulla metsää mitä myydä, vuosikausia. Enso gutseit ei ostanutkaan siltä talolta puita vaan muilta ja ulosotto, eli pakkohuutokauppa uhkasi koko tilaa, pikku veloista, kun pankkikaan ei antanut rahaa, oli juonesa mukana?
Kyseessäoleva puuyhtiö lähetti taloon ostomiehen, myy tilasi, saat hiukan rahaakin ja velat kuittaantuu! Mies majaili talon uunilla muistitiedon mukaan 2-4 viikko ja painosti myymään, pakkohuutokaupassa ei tule sitäkään rahaa ja velka jää maksettavaksi?
Tilalla oli kertoman mukaan kymmeniä km järvenrantaa, josta yhtiön oli helppo tehdä tukit ja uittaa sahoille!
Lopulta Strandénit myivät tilansa ja suuri perhe hajosi mikä minnekin, ympäri Suomea, eli osasi ne jo 1800 luvullakin huijata ihmisiltä omaisuuden, silloin ei ollut tietoa, eikä puhelimia, tuskin edes polkupyöriäkään, joten tietojen pimittäminen ja etenkin lakeja lukeneiden oli helppo maalaismiestä huijata, kun he asui vain siinä tiluksillaan!
Tilan ostomies sai puuyhtiöltä muljulasta kohtalaisen kookkaan talon ja tarpeeksi maata vaivan palkaksi, kun sai kaupan!

jatkuu myöhemmin...

Mielenkiintoinen tarina oli isonjaon jälkeen ihmisillä oli omaa maata, mutta sillä ei ollut arvoa, kunnes Saimaan kanava tehtiin, niin puusta alettiin maksaa rahaa joka alkoi nostaa elintasoa heti.
Tietenkin ensin ostettiin niiltä rantamailta.
Kun maalla ei ollut aiemmin arvoa, niin eräs Mustonen alkoi ostamaan maita vesistöjen varsilta ja rakensi sahoja. Sillä lailla ihmiset sai heti rahaa, vaikka saattoi 1000ha metsät olla olemattoman hintaisia.
Kohta Mustosella oli 68 000 ha metsää! Toimelias mies aikoi rakentaa kanavia, ym mutta kuolema katkaisi yrittäjän uran! Hän oli lapseton ja poikamies, niin sukulaiset riemastui toisen Mustosen kertoman mukaan ja aloivai riidellä omaisuudesta, kun he 10 vuotta kävi oikeutta, heille ei jäänyt mitään, korkeintaan velkaa ja valtavasta omaisuudesta vain kauniit muistot!
Että sellainen mielenkiintoinen tapaus!

Piispalle postia!

26.3.2016

Arkkipiispa Mäkiselle postia! 

15v sitten yritin saada yhteyttä johonkin piispaan, kukaan ei vastannut, ajattelin ne on suurempia jehuja kuin Jumalamme? Jumalani kanssa olen hyvissä väleissä, mutta papin pirut, en paremmin sano, ne on petollista porukkaa! 3 kertaa papit teki pirullisen vääryyden minua kohtaan, eikös ole sopiva ajankohta joku yli 2000 vuotta sitten jotain "pettänyt"  kolme kertaa?

Ensimäinen kerta oli rippikoulussa, toiset teki häiriön minua pappi syytti, yritin sanoa kuinka asia on, pappi julmistui ja huusi sinä saatanan kiusanhenki jne.. sinulla ei ole mitään sanan valtaa, olet saatanan sikiö, voisin potkaista pois rippikoulusta, mutta annan "armon" käydä oikeusessa siivoat noin 200n2 pappilan heti ja sitä rataa!

2 muuta tapausta oli vastaavia, ne papin pirut tuomitsi, eikä halunneet edes kuulla kuinka asia on?

Kuuntelin sinua uutisissa, sinulla on korkea palkkaa ja maallista mammonaa, olet epäuskottava, kun alat nuoleskella uskontoa jossa sanotaan, että väärusoiset poistetaan maan päältä, ei kai minun tarvitse maksaa veroja seurakuntaani jossa on noin hakoteillä olevia piispoja? Pitäiskö minunkin sanoa sinulle samoin kuin eka pappi sanoi minulle?

