Variksen varpaat 1950

Variksen varpaat

1940 luvulla Kiteellä missä asuin ei aurattu teitä, eikä myöskään pihamaita
Asuntomme oli niin kylmä, että ulkokengät oli jalassa aamusta iltaan samoin ulkovaatteet.
Ikkunat oli niin jäässä talvisin, ettei nähnyt ulos ja aamulla voi olla vesiämpäri jäässä.
Köyhillä lapsilla ei ollut mitään leluja ja talvisin se oli mäenlaskua hiekkakuopissa ja sukset oli varpaallisilla olevia, joista jalat lipsahti pois alvariinsa.

Siksi lumien sulaminen tiesi pälvien ilmestyminen ja suurta nautintoa, olla paljain jaloin pälvissä. Muistan sen hyvin kuinka onnellinen olin ja kuinka hyvältä auringon lämmittämä kuloheinä tuntuikaan jalkopohjista ja koko kesä oltiinkin sitten paljasti jaloin.. Olin silloin onnellinen, huom! Silloin ei onnen hetkeen kaksisia tarvittu vain lupa riisua kengät jalassa ja oleilla lämpimällä kuloheinällä! Usein ei kesäisin käytetty ollenkaan kenkiä ja sitä oltiin metsissä ja heinäpelloilla, sänget kyllä pisteli niitetyillä alueilla?

Monesti jos vanhemmat ei vahtineet lapsiaan, kengät jäi pois jo, kun lumi oli sulanut puoliksi ja tietysti kärrypoluilla oli jäisiä rapakoita, joissa paljain jaloin ryvettiin..
Tässä käytöksessä oli se vaara, että voi saada VARIKSEN VARPAAT!

Jalat pykivät ja läheisessä yhteissaunassa keväisin oli naapurin emäntä saunomassa ja pesemässä lapsiaan, niin jalkojen pesu aiheutti sietämätöntä kipua ja penskat huusi minkä keukoista lähti, samoin emäntä, joka pesi, kun komensi, tämä siitä seuraa rypyreissuista..

Äitini varoitti huudon aikaan( joka kuului satojen metrien päähän se kiljunta), että sinäkin saat variksen varpaat, jos et usko neuvoja! Kyllä uskoinkin, kun en mennyt niihin jäisiin liejulammikoihin.

Olihan se meillä toinenkin kurin pitäjä, se oli ”koivuherra” joka oli oven kamanan päällä jolla läimittiin kunnolla paljaalle peffalle jos teki kiellettyä asioita. Monelta pahalta on säästynyt maailmassa kun oli kuri kohdallaan lapsena. Se oli rakkautta yksinhuoltajalta, sitä todellista sellaista, olen kiitollinen aina Äitilleni!

Siinä saunassa oli muuten maalattia, muutamia lautoja oli, että pääsi lauteille, pata oli kiukaan päällä, ne oli savusaunoja ja kun seinät oli aivan mustat, pienen lyhdyn valossa ei paljon nähnyt!

1950 luvulla koulussa ylemmillä luokilla opettaja Nikkonen kysyi ensikuuran tultua syksyllä, moniko on tullut suksella kouluun? Vastaavasti keväällä kysyi pälvien tultua, kuinka moni on tullut paljasti jaloin kouluun? Siinä joskus tuli yllätyksiä, joku oli tullut paljasti jaloin kun puolet matkasta oli sulaa.. Kerran eräs Mikko lähti kouluun kengät jalassa, kutta lättikin ne läheiseen latoon ja pintteli kouluun vaikka oli vain puoliksi sulaa! Päivällä vaan satoi 15cm lunta kaikkialle ja mikko kertoi, oli se 3km kotimatka kidutusta, kun lakoja paleli! No pihaladon luona hän laittoi piilossa olleet kengät jalkaansa ja meni kotia. Hänen äiti sanoi, olipa hyvä, että et mennyt kengittä kouluun kun satoi tuon lumenkin.. Poika oli hiljaa, jalat oli kuin tulessa monta tuntia kotiin paluun jälkeenkin, kun oli pitkä matkaa paljasti jaloin juostu lumessa!

Mauno Strandén Kopioin muistelmistani tänne 30.9.2015 klo 23.16

Halkoja!

Laitan tässä hiukan puuhasteluani viimetalvelta, eli heiluttelin kirvestä, video löytyy tästä tekstistä!

Vartalo pysyy vetreänä, kuin nuorella hirvaalla, kun nujuaa puiden kanssa! Myisin pois liikoja kuleksimasta, edullisesti!

Tänään oli pöytätennis ottelu 2 tuntia tiukkaa peliä, lopputulos 5/5, molemmat oli tyytyväisiä!

Tästä löytyy vanha pingis harjoitusottelu, on sitä tuon jälkeen kehitytty vielä kovasti!

Karpon tarinoita!

