Pankit ryösti asiakkaitaan

Pankit ryösti asiakkaita suoraan tiskiltä! 

Ryöstö aikaa kesti 1960 luvulta saakka 2000 luvun puolelle, nyt on todisteet hävitetty!
Tekisin mielelläni elokuvan siitä kuinka se tehtiin, mutta en löydä yhtään vanhanmallin pankkitiskiä, jossa se oli kätevä tehdä, eikä jää kiinni, niinkuin erään KOP:n pankinjohtaja mulle sanoi?
Sanoi myös että pidä turpas kiinni tai voi käydä huonosti!

Tein eräässä firmassa töitä ja 2 kertaa viikossa täytyi päivisin kertyneet tulot laittaa pankki pussiin, jonka pankki aukaisi ja laski. Palkka oli 2 viikon välein ja harvakseltaa alkoi olla merkintöjä, että rahaa puuttui tilityksistä ja se oli otettu suoraan palkasta joskus oli pientä plussaa, mutta 80% oli puuttuvia ja vaikka laski kuinka monta kertaa, sai saman tuloksen aina syntyi heittoja!
Lopulta ne oli niin suuria, että oli pakko suunnitella poislähtöä ja lähdinkin vaikka pomo lupasi kaksinkertaistaa palkkani! Pankithan oli luotettavampia kuin Jumala, eli olisi vain nolannut itsensä jos olisi alkanut puhua? Koskaan ei puuttunut kun tilitin firman konttoriin?

Noin 15-20v myöhemmin tapasin H.ssä työkaverin ja kyseltiin kuulumia, niin hän kertoi kuinka heillä oli paljastunut edellä kuvattu ilmiö, heitä oli 3 kaveria jotka alkoi laskea kunkin rahat, laskivat puoli vuotta aina puuttui, menivät tehtaan johdon puheille ja SyP merkkisestä pankista oli vaihdettu koko henkilökunta! Kukaan ei saanut rahojaan takasin? Suhonen niminen kaveri taivasteli, oliko se jo sinun aikaan alkanut, ne on tehneet kovan tilin kymmenissä vuosissa ja oli varmaan useita satoja tilittäjiä päivittäin, rahanlaskijoista tuli rikkaita!

Myöhemmin ihmettelin  miksi pankit pyytää aina lisää rahaa, vaikka antoi sopivan summan, pienemmissä laskuissa se oli 50-150mk isommissa useita satasia?
Sitten silmät aukesi! Läheisessä KoP pankissa oli 5-6 jonoa kassoille maksajia ja jonot oli suhteellisen hähekkäin, kaikille kassoille 5-7 hengen jono, seurasin mummelien laskujen maksua, kassa laski paljon oli yhteensä laskujen summa(kassa puhui kovemmin vanhoille siksi kuulin summat metrin päästä), ja asiakas antoi tiskille raha kerrassaan ja ehdin hyvin laskea summan mitä maksaja antoi, kassa otti rahat sitä mukaa ja kassa laittoi ne sitä mukaa tiskin taakse. Pienemmissä summissa kassa pyysi lissää 50-100mk isommissa enemmän, vaikka asiakas oli antanut juuri sopivan summan? Asiakas kaivoi lisää ja mumisi, että minun laskujen mukaan siinä piti olla ihan oikein? Niin kuin olikin! Sitten sattui tapaus pariskunta oli laskenut yhdessä juuri laskujen suuruisen rahamäärän mukaan, kassa pyysi hymyillen lisää olikohan 150mk mummo sanoi ei ole enempää, antakaa ne rahat takaisin lähden hakemaan lisää, me laskettiin kahteen kertaan, että summa on oikea! Kassa laski samat rahat taas uudelleen ja sanoi, anteeksi, kyllä näitä onkin sopiva summa?

Kun aloin seuraamaan, niin siinä ja muissakin pankeissa oli sama taktiikka pyydettiin lisää ja mummot ja ukot, jopa lapset maksoi ja myös minä maksoin? Sörkassa oli vain postipankki joka ei varastanut silleen kaikilla muilla se oli jatkuvaa! Yksi kassa sai päivässä ainakin 10 000mk ylimääräistä?
Tässä pankissa kerroin tavasta pankin johtajalle ja sain alussa mainitun varoituksen!