Nähtävästi täytyy sanoutua irti tuollaisesta liikkeestä joka halveksuu seurakuntalaisiaan?

Monet on sanoneet menneet on menneitä, mutta onhan koko uskonto "menneitä" yli 2000v takaa?
Etoo kun katsoo pappeja ja piispoja, kuinka selittävät, kuinka muut on hyviä ja omilla aivoillaan ajattelevat ei sovi heidän "pirtaansa"! Kirkossa heidän esiintymisasut, niitä ei uskontomme kohde ei hyväksyisi, kirkuvia kamppeita kuin tivolissa!

Mauno Strandén

Ps. Arkkipiispan sähköpostitilit 2 kpl oli olemassa, mutta ei oteta tavallisilta kansalaisilta viestejä?
Hän on itsensä ylentänyt vähintäänkin "fariseukseksi", ei hän kuuntele esikuvansa tavalla ihmisiä?
A-piispan FB sivuille panin kommentteja, joita joku poisteli sitä mukaa, vaikka kommentit oli asiallisiakin? Sellainen häiskä meiltä kerää rahat!

 Helsingin piispalle lähetetty kirje 6.1.2012 hänen pitämästään vihapuheesta

Piispa piti puheen vuoden vaihtuessa ja puhui vihapuheista! Yritin jo 5v sitten ottaa yhteyttä Helsingin piispaan, mutta mitään vastausta en saanut, nyt taas tässä puheessa tuli kimmoke, mitä jos papit pitää vihapuheita? Minulle on eläessäni 3 kertaa eläessäni tullut eteen se, että pappi tuomitsee, eikä halua kuulla, etes, että en ollut syyllinen!
Eka kerta oli rippikoulussa, jossa pappi tuomitsi liki helvetin kadotukseen ja kun yritin sanoa, että en ollut se häirikkö joksi hän minua "luuli", niin hän jylisi, että "sinulla ei ole mitään oikeutta puhua mitään, vaan minä tuomitsen sinut ja sillä siisti! Mainitsi muistaakseni jotain siitä perkeleestä, josta minä olen, vaikka olin pelokas uskovaisen kodin lapsi, kurissa ja nuhteessa kasvanut!
Minusta piispan puhe oli mitä suurimassa määrin viha puhetta ja toivoisin, että voisin sähköpostitse kertoa hänelle itselleen millaisia juuttaita seurakunnissa on sattunut eteen?
Jos hän ei ota yhteyttä, minä kirjoitan muussa sähköisessä mediassa nämä tarinat.
Olen vielä kirkon jäsen evl, mutta sitäkin pitää harkita jos tollaisia puhutaan, mutta ei haluta kuulla, että vihapuhetta esiintyy myös kirkon piirissä. 2 muuta vastaava tapausta jääköön vielä piiloon.. Jumalaan on suora yhteys, mutta piispaan ei tunnu saavan yhteyttä! 
Piispatko palvoo vääriä jumalia, kulkee nokka pystyssä, korskeasti kerää rikkauksia itselleen, ei jälkeäkään armeliaisuudesta, päällään helyjä ja arvonmerkkejä kuin  tivolin pelle hermannilla!

Mäyrät parittelee villissä luonnossa!

Tässä viimeinen kuvaus luonnosta, johon on asennettu live kamera ja infrapuna valo, jota eläimet ei nää!
En ole nähnyt vastaavaa tapahtumaa luotodokumenteista, eikäpä ollut YouTubessakaan!
Tämä tehty 20.3.2016

Tästä klikkaamalla tulee tekemäni video esiin!

Mauno Strandén

Kyiden kevät

Kyiden kevät noin 2003-5

Otsikkoa klikkaamalla avautuu video!

 Laitan tässä liki 15v vanhan videon kevään kyiden kevät sempaloista!
Silloin ei ollut jalustaa ja tsuumattuna kuva tutisee. Enimmillään siinä oli 30-50 kyytä juuri näitä aikoja lunta kaikkialla. Tutut tykkäsi kyttyrää, mitä sinä kyitä kuvaat tapettava ne on? Mulle se oli monivuotinen tarkkailun kohde, etenkin harvat on nähneet kyiden lemmenleikit ja toistensa hyväilyt, silloinkaan ei ollut kamera mukana. Joku kävi tuhoamassa paikan ja tappoi käärmeet vaikka ne oli meidän maalla!