Hannu karpo teki ohjelmia ajankohtaisista aiheista! Tässä yksi hänen jutuistaan YouTubessa!


Kerran soitin Herttoniemen poliisiin, kun romaanit tuli 2 kertaa väkisellä saunaan meidän saunavuorollamme, oltiin löylyssä, uhkasivat teurastaa, ellemme häivy? 2 lasta alle 10v oli mukana?
Ukaasi oli jos soitatte poliisille, otamme ensin penskanne ja kiduttamalla tapamme ne ja sitten te itte, meille ei maha kukaan mitään, lapsemme oli kaukuissaan? Ednisellä ryhmillä on ihan omat lait, näin sanoi myöhemmin itäkeskuksen poliisit myöhemmin, muuttakaa muualle?
Oli pakko muuttaa pois Vuosaaresta..
Ei tosiaan mahtanut kukaan, as oy:ssä sanottiin soita poliisille, soitin Herttoniemeen, sanoivat siellä ei me tulla, kun tulee ruumiita, sitten vasta tullaan ja he voi jopa puhuttaa sen ednisen ryhmän henkilöitä?


Tässä alla on ihan muuta asiaa, mutta Karpon kanssa tehtiin useita videoita, vain yksi on jäljellä!

Tämän tekstin alla on pankkitarinaa, josta saisi ainakin tunnin tiivistelmäelokuvan, mutta mistään en ole löytänyt vanhanmallista 1990 luvun pankkitiskiä, jota pääkuvauksessa käytettäisiin! Kertokaa jos löydätte! Sain Suomen pankista luvan, no empä kerrokaan enempää.. 

Pankki aikoi ottaa 95% maksetun osakehuoneiston haltuun väärennetyillä papereilla, tämä 95% ei vastannut 5% loppuvelkaa, joka olisi jäänyt minun maksettavaksi, suurin osa pankeista oli täysiä roistoja lievästi sanottuna?

Niin ja esiintyjiä tarvittaisiin myös, pankin johtajia, kassa "neitejä", jne..

Viikon verran Villalassa

Tässä linkki punaherukan poiminnasta ja puhdistuksesta

Viimeviikolla Villalassa
poimittiin noin 60 litraa puolukoita ja 40 litraa oli vielä puhdistamatta, roskat lähti puhaltamalla!
Yllä on linki jossa näkee ylikypsien mehustuvien punaherukoiden puhdistuksen, puolukat oli helppoja puhdistaa verrattuna herukoihin! Laitoin linkin saa mielikuvan!

Palju jossa puhalletaan on oma versio jolla keräsin 1500 mustaherukkapensasta käsin lasten kanssa  ja lopulta yksinkin! Lapset opetin töiden tekoon herukanpoiminnassa ja tyytyväisiä on olleet lapsuuteensa, itse on moneen kertaan kertoneet!
Eikä työttömyyttä ole ollut!

Osa on jo pakkasessa. Edellisellä reissulla tuli noin 50 litraa. Uusi kotihittituote on "pulmuhillo", jota tehtiin!

 Tälläiseen on helppo kerätä herukat ja puhaltaa roskat pois marjoista kuin marjoista!

 Näin kirkasta oli Paasiveden vesi, kun oli kaulaa myöten varpaat näkyi pohjassa..

Villalassa voi vaahterat punoittaa kuin nuoren pojan posket kun on ihastunut loputtomasti!

Klikkaa siitä, kuulet lyhyestä onnesta!

Muisto Kiteeltä 1995

H:ki 27/2-95

Muisto Kiteeltä.

Kiteen muistan, mieleen painunut on syvään,

aatos askaroipi, saapuu joskus kylään.

Nuoren työt ja olot, oli ankeet kovat,

mieleen sittenkin, tulee vain muistot somat.

Kukkui Kiteen käki silloin kaunihimmin,

oli kesä siellä ihana ja lämmin.

Oli lampein ahvenetkin ihan toista maata,

särjistäkin taittiin suolakalaa saada.

Suvirannan iltahetket hyvin muistaa,

ihmissuhteet alkoi silloin luistaa.

Ois kuin mansikka, tuo kakku kermainen,

pantu päälle ihanan tuon kermaleivoksen.

Maistettiinko silloin eloo ihanaa,

ei, muistot tunnettuja on vain ruusuistaan.

Nyt kaikkea on hieno muistella,

kun syksyyn, alamme jo luistella.

Mauno Strandén

Toropainen Vihtavaarasta!

Mielenkiintoinen kohtaaminen Paasiveden rannalla Villalassa, kun ihmettelin suorakaiteen muotoisia kivimuodostelmia, jota eräs toinen naapuri kertoi, että ne on 1800-50(arvaus) seutuun haudattujen venäläisten sotilaiden hautoja? "Olivat ollut vahingossa taistelua omiakin vastassa sumujen seassa"!
Ruotsi-Suomi kävi kamppailua alueen herruudesta Venäjän kanssa ja Venäjä voitti loputa..
Näistäkin kivimuodostelmista on tekemäni video netissä.

