Syksy 1996

Orimattila 19.11.1996

Syksy

Ankeutta harmautta, syksy meille antaa,

Atlantilta pilvet suuret vettä meille kantaa.

Sataa suurin pisaroin, kaikki täällä kastuu,

vaikka kuinka varoen, luonnossa nyt astuu.

Metsäretken tehdä saan, suureen hiljaisuuteen,

luonnonkirkkoon menen vaan ja katsoo kaukaisuuteen.

Sammaleiden kasvustot, parhaimmat on siellä,

lajitelma loputon ja tuoksuvatkin vielä.

Retki metsänuumeniin, se kyllä maksaa vaivan,

syksyn väriloiston nään, tähtiä en taivaan.

Jo timanteiksi muuttuu, vesipisaratkin nuo,

vain yksi täältä puuttuu, kukkaloisto tuo.

Syvemmälle metsään, on helppo kuljeskella,

aistimme ne siellä, vain herkiks muuttuvat.

Nuotion kun tekee, luokse ikikuusikon,

tervaskanto palaa, nyt melkein kesä on.

Pisarat kun pudotessaan, sammaleessa sipsuu,

hahmo harmaa nuotiolla, yksin siellä istuu.

Katsoo liekkiin suunnistaja, vielä synkän salon,

laittaisinko liekkeihin, tuonkin koivuhalon.

Mauno Strandén


Sinänsä mielenkiintoista, että blogiani seurataan Yhdysvalloissa jopa enemmän kuin Suomessa, terveiset sinne rapakon taa! En nää kuin maat joista käydään ja kuinka monta!

Laitan tähän alle iltaruskon mökiltämme ja puolukkasaalista? Onkohan Yhdysvalloissa puolukoita, karpaloita siellä kuulemma on, jopa viljelevät niitä!