Mauno Strandén

Syksyn tunnelmia 2001

Helsinki torstai, 11. tammikuuta 2001

Syksyn tunnelmia

Räntää sataa litisee,

kansa yskii pihisee.

Askel raskas kulkijalla,

tie on liukas jalan alla.

Avaruus ja ikuisuus,

jääneet pilviverhon taa.

Liekkö siellä koti luojan?

Näinhän meille kerrotaan.

Näinkö miettii kulkija,

räntäsateen kastama.

Matalahan majaan astuu,

hartioilla raskas vastuu.

Jospa lämmittäisin saunan
halot tuotu kiukaan luo.
Vilun väreet silloin poistuu,
saunatonttu vastan tuo!

Jo kohta kiukaan kihinässä,

kuvan kauniin mieli luo.

Kesästä ja lämpimästä,

kohta kaikki totta tuo.

Mauno Strandén

Myrskylästä

Elämäni ensimäinen muutto

Elämäni ensimmäinen muutto 1950 luvun alussa

Kiteen Ruppovaarassa sijainnut Silvennoisen mökki oli käynyt niin hataraksi, että Äiti oli päättänyt muutosta toiseen korttieriin. Mielestäni asiasta oli ollut puhetta vain ohimennen, että mentäis ”hukkalaan”. Sinä aamuna kun lähdin kouluun, ei näkynyt mitään muuttoon viittaavaa, mutta tullessani koulun jälkeen asuinpaikkaani, ei siellä ollut ketään eikä mitään. Lähdin etsimään sitä hukkalaa. Epävarmoin askelin taapertelin hukkalansopelle ja ryhdyin arvailemaan mikähän se noista rakennuksista olisi uusi kortteeri?

Menin tölliin, jonka seinät oli vuorattu päreillä. Maalia ei näkynyt missään rakennuksessa, ei päällä eikä sisällä. Tupa oli liki pimeä, ei sähköä kun astuin siihen ja kysyin arastellen: Onkohan tänne tullut tänään…Oli noloa mielestäni kysyä, jos he eivät olisi tienneet asiasta mitään. Asia ratkesi kumminkin kun pimeästä nurkasta kuului naisen ääni: Kyllä ne on tulleet, mene vaan tuosta ovesta. Siellähän se Äiti oli ja jotain ruokaakin oli varattuna. Oli hiukkasen helpottunut olo. Asuin olosuhteet parani sen verran, vaikka kaksihuoneinen mörskä oli vaihtunut yhteen huoneeseen, että sateella vuotanut vettä huoneeseen ja vuoteisiin. Mökki johon muutettiin asui Anna ja Viljo Hukka noin sanotussa tuvassa ja me sitten kammarissa. Viljo oli aikamiespoika, joka luki paljon iltapäivät ja yökaudet, aamut meni sitten pitkälle nukkuessa. Vartaloltaan keskivartalon kehittäjänä ja lukumiehenä ”Ville” oli saanut lisänimen ”ministeri”. Villelle oli työlästä tarttua töihin ja kesäisin oli pitkä ja kova kinuaminen minulta, että sain joskus Villen ongelle Eevanlammille. Viikon tai viikkojen ryyppyputken jälkeen, oli Ville hurjana. Monesti uhattiin tappaa kaikki seinän takana olijat, tappokalutkin oli esillä monesti. Meitä hän ei uhannut, mutta pelottavaa se oli, kun karjunta ja puheet olivat sekavia ja otetta todellisuuteen ei ollut.

Tuollainen oli Hukan murju!

Mielenkiintoinen havainto luonnosta oli siihen aikaan. Mäen ”alla” asui Ylhäsiä ja Toimi niminen mies oli rakentanut pihapiiriin paljon kottaraisen pönttöjä. Eräänä keväänä kottaraisten aikaan hän rakenteli tai korjaili jotain rakennusta ja rakentamista kesti useita viikkoja. Seuraavana keväänä, kun kottaraiset tulivat, alkoi kuulua sahan ja vasaran ääntä, aivan kuin rakennusporukka olisi ollut töissä heidän pihapiirissään. Kysyin Toimilta mitä hän rakentaa? Ei mitään, nuo kottaraiset olivat rekisteröineet äänet edelliskesältä ja nyt ne pitää niitä ääniä soitin ääninään.