Toropainen oli ollut kaivamassa ojia joita me vaakittiin ja suunniteltiin Vihtavaaran soille, kaivaminen oli kestänyt vuosia. Siellä oli kovilla mailla kaadettu isoja alueita paksua tukkikoivikkoa maahan lahoamaan, kun sillä ei ollut mitään arvoa, eli oltiin koivun nollahinta-alueella.

Myös Vihtavaarassa oli ollut ja on sen aikuisia maakaivantoja "varustuksia", joista oli kertonut majapaikkamme isäntä Toropaisellekin, meille ei kertonut(olisko ymmärrettykään) ja joita Toropainenkin oli käynyt katsomassa, kaivantoja ja olipa löytynytkin yhtä ja toista sodasta kertovaa rakennusten pohjia tehdessä.

Omakin sukuhaara oli ollut pienestä kiinni, esi-isämme lukkarin asunto oli palanut ja hänen oli täytynyt siirtyä asumaan Suorlahdelle ja kun venäläiset oli hyökännyt Kiteelle he telkesi kaikki kiinni saamansa ihmiset pappilaan ja polttivat pappilan ihmisineen? Jos esi-isämme olisi ollut paikanpäällä en olisi kirjoittamassa tätä juttua ja ainakin 100 runoa olisi jäänyt kirjoittamatta! Ekan runon kirjoitin silloin 1960 Vihtavaarassa! Siitä on monta vuotta ;)
Kiteen kotiseutuneuvos kertoi tästä historian kohdasta sukuseuramme tapaamisessa.
Onhan siitä tilaisuudesta hiukan suoraa tallennetta kotiseutuneuvoksen puheestakin youtubessa, äänitin osan..

Kyllä se säväyttää, kun tapaa tuikituntemattoman, mutta kohta tapahtumat ja paikat+ muutkin muistot tulvahtaa mieleen lämpimasti! Oli eka poissaolo omasta pihapiiristä ja häkellyttävät tunnelmat ja mokatkin!

Elämän kesä!

Elämän kesä

Onko elämämme niinkuin kesä on?

Kevät, ympärillä kaikki uutta,

joskus sataa tai on vastatuulta,

tuoksut kaikki ihanuudet, henkeä jo haukotaan.

Uutta elämää on jokapuolla,

harvan tarttee silloin kuolla.

Parin haku riemullista kaikkialla,

ei vaivaa meitä enää keväthalla.

Tulvii valo, ilo, kaikki kuuluu kesään,

ajan kulumista huomaammeko mekään.

Loputtoman kaunis kesä kuluu puurtaessa työtä,

kukaan tuskin muistaa pitkää talvi yötä.

Kuihtuu kukat,laulu lintujen,

huokaa pimenevä metsä, oksat taipuen.

Luonto tietää ohi menneen kesän,

linnut jättäneet on pikkuruisen pesän.

Tulee syksy, ilta ihmisen,

vaik jollain olo onkin omenainen.

Posket punottain kuin talviomenat,

raikkaan nautinnon ne antaa,

muisto kesään, seuraavaan se kantaa!

Mauno Strandén

H:ki 

 

Iltaruskoa Orimattilassa!

