Kivisuon kurssikeskus! (K-12)

Ammatti kurssi Kivisuolla 1961-2

Kivisuon kurssikeskus

1961Olin Kouvolan lähellä Korialla lasimuurarin apulaisena, jolle passasin kaikki liki käteen, siellä oli hengenlähtä lähellä vähän ennen poislähtöä, kun oltiin muuraamassa 8 kerroksen korkeudella nosturin kelkassa jossa oli vain kolmella sivulla kaide seinän puolella ei, että pystyi muuraamaan.

Tuuli oli myrskyluokkaa se tuuli talon takaa. Kun nosturi kuski sain viestin nosta, se se lykkäsi kelkkaa ulospäin, puomihan oli noin 10m korkeammalla, kun kelkka tuli katon yläpuolelle, tuuli tarttui siihen ja paiskasi sen ulos, että lattiä oli pystysuorassa, kun nostaja vielä alkoi vetää, tuntui, että tämä oli tässä? Muurari piti kunsin hampain kelkan lattian raoista kiinni ja huusi henkensä hädässä! 

Olin hakenut rakentajien kurssille Kivisuolle ja pääsin. Silloin oli eka kerta kun mestari sanoi mulle, tuplaan palkkasi jos jäät, olisi tarjonnut aiemmin! En jäänyt.

Menin Kivisuon kurssikeskukseen betoni laudoitus ja raudoituskurssille. Oli syksyn pimeintä aikaa. Toiset kurssilaiset oli jo olleet muutaman päivän. majoitus oli omakotitalon näköisissä taloissa, joissa oli puulämmitys. Meitä oli siellä 20-30 miestä.

Kurssilaiset toivotti tervetulleeksi, etenkin eräs ”Jääskeläinen”.

Kurssi oli tehokasta, kun käytäntö ja harjoittelu vuorotteli. Siellä oli suuri halli, jossa tehtiin teorian jälkeen sokkeleita, pilareita, pilastereita välikattoja, ym. Samassa opeteltiin raudoitus ja piirustusten luku, rautojen taivutukset, ym kikat.

Tehtiinpä harjoitustyönä erään talon navetan pohjalaudoitukset, raudoitukset ym. tarvittavat. Talosta saatiin ruoka. Työhän oli oppilastyötä, mutta tämä Jääskeläinen halusikin suurella rettelolla uhaten, että siitä täytyy maksaa sopimusten mukainen palkka. Kyllä minua nolotti. Isäntähän oli tehnyt mahdolliseksi, että saatiin harjoitella aivan oikeasti, ja hän maksoi meille reilun päivärahan ja ylöspidon, mutta rettelon uhan alla hän maksoi lisää, mutta me menetettiin muut vastaavat harjoittelupaikat paikkakunnalla. Eihän me nyt mitään ammattimiehiä vielä oltu.

Joulun alla oli pienimuotoinen pikkujoulu kurssikeskuksessa. Jääskeläinen olisi halunnut osallistumisesta jotain ylimääräistä ”korvausta” itselleen, mutta kun ei saanut hän jäi kämpille yhden kaverin kanssa.

Kun tulimme majoituspaikkaamme jo ennen klo 21.00. Tultua ihmeteltiin, kuinka yhteen ovenpieleen oli ilmestynyt kymmeniä puukoniskeytymiä? Paikalla ollut kertoi, kuinka Jääskeläinen oli kiertänyt juoksujalkaa huoneistoa ympäri ja oli heittänyt puukon aina siihen kohtaan. Oli kertonut, että kun hän ajaa kaveria takaa, hän voi pudottaa pakoon menijän heittämällä puukon sen selkään. Talossa pääsi kiertämään ympyrää, eteisestä kamariin, sieltä olohuoneeseen, sieltä keittiöön, josta eteiseen ja taas kamariin.

Kukaan ei ollut moksiskaan tapahtumasta, mutta ihmeteltiin kyllä, kun siistiä taloa turmeltiin ja tommoisella kriteerillä. Ilta jatkui tarinoiden merkeissä KUNNES….

Istuttiin yhden tosi riuskan ja urheilullisen kaverin kanssa yö pukeissa keittiön työtasolla keskustellen niitä näitä toisessa olevien kanssa, kun Jääskeläinen ilmestyi oviaukkoon paljas puukko kädessä, ulkovaatetuksessa, kasvoilla hullun ilme karjaisten, nyt joku kuolee ja varmasti. Havaitsin heti tilanteen toivottomuuden, ei mitään kättä pitempää ollut saatavilla, eikä karkuun ollut mahdollisuutta, kaveri oli kahden metrin päässä.