Vakiopankki oli H:gin Suomalainen säästöpankki, aina pyysivät lisää, kun maksoin laskuja, vaikka olin kuinka tarkasti varannut sopivan summan! Pakkohan se oli maksaa, jos olisi alkanut retteloimaan poseenhan ne olisi vieneet?
Kerran oli 61000mk lasku ja laskin 5 kertaan ja niputin ne, kun menin pankiin, kassa alkoi lukemaan sen korkean tiskin takana, johon asiakkaalla ei ollut rahoihin näkyvyyttä, kun käsien liikkeestä näin nyt tuli 1000mk virkailijan oikea käsi teki liikkeen oikealle sitten jatkoi laskemistaan ja sanoi, ei ole kuin 60 000mk sanoin kyllä siellä on 61 000mk! Virkailija "laski" sen jälkeen vielä 3 kertaa ja korotti äänensä, että ei ole kuin 60 000mk, sanoin korotetulla äänellä, laskin ne viisi kertaa ja siinä on varmasti 61 000mk, "virkailijan" käsi teki pienen liikkeen oikealle ja laski vielä kerran ja kun se oli tehty sanoi, niin näyttää olevan, mutta jos illalla puuttuu kassasta tonni minä otan sen tilitäsi!
Että sellaista rehellistä rosvousta? Kyllä ne varasti multa paljon. Annoinkin vaimon tehtäväksi laskunen maksun Vuosaaressa KoP  pankissa ja sama peli oli alkanut sielläkin, onneksi vaimoni sanoi, heti alkuun, nyt ette ala pelleilemään? Silti pientä vilppiä oli jatkuvasti!

Samoin kävi meidän vahimmalle pojalle, kun hän lähti viemään marjanpoiminta ja lehtienjako rahoja pankkiin kolikoita oli mukana myös, niin Kopin ystävällinen virkailija laski rahat ja sanoi noin puolet olevan rahoja mitä niitä oli? Poikani oli kuullut kotona mun kertomuksen ja sanonut mitä pitäisi olla? Virkailija oli naurattanut, ei ole kuin puolet, olet laskenut väärin?
Poikani oli sanonut, kuule inä laskin ne 5 kertaan niitä on sen verran kuin sanoin! "virkailija" oli laskenut vielä kerran ja sanonut kyllä niitä onkin sen verran kuin sanoit, oletpa sinä reipas ja tarkka poika rahojesi suhteen, edelleen hymyillen hempeästi. Poikakin oppi, että pankkivirkailijat oli roistoja!

Jatkuu...
Kerroin pankkiasioista Kiteeläiselle tutulleni, niin hän kertoi kuinka hänen tyttärelleen oli tullut rippi tai lakkiaisten johdosta piniä lahjoituksia ja yksi 1000mk shekki, tytär oli vienyt shekit pankkiin ja äiti varmisti katsomalla paljonko sinne tilille kertyi? Olikin yllättävän vähän, kun hän laski ja laski, hän pääsi tulokseen, että 1000mk oli talletettu 100mk arvoisena?
Hän menis euraavana päivänä pankkiin selvittämään asiaa, mutta se henkilö joka otti ja tallenti shekit ei ollut paikalla, hän oli kertonut muille tapahtumasta, mutta oli sanottu, että se hoitaa joka otti vastaan shekit, mutta sitä henkilöä ei pankissa näkynytkään sen jälkeen??
Kuinka kävi siitä en tiedä, että niin tehtiin Kiteelläkin?


No tapahtui toisinkin päin kerran, olisin voinut valita ok talon, jossa on pankille velkaa Helsingistä ja maksaa sen minkä itse haluan, myös hulppeista taloista? Kysyin riittääkö 1000mk? Pankinjohtaja sanoi hän lupasi, että voit itse määrätä hinnan!
Kutsui seuraavana aamuna pankkiin ja katsotaan mikä talo miellyttäisi ja lyötiin kättä päälle!
En uskaltanut mennä, mutta toisaalta olishan se ollut kiva katsoa mitä 1000mk:lla, tai vähemmälläkin saa, monta sataa neliötä? Jos olis ollut nykyisiä kännykkäkameroita, oisi voinut tallentaa! Asia tuli vaan niin puun tahaa, että oli pasmat sekaisin, tarjoushan oli uskomaton! Totistajakin oli mukana.
Eihän tämä nyt uutinen näin jälkikäteen ollut vietiinhän samalla medotilla isoja yrityksiäkin ja lakien valvoja sulki silmänsä tosi tiukkaan, eihän pankkiroistot voi tehdä virhettä?
Myös kuluttaja viranomaiset sulki silmänsä ja korvansa, sinä puhut nyt höpelöitä, ei pankki voi tehdä noin, kun jälkikäteen samalla medotilla meinasivat voitä meidän asunnon!