Kesy villi kettu

2011 syyskuun alussa olin kuullut ketusta joka kulki pihan halki, monet oli nähneet ja teki mieli minunkin nähdä!
Menin illankahussa viemään riistakameraa pihaan, jos se kulkee ohi, jos saisi kuvan? Naapurin rouva vakuutti, se äsken meni pihanne läpi, ei se tule takaisin kuin aamulla!
Laitoin kumminkin pölliin kiinni tiukasti kameran liiterin seinustalle ja yksi kinkkusiivu oli mukana jonka meinasin silputa siihen kameran eteen, että kettu pysähtyisi.
Kun olin saanut kameran kiinni kurkkasin seläntaakseni, niin kettu katsoikin noin 3m päässä takanani katsoi mitä puuhaan? Aloin hyvin hiljaiselle äänellä, melkein kuiskaamalla puhua ketulle mitä kuuluu ja mitä asiaa? Siirryin samalla noin 3m päähän sivuun, niin kettu tuli suoraan kameran luo ja alkoi jaksia sitä pois siitä pöllistä, toinen etujalka oli pöllin päällä ja se repi niistä kiinnityshihnoista!
Kamera laukesi kun siirryin pois ja siinä on 10 cekunnin viive suraavaan kuvaan, no kettu tuli ja söi kinkunpalat, eikä kuvaa tullut? Juttelin ketulle, että käyn lisää ruokaa ja ajattelin, että kyllä se livistää, mutta kun olin avaamassa kodin ovea, niin se kurkisti alle 3m päästä nurkalta, jolloin sanoin odota hetki tuon jotain!
Kiireesti otin siivuja lisää ja kettu istui odottamassa, silloin oli toinen kamera mukana, josta tutisevia kuvia alla..
Vaimoni seurasi, kun kerran juttelin sille yli 10m päästä hiljaa supatellen se katsoi minua, kun multa puhe päättyi välillä, niin vaimo kuuli ja sanoi kettu vastaa sulle, hiljaisella äänellä, joka kerta kun puheeni taukosi.. Ihailin vain sen sulavaa vartaloa ja nopeaa liikuntaa!
Kerran taas olitiin naapurin kanssa pihassa pöytätennistä pelaamassa ja huomasin ketun olevan omenapuun alla reilun 10m päässä, naapuri ei ollut uskoa silmiään, ei voi olla totta, hoki!
2m päässä oli minun mailakotelo maassa jossa oli palloja, yks kaks kettu hoksasi sen, se kiinnitti silmät siihen ja alkoi lähestyä, ja kiihdytti vauhtiaan, karjaisin ja syöksyin koteloa kohti huutaen, mutta kettu oli nopeampi se nappasi suuhunsa ja hirveällä haipakalla pakoon?
Minä juoksin perästä ja karjuin, naapuri meni vastaan toiselta puolen ja karjui, silloin se tiputti mailan! Nyt laitan aina nyt mailapaketin hiukan korkeammalle!
Samainen kettu kuljetteli ulos jätettyjä kenkiä uusille omistajille ja alkoi naapurien välistä kyräilyä, kuka täällä tuollaista tekee?? Meidänkin postilaatikon päälle oli nostettu lenkkari ja naapuri piti varmana, että minä olin sen vohkinut ja pannut laatikkoni päälle sen piiloon?

Mauno Strandén

Siinä vielä kuvia ketusta todisteena, yksi on riistakameran kuva hämärässä kesäaikana, vaikka näyttää lumiselta!

Kaipuun kukka

 KAIPUUN KUKKA

Jaa jaa jaa jaa jajajajaa jaj jajjaj jaj jajjajjaa..
Kerran elin romanssin, lyhyen, suloisen,
päättyi, miten päättyikin, kaivaten muistelen.
Nyt sydän lyö, lyö sulle vain, sut joka yö, nään unessain,
päättyessä romanssin, rakastin, rakastin.

Kaipuun kukka tulisin, polttavin, ihanin,
romanssista versoikin, huomasin, rakastin.
Pois rauhan vei se rakkaus ja löydy ei sen unohdus.
Kaipuun kukka tulinen, muistojen kukkanen.

Nyt sydän lyö, lyö sulle vain, sun joka yö nään unessain.
Päättyessä romanssin, rakastin, rakastin.
Kaipuun kukka tulinen, muistojen kukkanen,
romanssista versoikin, rakastin rakastin!

Tämä muistelo on siltä ajalta, kun tuli ohjeistus kunnalta siirtyä pois kauas syntymäkunnasta!! 


Tässäpä se kaipuun kukka onkin, ensimäisiä haalistunut, mutta sanoma sama!

Ei oma sanoitus, muistui mieleen noin 1960-62 vuoden seutuun sitä lauleltiin

Tässä kanssa hieno muistelo, klikkaa. 

 Tässä pari pihassa kasvavaa ruusua vielä tunnelman luojaksi! Olisko kaipuun kukka?

Syksy 1996

Orimattila 19.11.1996

Syksy

Ankeutta harmautta, syksy meille antaa,

Atlantilta pilvet suuret vettä meille kantaa.

Sataa suurin pisaroin, kaikki täällä kastuu,

vaikka kuinka varoen, luonnossa nyt astuu.

Metsäretken tehdä saan, suureen hiljaisuuteen,

luonnonkirkkoon menen vaan ja katsoo kaukaisuuteen.

Sammaleiden kasvustot, parhaimmat on siellä,

lajitelma loputon ja tuoksuvatkin vielä.

Retki metsänuumeniin, se kyllä maksaa vaivan,

syksyn väriloiston nään, tähtiä en taivaan.

Jo timanteiksi muuttuu, vesipisaratkin nuo,

vain yksi täältä puuttuu, kukkaloisto tuo.

Syvemmälle metsään, on helppo kuljeskella,

aistimme ne siellä, vain herkiks muuttuvat.

Nuotion kun tekee, luokse ikikuusikon,

tervaskanto palaa, nyt melkein kesä on.

Pisarat kun pudotessaan, sammaleessa sipsuu,

hahmo harmaa nuotiolla, yksin siellä istuu.

Katsoo liekkiin suunnistaja, vielä synkän salon,

laittaisinko liekkeihin, tuonkin koivuhalon.