Hukan mökki oli tuulisella paikalla ja talvisin hiihdellessä ihailin tuulen hankeen tekemiä taideteoksia ja nietoksia, jotka syntyi rinteeseen ja joista oli hyvä laskea ja hypätä pudotuksesta.

12-13v ikäisenä naapuri Melasessa käydessäni pojat Seppo ja Matti ihmetteli kun minä en tee töitä, laiskottelin kuulemma? Kesän tullen menin sitten vuokraisännän heinäpellolle heinätöihin. Opetteluahan se oli, mutta kyllä niitä päivänmittaan jonkun verran seipäitä täyttelin ja talon emäntäkin oli tyytyväinen. En saanut ruokaa enkä juomaa ”talkoolainen”, mutta Äiti oli vihainen, kun ei edes leipäpalasta annettu ”lapselle” jos kerta niinkin paljon kerran teit, vaan piti omiaan syyvvä. Leipä oli siihen aikaan arvotavaraa, toisin kuin nyt. Ohuen seinän läpi vuokraemäntä tietysti kuuli parpatuksen ja antoi sitten kokonaisen leivän.

13-14 ikäisenä Melasesta tarjottiin minulle tukin kuorintaa kappalehintaan 25/1000 osa markkaa kappale. Minähän ilahduin, olinhan nähnyt kuinka toiset kuorii, mutta työkalut puuttui. Kysyin Villeltä palaneen saunarakennuksen jäänteistä löytynyttä teräsimen terää lainaksi ja hän antoi sen. Laitoin varren ja teroitin sen teräväksi. Menin kuorimaan ja yritys oli kova, kun tukit olivat vielä jäässä ja tyvessä oli paksu kaarna. Ihmettelin kuinka joku voi kuoria, kun teräsin ei meinannut millään pystyä tukkiin. Muutamia kymmeniä tuli kuorittua ja homma oli pakko jättää, kun puhti ei riittänyt. Vasta jälkeen päin tajusin palaneen teräsimen olevan niin melto, ettei sitä saa terävänä pysymään kukaan, kuin karkaisemalla se. Ei koulussa opetettu meille maalaisille niin tärkeitä työvälineiden teroitustaitoja. Kaikenlaisia sotapäälliköiden syntymä ja kuolinaikoja tankattiin, eli jonni joutavaa.

Melasen poikien kanssa pelattiin kovasti heidän tahdostaan ”tyttötikkiä”. Kyllä heille nauru maistoi kun he saivat mulle jäämään, jonkun vähemmän suositun mummon köppänän, mutta ihmissuhdetaitoja tuli aina lisää, kun huomasi kuka millekin nauroi. Oli meillä mukavaa keskenämme, vaikka poikien vanhemmat eivät hyvällä katsoneet, epäilivätköhän, että köyhyys tarttuu minusta heihin.

Kiteen kaupunki lahjoi velimiehen

Kirjoitettu 15.3.2016



Kiteen kaupunki lahjoi velimiehen!

Kymmeniä vuosia Kiteetä palvellut ahkera työntekija jäi eläkkeelle tässä takavuosina
ja sellaisiahan työnantajat muistavat, jollakin pienellä lahjuksella sellaisella, ettei katso sitä palkaksi!
Lienee ollut ensimäinen tapaus hänen elämässään, että tälläinen kunnia tulee!
Niin harvoinhan ihminen jää eläkkeelle useampaa kertaa sen yhden vain!
Nyt tietysti lukijaa kiinnostaa millä ihanalla muistolla häntä muistettiin?
Hän oli tehnyt Kiten palveluksessa ruumiillisia töitä ja varmaan antajat ajatteli,
että saaja ilahtuu, kun saa alaansa liittyvän lahjan, tai muistamisen!

Monestihan luetaan lehdistä kuinka pitkästä palvelusta tulee kultakelloa, pullo/koppa viinaa ym!

Hän oli saanut kokoumpihaalarin , jossa koko selän kokoinen mainos Kiteen Kaupunki!
Olikohan antajilla tarkoitus, että hän kesäkuumalla tepastelee haalarissaan tekemättä mitään Kiteellä,
turistit olisi katsoneet ompa laiska mies, kun ei tee mitään vaikka on kaupungin mainoshaalari päällä?