Jatkuu...

Sota-ajan leikkiä

Se on sota-ajan loppuolia

Penskoja ei vahtina kukkaa, pois silimistä vua, ne ol häiriötekijöitä ja mieluummin mehtää, siel ei voinu kukkaa tehä paljo ilekeysiään! Leikit ol sitä luokkaa, kuka uskalsi, tehhä milloin mittäi! Iha hurjimmat leikit ol mäinlasku kuusellatvasta oksia myöte alas.

Miekii mäni, kun muuttii niin tek, muuten ois nauraneet et uskalla ja pithäse uskaltoo.

Olin sillo just sen ikäne jotta just jalat ylti muaha, mutta kiipeemää ol edellytykset.

Kuuse latvaa 13-15m kiivettii ja sitte vua jalat haralle ja laskettii oksia myöte mahallaa alas, piä ol ylöspäin ja käsillä siäjeltii noppeutta, laskin miekii monta kertoo, se tuntui hurjalta!

Muistan vielläi, ku oksii ol pois välillä niin se ailaatti mahassa, kun vauti kiihty hetkeks sillo.

Sitte sattu yhellä kerralla, jotta jalaka juuttu johonnii oksa huarukkaa ja silärräppäysessä ollii piä alaspäi ja matkoo ol vielä semmose 6-7m, kyllä säikähti, salaman noppeesti käs tarras oksaan, vaikka olin selkä kuuseen päin, samalla jalaka irtos ja oli oikein päin, tuli ihan hallitusti alas.

Toisettii säikähti sen verra, ei männy kukkaa ennee laskemaan, miulla ol hetkelline arvonnousu kun kävi lähellä kuolemmoo!

Empähä ou vielläi kellekkää kertonna, jäläk kättee uateltuna se oli hullua hommoo.

Mauno Strandén

Ps. Kuulin telkusta, että nyt ei saa nostaa lastaan leikkivälineisiin, niiden pitää osata kiivetä siihen!
Istuttaisi kuusia päiväkotien pihoille sieltä puoskat laskis mäkeä lumettomina aikoina!

Olis vielä toinenkin tarina, jolla leikittiin laskuvarjoa, haluaako kukaan kuulla?

Kevättä rinnassa!

                                                                 H:ki7.5.1998 00.10

                  Kevättä rinnassa.

                  Maa kun kiertää auringon,

niin kevät meillä jälleen on.

Kesän kynnyksellä seison,

kuulen äänen, peipon sekä leivon.

Kohta tavalliseks muuttuu,

luonnon juhlahetki tää.

Kaikki ininään kun suuttuu,

itikat kun tulee nää.

Kesän nautinto on poissa,

itikat kun nousee soista.

Mutt lintusia laulattaa,

kun itikoista ruokaa saa

Mauno Strandén H:ki


Ps. todella hyviä ideoita liikkuu mielessa hetki ennen nukahtamista,
pitäisi sanoa sanelukoneeseen muutama lause se vaan häiritsisi muita.
Tuo kellon aika muistutti ;)

Muistelo valssi

Muistelo valssi

Elin kerran kesän, niin kaunoisen

sieltä muistot tulvii, mun mielehen.

"kukan kauniin silloin kun kohtasin,

joka taian lailla, veit unelmiin!"

Pää oli pilvissä silloin niin,

ja kesähän päätyikin unelmiin.

"Tuo aika kuului mun kauneimpiin,

olit kaunein unelma, olit unta niin."

Uni kerran päättyi se kestä ei,

Parhaat päivät meiltä sen aika vei.

"Yllä niittyin silti me liideltiin

 kaunein unelma jäi silti muistoihin!"