Mauno Strandén


Sinänsä mielenkiintoista, että blogiani seurataan Yhdysvalloissa jopa enemmän kuin Suomessa, terveiset sinne rapakon taa! En nää kuin maat joista käydään ja kuinka monta!

Laitan tähän alle iltaruskon mökiltämme ja puolukkasaalista? Onkohan Yhdysvalloissa puolukoita, karpaloita siellä kuulemma on, jopa viljelevät niitä!

Hyväntekeväisyys

Noin 5v sitten tuli luomuperunaa yli oman tarpeen, käsin nostin useita satoja kiloja ja ajattelin tehdä hyvän työn annan liikoja ”köyhille”!

Pitäjässäni ei ollut köyhiä, joku ehdotti soita diakonissalle hänhän se tietää, onko ketään?

Ensimäiseksi diakonissa sanoi ei sellaista saa kertoa kellekään, tuo tänne perunat hän jakaa?

En luottanut häneen, ehdotin, että kysyisi sellaisilta voiko tuoda pottusäkin ja hän lupasi soittaa jos joku uskaltaa antaa numeronsa, että soitan ja vien tietysti ilmaiseksi!

Vielä diakonissa halusi kun heillä on myyjäiset je tehdään ruokaa säkillinen perunaa olisi hyvä lisä, tuotoilla tuettaisiin jossain missälie, mitälie köyhia, sanoin ne avustukset jää useimmin välikäsiin, annan suomalaiselle perunat itse!

No tulihan muutama numero ja olivat kiitollisia pottusäkin saajat, sanoivat tää on kyllä aivan ihmeellistä, ei kukaan, eikä koskaan ennen ole vastaavaa tehnyt jne...

Yksi oli siinäkin sakissa sellainen, että epäilin, ettei ollut tarvetta(rikas) ja hän vei sinne myyjäisiin tulevaan ruokaan, ne perunat!

No tein parannuksen, en ole vienyt kellekään, eihän kukaan enää syö perunoita, tai ei enää pienessä määrin kasvata!

Noin 15-20v sitten tutustuinkin hyväntekeväisyyteen joka paljastui mitä parhaimmaksi bisnekseksi?

Johtajan oikeakäsi paljasti, ettei ikinä olisi kannattanut alkaa yrittäjäksi, kyllä tämä on tuhatkertaa parempaa bisnestä, heitä ei valvo kukaan ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista!

Kerran haastattelivat uutisiin bisneksen vetäjää Vantaan lentokentällä ja toimittaja kysyi monen muun asian lisäksi, monessako maassa olet käynyt, vastaus oli 99 maassa ja hän pyrkii käymään kaikissa maissa! Hän sai mediassa hyvin palstatilaa, josta syystä rahaa virtasi hänelle/heille

Oikealla kädellä oli ollut useita ökyfirmoja, mutta silloin eläkkeellä, kertoi tietysti luottamuksellisesti!

M S

 Luomuperunat ruvettomat ruohonsilppulannoituksella kasvaneet ei tarvitse kuoria, ovat puhtaita!

Lintu tarina pikkukäpylinnusta!

Tarinoita linnuista

Luonnossa liikkuessa näkee kaiken laista, vaikka nuoruuden touhotuksessa moni asia jäi huomaamatta, nyt ihmeitä näkee viikoittain, kun seuraa luontoa.

Merkillisimpiä lienee ollut tuttavuus pikkukäpylinnun kanssa. Noin 1990 seutuun mökillämme Orimattilassa syöksähteli Pikkukäpylintu kohti vaimoani, kun hän haravoi pihamaata. Lintu syöksyi useita kertoja kohti, usein katajasta ja hän luuli, että siellä olisi pesä jota se puolustaa. Sain tehtäväksi tarkistaa, miksi se syöksähtelee, mutta sillä olikin viesti tuotavana! Tultuani uudelleen mökille parin päivän päästä tarkistin onko katajassa pesää, eikä sitä näkynyt. Nyt lintu lähestyi minua ja syöksähti kohti aina useiden metrien päästä, ajattelin sen tavoittelevan silmiä, kun se lensi aivan päin näköä. Heilautin aina kättäni ja lintu lensi pois. Seuraavana päivänä lintu lähestyi taas ja silloin päätin katson mitä se aikoo, enkä hätistä sitä pois. Pidin kättäni lähellä silmiäni ja seurasin kun lintu lähestyi oksalta toiselle, katsellen minua milloin kummallakin silmällä. Seurasin kuinka sen kupu värisi ja nokka hiukan liikkui, kun se lähestyi minua. Lähemmä tullessa kuulin jo ääntäkin. Sitten lintu lennähti aivan kohti, minä olin liikkumatta, se laskeutui pääni päälle. Päässäni oli lakki, jonka päälaki oli verkosta, niin kuin useissa kesämainoshatuissa oli. Tunsin linnun kynnet kun se kouri kuin kissa, kun se on tyytyväinen. Se kääntyili ja kouri, eli alusti koko ajan. Lintu viipyi 5-10 minuuttia päälaellani, laulaen mitä kauneimmin laulun tulviessa jatkuvana solisevana virtana, kourien jatkuvasti kynsillään, kun se kääntyili päälaellani. Kyselin siltä hiljaisella äänellä, mistä sinä olet tullut ja mitä asiaa sinulla on, silloin se hetkeksi hiljeni ja latkoi viestiään omalla kielellään? Vastausta ei tullut, tai en ymmärtänyt, mutta ei se juttelu häirinnytkään lintua. Ajattelin katsoa, kun ei ollut mihinkään kiirettä, kuinka kauan lintu laulaa ja seisoo päälaellani, koska mielestäni se oli ”vallan merkillistä”. Aikansa oltuaan siinä lintu lensi tiehensä ja kävi vielä pihapiirissä muutamana päivänä, ei lentanyt enää kohti, otaksui saaneensa viestin perille, sitten se katosi eikä ole enää sen jälkeen näkynyt.