Läheisen tutun firma sai isot rampsut verottajalta, kun ei ollut huomannut pyytää työtekijöiltä lupausta,ettei he vahingossakaan käytä työvaatetta vapaa-ajalla, koska siitä kertyy verotettavaa etua?

Muistivatkohan ottaa allekirjoituksen paperille, ettei käytä sitä vapaa-aikana, koska näin käytettäessä se muuttuu verolliseksi!
Tälläisen huomion saaja, liekkö saanutkaan työaikanaan työhaalareita käyttöönsä ja oli sitä mieltä, että pois lähtiessään joutui piruilun kohteeksi, jota se oli ollut jo työaikanakin!
Mitähän muita, näin ilahduttavia lahjoja muut kaupungin työtekijät on saaneet eläkkeelle siirtyessään? Onko virkanainen saanut varrellisen luudan, jolla lennellä?

Muistolahjan keksijällehän pitäisi antaa innovaatiopalkinto, kun osasi nolata työntekijänsä!

Olisko virkailijallekin kultakellon sijasta voinut antaa vaan kaupungin haalarit isolla lokolla, kaupungin "tsuppari" palkittu uskollisesta palveluksesta haalarilla?

Nimimerkki: Lahjan saajan sukulainen

Mauno Strandén

Kevään ensi kukka

H:ki 14.4.1997

Kevään ensi kukka.

Kevään kukka ensimmäinen,

alta roudan tullut on.

Hetken kukkii, sitten kuihtuu,

kuin sanan saattaja se on.

Ei se oota kesä tuulta,

sadetta niin lämpimää.

Ensimäinen tahtoo olla,

johon katseen kiinnittää.

Suuri kesä saapuu jälleen,

luomakunta kaikkeuden.

Silloin poskilleen voi vetää,

hymyn, kesän raikkauden...

Mauno Strandén H:ki

Antero näki kauniin naisen

Antero näki kauniin naisen   12.3.2016

Näimpä minä nätin tytön
tytön niin tosi komian.
Hän antoi kauneimman hymyn
kelle hän hymyili?
Katsoin heti taaksenikin,
siellä ei ketään ollut,
olikos minulla nokea nokassa,
taikka puuroa rynnäksillä
taikka paita housun päällä,
vaiko jopa sepalus auki?
Ei mitään näistä,
hän hymyili minulle,
minulle vanhalle pojalle!

Heti hän sulatti syömmein,
siitä aivan hämmennyinkin,
en saanut sanoja suustani,
en mitään järjellistä,
kauniille syömmeni sulattajalle.
Olinko minä paniikissa,
vaiko tuliko hännän alla,
sillä siunatulla hetkellä,
tiaisuus ohi kuin tähden lento,
toivon totisesti toista tilaisuutta!

Anteron kertomuksen perusteella! Mauno Strandén

Ps. antero lähenee jo yli 50 v, mutta luonteva lähestyminen naisen kanssa on hiukan vaikeaa, kun ei tiedä kuinka suhtautua ja mistä puhua! Kovasti avulias kaveri tietokone probleemissa.

Yrittäjäksikö?

1990 luvun lopulla kirjoitettu

Yrittäjäksikö

Upolla ollessa oli tullut seurattua yrittäjien elämää ja usein kaupanteko lankesikin minulle, kun kauppiaat väenväkisin tinkasivat soittajan osoitteen, ”kun meidän mies ajaa siitä ohi ja käy näyttämässä, minkälainen laite on kyseessä”, eihän tämä edellytä kauppaa, mutta kun on sama suunta?? Etenkin Kaartin Radion johtaja Sorvaniemi käytti tätä tapaa eniten hyväkseen.

Minulle taas asia esitettiin, että vieppäs tuohon osoitteeseen toi laite ja rahat pois. Osoitteita oli ympäri kaupunkia, eikä mitään samalla suunnalla.

Asiakkaat olivat aina ymmällä, eihän sieltä pitänyt tulle kuin samalle suunnalle tulessanne esittely, enhän minä nyt aikonut ostaa…. Ja jos en saanut kauppaa alkoi kova kiroilu ja kauppiaan soittelu Upon johtajille, ”että nyt se perkele meni munaamaan senkin selvän kaupan, mikä se luulee olevansa”. No yleensä kaupan sai pitkän hieromisen jälkeen 8/10: stä ja illat meni yön puolelle monesti. Ylitöitä ei tunnettu, eikä kaupasta saanut muuta maksua, kuin 2% käyttöopastuspalkkion verollisena. Kaupalle palvelut oli ilmaisia.