Vieressäni istuva oli lähempi tuttava Jääskeläiselle ja yritti puhua sille jotain rauhoittavaa, mutta Jääskeläinen antoi ymmärtää, että hän tappaa toisen, tai molemmat. Vieruskaveri veti laatikkoa auki jalkojensa välistä samalla kun puhui ja ajattelin, että sieltä löytyisi kättä pitempää, mutta ne oli tyhjiä. Jääskeläinen huomasi laatikon liikkeen ja hyökkäsi puukko tanassa, iskuvalmiina karjuen nyt kuolette. Samalla silmänräpäyksellä vieruskaverini sai laatikon ulos ja hyökkäsi vastaan laatikko käsien välissä. Hyökkääjäkin hölmistyi vastayllätyksestä niin, että vanttera vieruskaverini sai painallettua laatikolla hyökkääjän nurkkaan lattialle ja otti puukon pois. Hyökkääjän kaverit ei olleet uskoa, että sillä oli puukko, mutta vieruskaverini joka oli samaa porukkaa selitti kuinka tipalla oli hengen lähtö, uskoivat toisetkin ja peittelivat Jääskeläisen yläkerran punkkaansa ja vannottivat, että jos nyt nouset seuraavaksi kumahtaa vain kirkon kellot ja tämän kerran peitän sinut viltillä, mutta jos nouset peitän sinut valkoisella vaatteella.

Meillä oli päivystysvuorot jaettu kavereiden kesken ja minulla sattui olemaan silloin, joten kaverit vaativat, että minun on mentävä soittamaan poliisille tapahtuneesta. Läksin vastahakoisesti, koska silloin minusta varmasti tulee Jääskeläisen silmätikku.

Menin talonmiehen asunnolle, josta soitin poliisit, kun palasin, katulampun valossa käveli Jääskeläisen näköinen mies, joka pysähtyi taputtelemaan irrallaan juossutta pystykorvakoiraa. Jääskeläinen ei reakoinut mitenkään kulkuani, leperteli vain koiralle. Sisälle mentyäni kaverit olivat käyneet jo yöpuulleen, kun Jääskeläinen oli noussut yläpetiltään, pannut kaikki vaatteet päälleen, ottanut muutaman viltin päänsä ympärille, noussut olohuoneen pöydälle, suuren ikkunan kohdalle ja katsoi ulos! Vähän aikaa huojuttuaan Jääskeläinen oli sukeltanut ikkunasta kahden lasin läpi hankeen. Vasta kun särkyvä ikkunanlasi lenteli 5:n muun peteille, kaverit nousivat ihmettelemään: Mitäs nyt tehdään? -25 asteen pakkanen tuli vauhdilla sisään. Sisään tultuani oli kaikki tuoneet petinsä muihin huoneisiin, Jääskeläisen punkka oli viety yläkertaan, toisten seuraksi. Siis koiran taputtelija oli Jääskeläinen, vaikka en meinannut siihen uskoa.

Jääskeläinen tuli ja poliisit tulivat. Samalta suunnalta tulleet Jääskeläisen kaverit, vannoivat, että Jääskeläinen pysyy yläkerrassa, ”he vannoo sen”.

Hetken juteltuamme ryhdyimme nukkumaan. Juuri kun olin saamassa unen päästä kiinni, meidän huoneen ovi tempaistiin auki. Jääskeläinen seisoi siinä täydessä ulkovarustuksessa, oikea käsi taskussa, uhoten, että nyt minä teen selväksi välit sinun kanssa, koska menit soittamaan poliiseille, tule alas sieltä yläpetiltä.. Nyt sinä et selviä hengissä. Yritin vetkutella, että selvitetään huomenna, sehän vain kiihotti Jääskeläistä, yritin kuluttaa aikaa, että joku olisi tullut puolelleni, mutta kaikki kai pelkäsi, eikä vannojiakaan näkynyt. Lopulta pudottauduin sängyn viereen, kun tapasin lattian, Jääskeläinen sammutti valot, samalla silmänräpäyksellä siirryin puolen metriä sivulle, kun huomasin Jääsken hyökänneen. Hän hipaisi minua, käsi heilahti aivan kuin siinä olisi ollut puukko. Samalla myös Jääskeläinen horjahti, kun sängyn vieressä ei ollutkaan ketään, sitten kaikki kävikin jo ajatusta nopeammin. En tajunnut kuinka Jääskeläinen oli jäänyt minun alle, sieltä se lateli tappouhkauksiaan minä yritin hillitä sitä raivoa puristamalla hiukan kurkusta. Potkinta ja sadattelu vaimeni hiljalleen. Huoneessa olijat olivat tehneet kohta valot, mutta eivät vaivautuneet nousemaan ylös sängyistään vaikka kamppailu oli kovaa. Kun liike oli käynyt vaimeaksi, hellitin ja nousin ylös Jääski karjaisi, tuo oli sinun viimeinen tekosi, otin putkijakkaran käteeni ja kohotin iskuasentoon, vasta sitten sängyssä loikoneet nousi istualleen, tokaisten: ”Katotaans kuinka mies putoo”.