Kerroin naapurissa mitä oli tapahtunut ja päästessäni siihen vaiheeseen jossa kysyin linnulta ”mistä olet tullut ja mitä asiaa, niin paikalla ollut Korven Timo sanoi: ”Jumalauta jos sinä kerrot, että se lintu vielä vastasi sinulle suomeksi, niin johan on paksua, kun tähän astinenkin on ollut täysin uskomaton hullu juttu.” Ei vastannut suomeksi, vaan kielellä, jota ei ymmärtänyt sanoin. Naapurit jäi epäuskoisina katsomaan perään, että pitäisköhän kutsua noutaja ;)

Mauno Strandén

Puolukan poimintaa

Käytiin Kiteellä ja samalla puolukassa!  Kun klikkaat tätä tekstiä näät videon!

Kerran käytiin karpaloita, ihan vain omiksi tarpeiksi 80 litraa, olisin kerännyt vielä sen 20 litraakin, mutta mutta ;) Ne säilyy pakkasessa hyvin! Karpalohyydykettä ja kermaan nam! Tuossa kaukalossa puhallan roskat pois, mulla on video siitäkin, se on nopee!

Kiteeläinen uhrikivi, eli pirunpöytä!

Käytiin Kiteeläisellä uhrikivellä, vaikutta kivi!

Onkohan kuuluisa Kiteeläinen hiihtäjä Kainulainen 1960-80 sukua ylläolevissä teksteissä olevalle Kainulaiselle? Hän oli ylipitkissä matkoissa kai voittamaton!

Seuraavaksi videoin "mykkiinkivet" tai käynnin siellä, nehän on hienoja muistoja menneisyydestä!

Menneitä muistellen

Noin 1999 koulutapaamiseen tekemäni laulu

        Menneitä muistellen

Me täytimme muistojen suloisen maljan,
joka nuoruuden jälkeen jo vajunut on,
”kun saavumme Kiteelle koulumme juhlaan,
meillä mielessä odotus mieluisa on”.

Luonto uudelleen muovannut meidät,
kuin omenat tarhassa syksyisin on.
”Vuodet kauneuden veivätkin meiltä,
vain parhaat aromit jäljellä on”

Ei hetkessä kaikille aikaa oo haastaa,
kun kaunis tuo tuokio ohi jo on.
”Mutta muistojen maljaan, kuin ruusut ne laitan,
tuo maljakko kirkkaana säilyvä on!”

Vielä muistamme jatkossa, toista ol ennen,
 kun yhdessä kouluhun taaperrettiin.
 ”Vuodet nuoruuden veivät ne meiltä,
silti muistoista kauneimmat säilynyt on!”

Mauno Strandén
Orimattilassa

Kuva otettu 10.9.2015 vanhalla kännykällä!

10.9-15 10-15v sitten nurmikkoon istutettu äitienpäivä ruusu alkoi kukkimaan toisen kerran tänä kesänä

Pojan äidilleen 10-15v sitten tuoma ruusu on kukkinut joka kesä! 

Mielenkiintoinen laita Puhoksessa, tehtiinkö tuossa kenties nippuja, vai vedettiinkö sillä venetä putouksen yli? Kiskoväli lienee noin 3 metriä? Kuva 29.7.2015

Pieni sieni-ihme!

Niin tämä ei ole sieni, vaan totinen torvensoittajaa ;)

Näin sieniaikaan pari vuotta sitten löysin karvalaukun, jolle ei ollut tilaa maassa, niitä oli niin paljon!

Näin Suomessa 1997

                                                                               Helsinki 12.11.1997

                    Näin Suomessa.

Ei kaikki Suomessa vastuuta kanna,

kun politikkojen virheet töitä ei anna.

Hyytelöselkärankaiselta proileripolitikolta

kun sitä kysyy, kaikki hyvin on, käsi

vahvasti vallan kahvassa pysyy.