Upolta lähdön jälkeen pyörin vähän aikaan kultahampaisen Pekka Villan mukana ja seurasin hänen kaupantekoa. Hän tarjosi aina juttuseurasta ja avuista ison kinkkuvoileivän kahvin kanssa. Villa oli sen ajan tehokkaita TV myyjiä, jonka tähti lähti sitten laskuun, kun markkinat täyttyivät.

Pekka oli jonkinmoinen rallimies ja omisti Volvo ”Amatsonin”. Lähdettiin ajamaan kilpaa Arabianrannassa sijaitsevalle jääradalle. Hänellä oli autossa viimosenpäälle hyvät Nokian nastarenkaat ja minulle Duetissa oli sileät kesä "Misukat". Pekka tietysti ampaisi liikenteeseen kuin ohjus ja johti jo puolella kierroksella, kunnes hänen autonsa sukelsi liiasta vauhdista johtuen lumipenkkaan. Minä pysähdyin seuraamaan ähellystä mutta ajoin loput kierrokset kymmenestä täyteen ja voitin hänet kahdella kierroksella. Voittona oli taas kinkkuleipä kahvit ja selityksiä pitkä liuta. Ajoin 1965 lähtien ilman nastoja talvella, yhtä talvea lukuunottamatta vuoteen 2000 eikä kolareita tullut, vaikka kilometrejä tuli runsaastikin. Säikkyjä kyllä tuli. Ohitin monesti nastarengasmiehet autoineen mäissä, johon olivat jääneet kiinni. Siinä oli pakko pitää kierroksista lukua, ettei liukastunut ja vauhti sopivana.

Eräänä päivänä kolme ”kaverusta”(Erkki Unto ja Mauno) käveli Porthaninkadun ja Viidennenlinjan kulmassa olleeseen SYP merkkiseen pankkiin pyytämään lainaa yrityksen perustamiseksi. Pankinjohtaja vain naureskeli, että menkäähän kasvamaan, eihän teillä ole takuita eikä se onnistu teidän laisiltanne!!!

Eikä se olisi onnistunutkaan.

No vähän myöhemmin Unto Matsisen kanssa ajateltiin samaa asiaa. Hän oli jossakin myymälänhoitajana ja oli kovasti tärkeä ”tittelistään”. Karhusuontie 75 löydettiin liikehuoneisto ja minä rahoitin varaston hankinnan, vain vuokraan oli hänellä puolet, varaa maksaa.

Muistan hyvin kun tehtiin ensimmäinen kauppa, niin Unto sanoi, että nyt tuli firmalle sitten ensimmäinen suoritus. Tuntuihan se mukavalta, että näinkös sitä ryhdytään rahaa ”tahkoamaan”.

Käteiskassan kantoi alussa Matsinen, mutta kun vähän ajan kuluttua laskin rahoja, ne vähenivät salaperäisesti. Matsinenhan kiukustui minuun perin juurin, ettei hän ole ottanut, mutta muistiinpanojen ja rahamäärän ero oli tosi ja hän huomasikin, että vaimo kävi aina yöllä kassalla, kun tarkisti muutenkin miehensä taskut, oli selitys Untolta.

Sitten minä säilytin kassan mukanani, eikä hävikkiä syntynyt. Unton piti maksaa omaosuutensa yrityksen sijoituksesta, mutta sitä ei kuulunut. Sanoi, että nosta sinä tulosta, niin paljon, että olemme tasoissa, mutta kun olimme tasoissa, oli hänen rahantarve niin suuri, että tilanne palautui taas ennalleen, eikä se miksikään muuttunut lopettamiseeni saakka. Minun rahoilla toimittiin.

Rahan tahkoamisesta ei todellakaan ollut kysymys, kyllä se oli lähinnä kitkuttelua päivästä toiseen. Matsisella oli Dotge Lanser Amerikkalainen auto ja vanhana siinä oli jos jonkinmoista rahanreikää. Renkaitakin poksahteli alvariinsa ja kaikki tietysti firman kassasta. Minulla oli silloin Volvo Duet, jolla suurin osa tavaroista sitten kuljetettiin.