Kun päivät kerran päättyy, ei mitään jää,

jospa pienikin viesti, jotain lämmittää..

"Tai jospa vietkin, koneeni murskaamoon,

ei pienen pieni viestikään voi enää lämmitää."

M Strandén

Raakaversio, ehdottakaa parannuksia, tää on valssi!

Kivisuon kurssikeskus! (K-12)

Ammatti kurssi Kivisuolla 1961-2

Kivisuon kurssikeskus

1961Olin Kouvolan lähellä Korialla lasimuurarin apulaisena, jolle passasin kaikki liki käteen, siellä oli hengenlähtä lähellä vähän ennen poislähtöä, kun oltiin muuraamassa 8 kerroksen korkeudella nosturin kelkassa jossa oli vain kolmella sivulla kaide seinän puolella ei, että pystyi muuraamaan.

Tuuli oli myrskyluokkaa se tuuli talon takaa. Kun nosturi kuski sain viestin nosta, se se lykkäsi kelkkaa ulospäin, puomihan oli noin 10m korkeammalla, kun kelkka tuli katon yläpuolelle, tuuli tarttui siihen ja paiskasi sen ulos, että lattiä oli pystysuorassa, kun nostaja vielä alkoi vetää, tuntui, että tämä oli tässä? Muurari piti kunsin hampain kelkan lattian raoista kiinni ja huusi henkensä hädässä! 

Olin hakenut rakentajien kurssille Kivisuolle ja pääsin. Silloin oli eka kerta kun mestari sanoi mulle, tuplaan palkkasi jos jäät, olisi tarjonnut aiemmin! En jäänyt.

Menin Kivisuon kurssikeskukseen betoni laudoitus ja raudoituskurssille. Oli syksyn pimeintä aikaa. Toiset kurssilaiset oli jo olleet muutaman päivän. majoitus oli omakotitalon näköisissä taloissa, joissa oli puulämmitys. Meitä oli siellä 20-30 miestä.

Kurssilaiset toivotti tervetulleeksi, etenkin eräs ”Jääskeläinen”.

Kurssi oli tehokasta, kun käytäntö ja harjoittelu vuorotteli. Siellä oli suuri halli, jossa tehtiin teorian jälkeen sokkeleita, pilareita, pilastereita välikattoja, ym. Samassa opeteltiin raudoitus ja piirustusten luku, rautojen taivutukset, ym kikat.

Tehtiinpä harjoitustyönä erään talon navetan pohjalaudoitukset, raudoitukset ym. tarvittavat. Talosta saatiin ruoka. Työhän oli oppilastyötä, mutta tämä Jääskeläinen halusikin suurella rettelolla uhaten, että siitä täytyy maksaa sopimusten mukainen palkka. Kyllä minua nolotti. Isäntähän oli tehnyt mahdolliseksi, että saatiin harjoitella aivan oikeasti, ja hän maksoi meille reilun päivärahan ja ylöspidon, mutta rettelon uhan alla hän maksoi lisää, mutta me menetettiin muut vastaavat harjoittelupaikat paikkakunnalla. Eihän me nyt mitään ammattimiehiä vielä oltu.

Joulun alla oli pienimuotoinen pikkujoulu kurssikeskuksessa. Jääskeläinen olisi halunnut osallistumisesta jotain ylimääräistä ”korvausta” itselleen, mutta kun ei saanut hän jäi kämpille yhden kaverin kanssa.

Kun tulimme majoituspaikkaamme jo ennen klo 21.00. Tultua ihmeteltiin, kuinka yhteen ovenpieleen oli ilmestynyt kymmeniä puukoniskeytymiä? Paikalla ollut kertoi, kuinka Jääskeläinen oli kiertänyt juoksujalkaa huoneistoa ympäri ja oli heittänyt puukon aina siihen kohtaan. Oli kertonut, että kun hän ajaa kaveria takaa, hän voi pudottaa pakoon menijän heittämällä puukon sen selkään. Talossa pääsi kiertämään ympyrää, eteisestä kamariin, sieltä olohuoneeseen, sieltä keittiöön, josta eteiseen ja taas kamariin.

Kukaan ei ollut moksiskaan tapahtumasta, mutta ihmeteltiin kyllä, kun siistiä taloa turmeltiin ja tommoisella kriteerillä. Ilta jatkui tarinoiden merkeissä KUNNES….