Siinä vaiheessa Jääsken kaveritkin oli tulleet yläkerrasta katsomaan mitä tapahtuu. Kyllä he olisi antaneet minun iskeä sillä jakkaralla, mutta jo silloin ajattelin, että epäoikeudenmukaiset oikeusasteet olisi tehneet minusta syyllisen, niin jätin iskemättä.

Hänen omat kaverit tarttui Jääskeen ja veivät yläkertaan sänkyynsä vannoen, ettei se enää tule häiritsemään, en uskonut siihen.

Lähdin hakemaan yösijaa talonmiehen asunnosta. Talonmies ei ollut paikalla ja vaimo kahden lapsen kanssa sanoi, että hänen mies tappaa kaikki jos se tulee, ei voi jäädä. Sanoin nukkuvani vaikka eteisen nurkassa, kunhan on hiukan plussan puolella lämpötila, koska kahdesta hyökkäyksestä olen selvinnyt, en halua kokeilla kolmatta. Sain ylipuhuttua, tai jäin vain, kun valvottiin niin pitkään, peläten hänen miestään. Pikkutytöt kävi lohduttelemassa, että on se elämä välillä kurjaa. Nukuin eteisen nurkassa nojatuolissa ja lähdin varhain kävelemään, koska oli ollut pakko hiukan nukkua.

Mielenkiintoista oli se, ettei kukaan ollut juonut mitään alkoholipitoista. Jääskeläisestä en tiennyt mitä se oli nauttinut, mutta ei viina silläkään haiskahtanut. Kurssimajoituksessa oli sääntö, että alkoholista sai potkut ja eipä kellään ollut rahaakaan siihen. Siellä oltiin koko kurssiaika, ei siellä huveja ollut paria tanssimatkaa lukuunottamatta.

Seuraavana aamuna Jääskeläinen lähti pois, mutta kurssin vetäjä yritti väittää vain, ettei se pelkästään Jääskeläisen vika ollut, että kyllä sinäkin jotenkin olit siinä juonessa mukana. Vaikka kaikki kaverit puolsi minua ja sanoivat, että he pakotti sen soittomatkalle, epäilys jäi itämään.

Loppukurssi meni hyvin ja kaikki lähti kotikuntiinsa, kokeilemaan uutta ammattiaan.

Täytyi ihmetellä kuinka hyvin oppi meni perille ja idea oli se, että heti teorian jälkeen tuli käytännön vuoro työelämässä ja pidettiin valmiina ammattimiehenä, vaikka ei ollut kunnolla edes harjoitellut, silti kaikki onnistui hyvin!

Raudoitin ekaksi Kiteen TVH:n hallin rakennuksen lähellä linja-autoasemaa, apulaiset oli täysiä uunoja, ei osanneet lukea piirustuksia?

Toiseksi raudoitin Kiteen Muljulassa olleen salmen sillan, piti tulla panssarivaunujen kestävä ja kestävä tulikin 25mm harjaterästä kymmenen sentin välein!

Apulainen oli juuri päättämässä oleva insinööriopiskelija, oli jännää kuin kyseli multa kaikkea ja tajusikin mitä kerroin! Muut rakentaja miehet kattoi kuin lehmät uutta konttia, suu aikä eikä paljon puhuneet! Olin outo elävä vähän aikaa?  

Sitten menin Joensuuhun raudoittamaan liiketaloa Niinivaarantien risteyksessä!

Mauno Strandén