Paikkamme oli kaukana hyvältä liikepaikalta ja pientä ilmoittelua piti olla koko ajan. Pääomaa ja vetoartikkeleita puuttui ja vaikka joskus näytti valoisammalta, kaikki siinä talossa olleet liikkeet voivat huonosti.

Siihen aikaan tuli yhtenä aamuna puhelin soitto, jossa Äitini naapuri ilmoitti, että nyt se elämä on loppu Äitini kohdalta, se tuntui todella katkeralta ja odottamattomalta. Maailma tuntui muutamien päivien ajan todella lohduttomalta, jotain peruuttamatonta oli tapahtunut, maailma oikein musteni silmissä. Kyllä siitä silti toipui, oli vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä ja työnkin touhussa.

Homman piti olla yrityksessämme molemmin puolin rehellistä, koska muutenhan se olisi loppunut alkuunsa, mutta tilaisuus tekee varkaan sanotaan. Kerran olimme vaimoni kotona Karttulassa käymässä pääsiäisen seutuun. Pääsiäisen jälkeen näin pöytälaatikossa pääsiäislauantaiksi päivätyn radion takuukortin ym ja kassaa tarkistaessani ei näyttänyt myyntiä tapahtuneen. Pistin takuulapun piiloon ja laskin pääsiäisaattona tulleet radiot. Laatikoita oli sopiva määrä, mutta yhdestä puuttui radio sisältä. Mietin mitä minä teen? Kysäisin kaveriltani, että menikö mitään pääsiäislauantaina? ”Ei mitään” oli vastaus. Jos kerron mitä epäilen, se voi tehdä firmalle ja minulle vielä suunnatonta vahinkoa, kun hänet on saatu rysänpäältä kiinni, niin kuin ennen sanottiin.

Näin monta kertaa, kun tulin keikalta liikkeeseen, kuin kaveri etsi luultavasti sitä takuulappua laakikoista, kun kaikki laatikot oli ulkona, pisti ne kiireesti takaisin, eikä suostunut sanomaan mikä oli kateissa. Kiinnijäänti olisi ollut tosi noloa siihen aikaan, kun rehellisyyteen oli panostettu.

Ehdotinkin, että kun tämä ei kahta oikein elätä, niin minä lähden ja Unto oli jopa hyvin tyytyväinen. Tehtiin paperit, mistä kumpikin vastaa ja erosin. Puhelin osake vain jäi sillä varjolla, että hän maksaa soittamansa puhelujen kulut sekä kiinteät maksut.

Unto olikin ollut sitten suuri johtaja ja jopa soittelin hänelle joskus, kunnes huomasin, ettei hänen nimissään ollut puhelin vastannut. Kysyin puhelinyhtiöstä syytä ja sieltä ilmoitettiin, ettei laskua ole maksettu. Silloin ajattelin, että lähtölaskenta oli alkanut ja nyt kertyy kaikki puhelut minun puhelimeeni, jota ei sitten makseta. Katkaisutin puhelimeni, josta kaveri nosti tietysti heti mellakan, mutta ei suostunut maksamaan puheluitaan. Puheluita oli runsaasti ja oli myös paljon kalliita ulkomaan puheluita ympäri maailman. Lasku oli kallis, mutta pakkohan se oli maksaa.

Kohta kyseltiin minultakin, missäs se kaveri piileksii ja yksi tuttava kertoikin hänellä olleen ”ajolähtö” Australiaan.Oli ottanut ennen lähtöään ystäviltään nimiä suurisummaiseen vekseliinsä, Oli muka tulossa suuri määrä tavaraa ja tämä oli vain takuuna, mutta liike oli jo loppunut ja pako alkanut, monille nuorille perheille se teki katalan tempun, eikä miestä löydetty?

Kerran myöhemmässä elämässä joku asiakas kertoi, että hän tuli just Austraaliasta, kysyin huvikseni, että näitkös ”Matsista”? Juu oltiin samalla työmaalla, kirvesmiehinä siltoja rakentamassa ei se mikään ”johtaja ollut”. Aika metka sattuma, jos oli sama henkilö. Tuntomerkit kyllä täsmäsi.