Istuttiin yhden tosi riuskan ja urheilullisen kaverin kanssa yö pukeissa keittiön työtasolla keskustellen niitä näitä toisessa olevien kanssa, kun Jääskeläinen ilmestyi oviaukkoon paljas puukko kädessä, ulkovaatetuksessa, kasvoilla hullun ilme karjaisten, nyt joku kuolee ja varmasti. Havaitsin heti tilanteen toivottomuuden, ei mitään kättä pitempää ollut saatavilla, eikä karkuun ollut mahdollisuutta, kaveri oli kahden metrin päässä.

Vieressäni istuva oli lähempi tuttava Jääskeläiselle ja yritti puhua sille jotain rauhoittavaa, mutta Jääskeläinen antoi ymmärtää, että hän tappaa toisen, tai molemmat. Vieruskaveri veti laatikkoa auki jalkojensa välistä samalla kun puhui ja ajattelin, että sieltä löytyisi kättä pitempää, mutta ne oli tyhjiä. Jääskeläinen huomasi laatikon liikkeen ja hyökkäsi puukko tanassa, iskuvalmiina karjuen nyt kuolette. Samalla silmänräpäyksellä vieruskaverini sai laatikon ulos ja hyökkäsi vastaan laatikko käsien välissä. Hyökkääjäkin hölmistyi vastayllätyksestä niin, että vanttera vieruskaverini sai painallettua laatikolla hyökkääjän nurkkaan lattialle ja otti puukon pois. Hyökkääjän kaverit ei olleet uskoa, että sillä oli puukko, mutta vieruskaverini joka oli samaa porukkaa selitti kuinka tipalla oli hengen lähtö, uskoivat toisetkin ja peittelivat Jääskeläisen yläkerran punkkaansa ja vannottivat, että jos nyt nouset seuraavaksi kumahtaa vain kirkon kellot ja tämän kerran peitän sinut viltillä, mutta jos nouset peitän sinut valkoisella vaatteella.

Meillä oli päivystysvuorot jaettu kavereiden kesken ja minulla sattui olemaan silloin, joten kaverit vaativat, että minun on mentävä soittamaan poliisille tapahtuneesta. Läksin vastahakoisesti, koska silloin minusta varmasti tulee Jääskeläisen silmätikku.

Menin talonmiehen asunnolle, josta soitin poliisit, kun palasin, katulampun valossa käveli Jääskeläisen näköinen mies, joka pysähtyi taputtelemaan irrallaan juossutta pystykorvakoiraa. Jääskeläinen ei reakoinut mitenkään kulkuani, leperteli vain koiralle. Sisälle mentyäni kaverit olivat käyneet jo yöpuulleen, kun Jääskeläinen oli noussut yläpetiltään, pannut kaikki vaatteet päälleen, ottanut muutaman viltin päänsä ympärille, noussut olohuoneen pöydälle, suuren ikkunan kohdalle ja katsoi ulos! Vähän aikaa huojuttuaan Jääskeläinen oli sukeltanut ikkunasta kahden lasin läpi hankeen. Vasta kun särkyvä ikkunanlasi lenteli 5:n muun peteille, kaverit nousivat ihmettelemään: Mitäs nyt tehdään? -25 asteen pakkanen tuli vauhdilla sisään. Sisään tultuani oli kaikki tuoneet petinsä muihin huoneisiin, Jääskeläisen punkka oli viety yläkertaan, toisten seuraksi. Siis koiran taputtelija oli Jääskeläinen, vaikka en meinannut siihen uskoa.

Jääskeläinen tuli ja poliisit tulivat. Samalta suunnalta tulleet Jääskeläisen kaverit, vannoivat, että Jääskeläinen pysyy yläkerrassa, ”he vannoo sen”.