                   Hän vastuuta tohdi ei itse kantaa,

vaan kaiken vastuun EU:lle antaa.

Budjetti rahaa hän ei itse osaa käyttää,

vaan Bundespankin sekin täytyy hänelle näyttää.

Hän politiikassa on "ryssinyt" pahemman kerran,

kaikkihan tuntevat tuon yrmeän keikariherran.

Tunnotta kaikki tilinsä kuittaa,

kulutkin maksuun yhteiseen uittaa.

Hänen tahtonsa on politrukin ikeen alla,

äänestyksessä tahto hänellä on nolla.

Saiskohan tilalle uudet miehet ja naiset,

pienyrittäjät työläiset, ne oikeat Suomalaiset.

Ei anneta valtaa Suomessa "svenssoneille",

eikä etelä-Euroopan mafia keisareille.

Jos oikein Suomessa elää saa, kaikkihan täällä kukoistaa,

on ainutlaatuinen maailmassa,

harvinaisuus, oikea Luojamme kansa.

Mauno S
 

Suuri tuntematon

Ei kaivata lausetta monta.
Ei tarvitse selittää,
kun viestiä sanatonta
jo ystävä ymmärtää.
Ei ystävyys suuria vaadi,
vain ikkunan avoimen.
Ei suunnitelmia laadi,
vaan odottaa kuunnellen.
Se mikä on aitoa meissä,
se ainoa voimaan jää,
ja hauraissa särkyneissä,
on ystävyys väkevää.-

Sain joltain, mutta keltä, aika hieno!

Tässä on kuin ihmisen elämä, äitienpäivä ruusussa! Alussa on kaikki virheetöntä, lopuksi vähemmän virheetöntä, siltii ruusut on samoja! Suureniskohan klikkaamalla? Ei kai!

Elämän alku 1940 luvulla

Millaista elämä oli 1940 luvulla

Olin kahdeksannesta lapsesta nuorin, isä kuoli ennen syntymää, en kaivannut tippaakaan, oli se ollut melkoinen ketale?
Se vaan kun ei ollut mitään huushollissa, olin kaikkeen tyytyväinen mitä suuhunsa sai, vaikka pelkkää leipää ja pottua! Murju missä asuttiin oli niin kylmä, että aamulla talvisin oli sisällä aina kylmää, monesti jopa pakkasta!
Minun nuoruudessa ei valoilla mässäilty. Yksi pieni öljylamppu oli, josta Äiti otti lasinkin pois, ettei se kuluttaisi öljyä niin paljon. Sen valo oli kynttilän luokkaa ja se oli seinällä naulassa, ettei sitä kukaan kaataisi ja samalla se näytti sen verran, että näki just just lukea, jos jotain lukemista olisi ollut. Kun öljy oli loppu, niin jostain saatiin karbiiti lamppu, jonka palaminen oli sattuman kauppaa, tai paloi usein jopa liikaakin, kun se lehahti yltä päältä tuleen. Sen kun vei hankeen, ja peitti lumella, niin lumikin paloi.

Sodan jälkeen mökin seinät oli sanomalehdillä peitetyt, eli sen aikaiset tapetit. Kaikilla lukutaitoisilla oli ajankulua, kun seiniltä vanhoja tietoja tiiraili.

Lattiat oli puupinnalla ja oksankohdat oli reilusti koholla, kun lattiaa pestiin, niin tuotiin lattialle hiekkaa, jota veden ja jalan alla olleen luudan kanssa jynssättiin. Vedet valui lattian rakosista sillanalle. 

Lattiassa oli paljon rotan tekemiä reikiä, että jos jotain pienempää sattui pudottamaan, se katosi lattian alle! No eipä ollut paljon mitä pudotella!

Katto oli niin huono, että rankemmilla sateilla ei astiat riittäneet, piti mennä pöydän alle, mutta sekin vuoti läpi! Sen takia tuli varovaiseksi hakeutuessaan toisten seuraan. Itsetuntoa ei ollut, mutta on se kehittynyt matkan varrella ;)

Omaisuutta ei ollut ”mitään”, kun isä oli kuulemma kaikki pelannut kortilla, jotka vain jotenkin kävivät panteiksi.

Sodan jälkeen naapuri Ikosessa oli aina kokouksia joissa puhuttiin kovasti demokratiasta, minusta tuntui, ettei ne jotenkin halunneet sanoa separaatti, vaan sanoivat vaan demokraatti.

Ruppovaarassakin nähtiin silloin vappumarsseja. Jonkinlaisia lippuja kantavia oli aikalailla, kun ihmisiä tuli kylänselältä päin ja menivät sitten kirkollepäin. Ei me menty katsomaan, epäiltiin ettei vain jotain loukata tai ei tiedetty kuinka siihen suhtautua.