Loppuaikoina saatiin vielä Upolta kaksi matkaa Espanjaan myyntikilpailun palkintona. Yhtäaikaahan ei voitu lähteä ja liikekaveri vannoikin, että toinen matka on ehdottomasti sinun, olinhan myynyt suurimman osan Upon tuotteista. ”Unski” meni ensin. Toinen lähtö oli minun eroamiseni jälkeen ja Unski meni sillekin reissulle. Elämässä on sittenkin arvioitava ja ottaa mieluummin pienempi vahinko, jos sellaisia on tarjolla kahta sorttia. Saattoi olla näin hyvä, enhän ole mikään ”ulkomaan rypijä”. Kotona on mukava olla, kun on koti. Monihan haaveilee ikänsä, että olispa oma koti ja mukava vaimo.

Kirjanpitäjä tarvitsee vielä oman lauseensa. Kirjanpitäjä piti päivän selvänä, että yritys on tuhoon tuomittu. Laskutti aina etukäteen palkkionsa ja jälkikäteen arvioiden kirjanpito oli peräti kummallista ja merkillistä. Sitä ei näytetty meille, vaikka mehän olisi oltu vastuussa. Jokin ajokortti pitäisi vaatia yrittäjiltä, tai sitten kirjanpitäjiltä, etteivät tieten tahtoen aja yrittäjää vaikeuksiin loppuiäkseen.

Kirjanpitäjä oli laittanut meidän tietämättä jos jonkinlaista menoa ja tuloa meidän tietämättä kirjanpitoon, jonka näin erotessani ”yhtiöstä”.

Maailma on ketkuja ja konnia täynnä ja monesti lähellä hääränneet kaverit oli tilaisuuden tullen valmiita varastamaan mitä vaan ja niin kävikin usean kerran ja se tuli kalliiksi!
Niin se lienee muillakin, mutta harvat huomaa kuinka ystävät pettää, se on katalinta!

M S

Jatkuu...

Jatkoin kaupantekoa, puutarhakoneilla ja pumpuilla! Taisi olla silloin vielä sellainen ammatti, kuin "itsensäelättämisen ammatti", autotallinnurkasta on lähtenyt hyviä innovaatioita ennekin ja myös nykyään?
Siinä sivussa kesäisin kävin liki päivittäin kalassa Suomenlahdella, vain omiksi tarpeiksi. Jos vesi liikkui verkot tahtoi repeillä ja se liikkui usein. Välillä oli vohkittu verkkoja myös. Katiskoita oli puolenkymmentä, yhden kevään aikana kaikki vietiin, tai heitettiin niin syvälle ettei merkki yltänyt pintaan.
Kerran varastivat pitkänsiimankin 3/4 osaa, puukolla oli pantu poikki, kun oli takertunut pohjaan.

Kaloista parhaita oli kampelat, niitä voi savustaa tai paitaa pannulla! Sillä oli vähän samantyyppinen maku kuin ahvenella, mutta ainakin 10 kertaa voimakkaampi, eikä ruodot haitanneet! Turskasta sai hyvän kalakeiton kun maksat oli mukana. Joskus tuli lohia, kuhia ja hyvin suuria silakoita, joiden pituus oli 45 senttiä, koskaan ei punnittu.
Kokonaisena paistettuna siinä ei ollut makua, suola ei imeutynyt, mutta fileerattuna erinomasta paistettuna!
Loppusyksysta vaimo sanoi voitaiskos syödä jotain muutakin kuin kalaa ;) Molemmat kyllä tykättiin kalasta!

Kalasatamasta vuokrattiin maata ja kasvatettiin potut mansikat, ym, ym. Elettiin luontaistaloudessa.
jatkuu... Viimeisenä kesänä oli perunat kadonneet, penkit oli paikoillaan, mutta perunat oli poissa!
Myöhemmin naapuritontin vuokraaja kertoi, että hän löysi monta ämpärillistä perunoita keskelta tonttia kukkapnkin alta? Maanpäälle ei mitään viitannut tekosista, vesimyyrät, tai vesirotat oli vieneet ne maanalla ja piilottaneet ne toisen tontille talvenvaraksi!
Naapuri himoitsi meidän mansikoita annoin hänelle, hän antoi juuri savustettuja ahveniä pari kiloa!