Hetken juteltuamme ryhdyimme nukkumaan. Juuri kun olin saamassa unen päästä kiinni, meidän huoneen ovi tempaistiin auki. Jääskeläinen seisoi siinä täydessä ulkovarustuksessa, oikea käsi taskussa, uhoten, että nyt minä teen selväksi välit sinun kanssa, koska menit soittamaan poliiseille, tule alas sieltä yläpetiltä.. Nyt sinä et selviä hengissä. Yritin vetkutella, että selvitetään huomenna, sehän vain kiihotti Jääskeläistä, yritin kuluttaa aikaa, että joku olisi tullut puolelleni, mutta kaikki kai pelkäsi, eikä vannojiakaan näkynyt. Lopulta pudottauduin sängyn viereen, kun tapasin lattian, Jääskeläinen sammutti valot, samalla silmänräpäyksellä siirryin puolen metriä sivulle, kun huomasin Jääsken hyökänneen. Hän hipaisi minua, käsi heilahti aivan kuin siinä olisi ollut puukko. Samalla myös Jääskeläinen horjahti, kun sängyn vieressä ei ollutkaan ketään, sitten kaikki kävikin jo ajatusta nopeammin. En tajunnut kuinka Jääskeläinen oli jäänyt minun alle, sieltä se lateli tappouhkauksiaan minä yritin hillitä sitä raivoa puristamalla hiukan kurkusta. Potkinta ja sadattelu vaimeni hiljalleen. Huoneessa olijat olivat tehneet kohta valot, mutta eivät vaivautuneet nousemaan ylös sängyistään vaikka kamppailu oli kovaa. Kun liike oli käynyt vaimeaksi, hellitin ja nousin ylös Jääski karjaisi, tuo oli sinun viimeinen tekosi, otin putkijakkaran käteeni ja kohotin iskuasentoon, vasta sitten sängyssä loikoneet nousi istualleen, tokaisten: ”Katotaans kuinka mies putoo”.

Siinä vaiheessa Jääsken kaveritkin oli tulleet yläkerrasta katsomaan mitä tapahtuu. Kyllä he olisi antaneet minun iskeä sillä jakkaralla, mutta jo silloin ajattelin, että epäoikeudenmukaiset oikeusasteet olisi tehneet minusta syyllisen, niin jätin iskemättä.

Hänen omat kaverit tarttui Jääskeen ja veivät yläkertaan sänkyynsä vannoen, ettei se enää tule häiritsemään, en uskonut siihen.

Lähdin hakemaan yösijaa talonmiehen asunnosta. Talonmies ei ollut paikalla ja vaimo kahden lapsen kanssa sanoi, että hänen mies tappaa kaikki jos se tulee, ei voi jäädä. Sanoin nukkuvani vaikka eteisen nurkassa, kunhan on hiukan plussan puolella lämpötila, koska kahdesta hyökkäyksestä olen selvinnyt, en halua kokeilla kolmatta. Sain ylipuhuttua, tai jäin vain, kun valvottiin niin pitkään, peläten hänen miestään. Pikkutytöt kävi lohduttelemassa, että on se elämä välillä kurjaa. Nukuin eteisen nurkassa nojatuolissa ja lähdin varhain kävelemään, koska oli ollut pakko hiukan nukkua.

Mielenkiintoista oli se, ettei kukaan ollut juonut mitään alkoholipitoista. Jääskeläisestä en tiennyt mitä se oli nauttinut, mutta ei viina silläkään haiskahtanut. Kurssimajoituksessa oli sääntö, että alkoholista sai potkut ja eipä kellään ollut rahaakaan siihen. Siellä oltiin koko kurssiaika, ei siellä huveja ollut paria tanssimatkaa lukuunottamatta.

Seuraavana aamuna Jääskeläinen lähti pois, mutta kurssin vetäjä yritti väittää vain, ettei se pelkästään Jääskeläisen vika ollut, että kyllä sinäkin jotenkin olit siinä juonessa mukana. Vaikka kaikki kaverit puolsi minua ja sanoivat, että he pakotti sen soittomatkalle, epäilys jäi itämään.

Loppukurssi meni hyvin ja kaikki lähti kotikuntiinsa, kokeilemaan uutta ammattiaan.

Täytyi ihmetellä kuinka hyvin oppi meni perille ja idea oli se, että heti teorian jälkeen tuli käytännön vuoro työelämässä ja pidettiin valmiina ammattimiehenä, vaikka ei ollut kunnolla edes harjoitellut, silti kaikki onnistui hyvin!

Raudoitin ekaksi Kiteen TVH:n hallin rakennuksen lähellä linja-autoasemaa, apulaiset oli täysiä uunoja, ei osanneet lukea piirustuksia?