Teitä ei aurattu vielä pitkään aikaan ja talolliset ajeli hevosilla ja erilaisilla reillä, joista voisi mainita liisterireki, ajoreki, parireki ja kirkkoreki, oli kai niitä muitakin. Kuljetuspuolella oli sellainenkin kuin mutaressakka, kivireki ja heinähäkki.

Kesäisin käytiin Kertsunlammilla uimassa muutaman kerran. Olin silloin noin 3-5 vuotias. Juostiin veteen, se oli tuntunut edellisellä kerralla mukavalta. Oli kilpailu kuka ensin on vedessä ja juoksin, silloin veden vastuksen takia lensin suoraan naamalleni veteen, eikä kädet yltäneet pohjaan. En osannut uida, huidoin käsillä, pää painuneena veden sisään, yritin huutaa, vesi tunki suuhun. Kuulin naurua rannalta, yritin hengittää, vesi meni vähän matkaa keuhkoihin päin ja joku reflekti pullautti sen ulos, uusi yritys ja sama reaktio. Olin jo luopunut toivosta, tähän minä hukun. Silloin veljeni Tauno tuli ja nosti minut rannalle, silloin tärisin pelosta, kauhusta ja järkytyksestä. Vaikka episodi ei liene kestänyt kovinkaan pitkään, se tuntui minusta ikuisuudelta, miksi ne ei auta? Minulle tuli uimakauhu, josta pääsin eroon vasta yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Mielenkiintoista oli sekin, kun maito ostettiin naapureista noin sanottuna ”tinkimaitona”, mutta talvisin he ei myyneet, vaan Äidin oli käytävä se Kiteen meijeriltä noin 10 kilometrin päästä jalkapatikassa joskus jopa umpihangessa. Maito oli hyvin tärkeä elintarvike silloin. Kurnaalit juotettiinkin silloin sioille ja vasikoille. Myös sianlihan läski oli arvossaan, se oli luonnon oma tiivistetty energiapakkaus. Jo pienimäärä läskiä käristettynä ja suurustettuna takasi kovaa työtä tekevän energian tarpeen. Nykyään syödään raavaslihaa ja paljon, joten lopputulos lienee sama, paitsi, että jätkäpojat oli hoikassa kunnossa. Kaikki ruoka oli hyvää, ei silloin ollut varaa nirsoilla.

Kaloista särkikalat syötiin yleensä suolattuna, tai jos kaloja oli enempi, niin ne kuivattiin auringossa ja silloin ne säilyi hyvin paperipussissa ruokahuoneessa jopa kuukausia. Oikein jos tuimi, niin leipäpalasta kastettiin kalojen suolaveteenkin, joka toimitti välillä särpimen virkaa. 

Se ettei ollut edes polkupyörää hankaloitti töissäkäyntiä kovasti -50 luvulla, sitten kuorin propsia, tein halkoja ja kaikenlaista fyysistä voimaa vaativia töitä. Kun poikkesin taloihin, niin melkein heti kysyivät tulisitko muutamaksi päiväksi töihin.

Rippikoulu oli tulossa ja yli 10 km olisi pitänyt talsia suuntaansa, lähdin ostamaan polkupyörää Kiteeltä ja vihreä Jaguaari miellytti silmää, olin varannut rahat, mutta kauppias ei myynyt käteisellä, vaan ainakin 10kk maksuaika ja piti ajaa aina maksamaan  ja lyhentämään. Oli eka kauppa enkä käsittänyt miksi?

Myöhemmin ajattelin, että se otti kovan koron, sitä ei mainittu oli vain kuukaisierät!

 Kiteen kirkon puistossa otettu kuva taustalla kiviaita!

 Tätä en varmasti muista missä, mutta kaunis kesä ja poseeraus onnistunut ;)

 Tässä se Jaguaari, jolla tein työmatkan jopa Heinoniemelle saakka

Muisto 1961 Kiteenkirkon rapulla, palaamassa lomalta! Kuvaajasta kuva kadonnut?

Tänään kun lauluni laadin

 3.9.2015 Musiikki jäi korvaan soimaan laadin siihen sopivat sanat


Tänään kun lauluni laadin
laulun niin ihanan,
ystävä tahtoisin olla, nyt sekä ainiaan!
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään.
Liidellä kevyesti, kuin perhoset erämaan,

Hetki tää, mieleen jää,
hetki ikuisten muistojen.
”Vaikka vain, mielessäin
me tanssimme taivaisiin”..

Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään
Tilaisuutta koskaan ei tullut
haave tanssimme elämään jäi!

Tanssimme liidellen kaksin
onhan nyt täysi kuu
musiikki meitä nyt liittää
jää haaveemme näin elämään!

Tuli viimeikin elossa aika
jolloin tanssiin mä sinut hain
Tanssin kanssasi mielikuvitus valssin,
valssin kauniin ja hehkeän!

M Strandén