Toiseksi raudoitin Kiteen Muljulassa olleen salmen sillan, piti tulla panssarivaunujen kestävä ja kestävä tulikin 25mm harjaterästä kymmenen sentin välein!

Apulainen oli juuri päättämässä oleva insinööriopiskelija, oli jännää kuin kyseli multa kaikkea ja tajusikin mitä kerroin! Muut rakentaja miehet kattoi kuin lehmät uutta konttia, suu aikä eikä paljon puhuneet! Olin outo elävä vähän aikaa?  

Sitten menin Joensuuhun raudoittamaan liiketaloa Niinivaarantien risteyksessä!

Mauno Strandén

Pankki yritti ryöstää asiakkaan

Myös pankki voi olla ryöstäjä

Yhdyspankki meinasi ryöstää meidät, ostettiin pieni kiinteistö, se oli myyjän velkojen takuuna, yhdyspankki teki kirjallisen lupauksen, että se poistaa rasitteet kiinteistömme osalta kun kaikki kiinteistöstä on maksettu heille. 
 Rasitteet ei poistuneetkaan, menin pankkiin Orimattilassa, virkailijat sanoi, ei me poistetakkaan rasitteita, se paperi oli vaan, että se saataisiin kaupaksi, kun myyjän ulosmittaus tulee ostamasi kiinteistö myydään ensimäiseksi ja nauroivat päälle? 
Soitin heidän päälakimiehelleen H:kiin, se pyysi kymmeniä tuhansia lisää siitä, että he antaa kiinnitykset pois? Sanoin vielä, olen maksanut kaikki sopimuksessa olevat rahat täysimääräisesti!  Minähän olen tässä olen oikeassa! Niin pääjuristi sanoi, niinhän sinä olet, mutta et mahda meille mitään, ei ole kanttia haastaa oikeuteen, sulta menee kaikki ja me voitetaan taatusti! 
Ne on siis 100% roistoja! 
Lähetin paperit Kuningaskuluttajalle juttua varten. Kuningaskuluttajan toimittaja soitti pankkiin, niin virkailija oli sanonut, ette kai te sitä miestän usko sehän on sellainen hei hei? 
Toimittaja ilmoitti, ettei juttua tule, pankin mukaan ei ole ongelmaa? Sanoin, lue lähettämäni paperi, jossa pankki vakuutti poistavansa rasitteet? 
Silloin toimittaja kirosi ja sanoi, hän uskoi niihin, nehän on täysin roistoja, hän soittaa uudelleen! Juttu oli kuningaskuluttajassa! Lissääkin on jos joku haluaa kuulla!

Mauno Strandén

Petollinen kaverini

Petollinen kaverini!

Petollinen ”kaveri” noin 1985-90

Kulmavuorenkadun liikkeen aikaan, ystävystyin venemoottorialalla toimivaan yrittäjään Hämeentieltä. Puhuttiin päivän politiikkaa ja yrittämiseen liittyvistä asioista. Hän toimi ”yksin” ja minä toimin yksin, niin oli välillä mukava käydä päivällä porukassa syömässä paikallisissa ravintoloissa. Juttua piisasi ja hän vaikutti jopa rehelliseltä, vaikka jotkut kertoi toista.

Usein käytiin Kolmessa Kaisassa ja Ostiassa, joka sijaitsi Kansan talossa Hämeentiellä Kulmavuorenkadun ja Vilhovuorenkadun välissä. Aina syötyä tuli kiire liikkeeseen, koska siellä ei ollut ketään vaan oli vain lappu ovessa, ”syömässä, palaan klo jotain. Tämä uusi tuttavuuteni lähti melkein aina mukaani liikkeeseen, vaikka kertoi joskus, että hänelläkin on kiireitä. Vuosien kuluessa ihmettelin hänen käytöstään mielessäni ja kerran kysäisinkin, miksi hän tulee aina mukaani, juttelee hetken ja poistuu. ”On mukava hiukan kävellä ja jutella, katsoa mitä uutta sulla on myynnissä,” oli vastaus.

Kolmessa Kaisassa oli maksullinen kahvi ruuan jälkeen ja havaitsin kuinka kaveri pyysi kahvin aina ruuan päälle, vaikka ei ollut sitä maksanutkaan. Lopulta yksi kassa huomasi asian ja nosti hälyn, ei tuo kaveri ole maksanutkaan edes kahvia? Syntyi kova kina, minua hävetti, että olin sellaisen seurassa ja lähdin, en kuullut lopputulosta.

Ostiassa huomasin saman kaverin syövän ilmaiseksi seisovasta pöydästä ja jopa muutkin lähipiiristä joille hän muka ”tarjosi”. Seurasin oikein kuinka hän liukui ”maksaneeksi”, se näytti onnistuvan hyvin. Olipa jopa kriittinen ravintolaa kohtaan, jos kaikki safkat eivät olleet hänen mieleensä. Kysyinkin kerran, että sulle ei tainnut ruoka paljon maksaa? Mitä sä tolla tarkoitat? Hetki hiljaisuutta, minä olen niille niin hyvä asiakas, ole sinä hiljaa, mikä sä luulet olevasi?

Jokaisen kerran, kun tultiin syömästä liikkeeseeni, menin suoraan vessaan pienemmälle tarpeelleni. Kaveri jäi aina ovensuuhun, niin kuin ”herrasmiehet tekee”. Vessassa oli vanhanaikainen vesipuoli, joka rumahti kovasti kun sen veti. Tultuani vessasta kaveri oli aina ovensuussa, heitti hiukan läppää ja sitten lähti.

Kerran taas tultiin liikkeeseen ja kaveri jäi ovensuuhun kaikessa rauhassa seisomaan, kun painuin vessaan, samalla muistin oikein hauskan jutun ja peräännyin kertoakseni sen kaverille. ”Yrittäjä kaveri” oli 2-3sekunnissa ehtinyt vitriiniin, kädet oli erilaista tavaraa täynnä ja tavarat oli menossa taskuun. Kysyin mitä sinä siellä teet? ”Katselen vain mitä sulla on täällä?” Pisti tavarat takaisin hyllyyn ja lähti vähin äänin. Silloin minulla alkoi raksuttaa, mihin oli kadonnut kymmenet sytytystulpat, paristot, ym, ym pikkutavaraa, jotka vuosien varrella oli salaperäisesti vain hukkuneet. Myöskin rahoja joita säilytin laatikossa, ei aina täsmänneet. Voi vain arvailla, kuinka paljon hän minua kuppasi, ”kaveruuden” nimissä? Arvio on kymmeniä tuhansia markkoja 11 vuoden aikana. Tuttavuuteni oli hyvin itsetietoinen ja varmakäytöksinen, vieläpä varakkaan oloinen.

Asia oli niin yllättävä, etten aluksi voinut uskoa todeksi, kun hän esitti hyvää kaveria, mutta se oli vain keino päästä minun vessareissun aikana varastamaan minulta.

Vielä myöhempinä vuosina ollessani toisessa liikkeessä töissä, hän kävi siellä ”edullisilla” ostoksilla. Oli kertonut, kuinka hyviä kavereita me ollaan, kun häntä oli seurattu. Tulipa ”kaveri” minuakin moikkaamaan, ihmetellen samalla, miksi minä olen tullut vähäpuheiseksi ja vakavaksi. Kerroin, että hänet on filmattu ja selvitetään kuka sinä olet? En kaipaa sellaisia kavereita. Eikä miestä näkynytkään sen jälkeen.

Tarinan oppi lienee siinä, että kehenkään ei kannata luottaa ja hyvä tuttukin voi varastaa heti, kun silmä välttää. Mulla niitä on ollut aika monta eläessäni!

M Strandén

Kevään ootusta

H:ki 20.2.1995

Kevään ootusta

Taas kun herätessä kevään,

eessäin nään jo onnen eväät.

Linnut, valtiaat nuo kevät taivaan,

laulavat, ett korpi raikaa.

Puissa alkaa mahlan juoksu,

Aistin nyt jo kevään tuoksun.

Perhot keikkuilevat yllä kukkapellon,

Aistit virittyy, kuin hienoin sellon.

Teenkö ystävälle, kevät esikoita kimpun,

Vai lintuin laulustako, oodin sulle laadin.

Ojennanko kimpun säteitä jo auringon,

Ja toteanko sulle, elämä, tää yhtä juhlaa on.

Mauno Strandén