Muistelo Ruppovaan koulun 50v juhliin

Torstai, 9. marraskuuta 2000

Muistelo Ruppovaaran koulun alkuajoilta.

Uuden koulun rakentamisesta oli puhuttu vuosia ja ihmeeltä se tuntui kun työt viimein käynnistyivät.

Koulua oli rakentamassa joukko tamperelaisia ja katselin silloin ”suuren maailman” menoa silmät ympyriäisinä. Nähtiin, kuinka ammattityöläiset ryyppäsivät viikonloppuisin ja muutamat vähän riehastelivat, toiset taas muuttuivat hissukoiksi. Eräät paikkakunnan tyttäretkin ihastuivat rahaa käyttäviin rentoihin maailmanmiehiin ja taisipa silloin romantiikkakin roihahdella, eikä turhaan. Rakentaminen tarjosi myös muutamille kyläläisillekin oikean työpaikan hetkeksi. Urheilukenttä siirtyi nykyiselle paikalleen, koulun toiselta puolen ja alkoi vilkas pesäpallon harrastus. Kentän valmistuminen oli hitaampi kuin koulun, mutta vajaakuntoisella kentälläkin pelattiin pesäpalloa, jopa välitunneillakin. Iltaisin oli kylän nuorten miesten pesäpallomatseja, joihin itsekin osallistuin. Pelit hiipuivat vähitellen, miesten avioituessa. Kotona lienee ollut mielenkiintoisemmat ”pelit” meneillään.

Ruppovaaran taloissa pidettyjen kouluvuosien jälkeen, kivinen kerrostalokoulu oli aikamoinen saavutus ”syrjäkylän” penskoille. Siirtyminen uuteen kouluun ei aiheuttanut vastalauseita, koska koulu oli suorastaan ylellinen, talokouluihin verrattuna. Siihen aikaan koululaiset eivät sanottavasti pystyneet vaikuttamaan asioihin. Opettajan sana oli laki, vaikka saattoi joskus olla väärässäkin.

Niihin aikoihin koulussa ei puhuttu lukihäiriöistä, tai muista yksilön koulunkäyntiä haittaavista tekijöistä, vaikka niitä saattoi olla enemmän kuin nykyaikaan Mihinkä moni olisi pystynytkään, jos hänen lukihäiriönsä olisi todettu aikanaan, eikä sitä olisi laitettu automaattisesti tyhmyyden piikkiin. Vastaavasti allergioita ei esiintynyt siinä mittakaavassa kuin nykyään. Eipä oikein tiedetty mitä semmoinenkin sana tarkoittaa.

Perusvalmiudet saatiin elämälle ja ne joilla oli näkemyksiä ja visioita, ovat päässeet pitkällekin. Mitä hyötyä pitkälle pääsystä on, voi taas olla aivan eri juttu.

Mieleeni muistuu koulukuri, joka oli niihin aikoihin aivan omaa luokkaansa.

-50 luvulla oli monella vielä kova rangaistuksen pelko, sekä kotoa, että koulusta. Itseltäni katosi 3:n ja 4 luokan välillä maantieto, jonka olin saanut koulusta Jumppasessa, kannet irronneina, sidokset ratkenneina. Kuvittelin, jos katoaminen paljastuu, kuinka siitä selviää, koska rahaa ei ollut. Kävin koulua loput 4 vuotta ilman maantiedon kirjaa. Kyllä sitä muutaman jälki-istunnon istui maantiedon puuttumisen takia. Joskus tilanne oli tosi täpärä, kun johtaja opettaja Nikkonen halusi nähdä minun maantiedon kirjan ja sanktio olisi ollut kova (kovuutta ei kerrottu), jos se ei ilmesty määrätyllä hetkellä. Ratkaisevan tunnin alettua, opettajan kääntäessä selkänsä, oppilaskaveri naapuri pulpettirivistä antoi minulle lainaksi maantiedon kirjan joten selvisin kuin ihmeen kaupalla tilanteesta. Viimeisillä luokilla sain kuitenkin jopa kunniamainintoja opettajalta, kuinka hyvin olen lukenut maantiedon läksyni, ”ottakaa esimerkkiä”. Eihän minulla ollut mistä lukea, mutta olin ruvennut seuraamaan hänen opetustaan, kun hän kävi tulevaa läksyä läpi edellisellä maantiedon tunnilla. Vertailun vuoksi nykyaikana, ei edes valtionkassan kähveltäjän ei tarvitse pelätä mitään. Hän saa vaan lisää kunniamerkkejä ja tarjolla on hyviä virkoja kautta koko maailman. Nimi jää historiaan, joita oppilaat tulevaisuudessa pänttäävät päähänsä.

Opetuksessa sattui joskus myös hupaisia tapauksia, jolloin oppilaat sai olla viisaampia kuin opettaja. Opettajan tehdessä laskuesimerkkejä taululle ja yksinkertaisetkin esimerkit tuotti vaikeuksia, kun opettaja oli katsonut esimerkkejä lasisesta laskukirjasta ;-)

Mitä jäi kaipaamaan sen ajan opetuksesta, oli esim. soiton alkeet. Koulussa oli harmoni, mutta siihen ei saanut kostea muut kuin opettaja. Kuinka pienellä opastuksella olisikaan saanut soiton alkeet pieniin päihin ja kiinnostuneet olisi voinut jatkaa harjoitteluaan, hankittuaan aikanaan oman ”hanurin”.

Jälkikäteen ajatellen, myös jonkinlainen yhteiskuntaoppi olisi ollut paikallaan. Lakitieto ja kenen niitä täytyy noudattaa, olisi myös selventänyt näkemyksiä. Myös se, ketä varten lait on tehty. Lakien valmistelusta, ja vaikutukset eri kansankerroksiin. Valaisua myös eri ammattien eduista olisi ollut paikallaan, koska tietoa syrjäkylillä ei ollut. Nythän monta silloista oppilasta meni eteenpäin ajopuu teorian mukana. Onnistuen kuka paremmin kuka huonommin. Näkemyksiä ja kauaskatseisuutta tulevaisuuteen, oli vain harvojen vanhemmilla.

Pänttäämiset sotapäälliköiden ”urotöistä” ja vuosiluvuista ei minusta paljon ole antanut eväitä elämään, vaikka ne piti päntätä laiskan uhallakin päähänsä. (eikä yhtään vuosilukua ole enää mielessä)

Paljonkaan ei myös koulussa keskusteltu, miksi kunniaa jaettiin ”tyranneille”, jotka hyökkäsivät rauhallisten kansakuntien kimppuun. Mentaliteetti oli historian kirjoissakin se, kuinka voittaja oli aina oikeassa. Kunnioitettava ja rohkea.

Olisihan siinä sivussa voinut antaa vastapainoksi opastusta oppilaille vaikka sopimusten teosta, ihmissuhteista ja kaikista oman koulun oppilaiden maailmalla pärjäämistä edistävistä seikoista. Olisihan se ollut ainakin yhtä tärkeää, kuin entisaikojen sotapäälliköiden syntymä ja kuolema-aikojen muistaminenkin.

No se oli sitä aikaa, nythän on kaikki jo toisin ja nämä lienee huomioitu opetuksessa.

Pienenä hauskana erikoisuutena sen ajan oppilaiden käytöksestä oli, kun

opettaja Nikkosella oli tapa kysellä syksyllä, ensimmäisen kuuran tultua maahan, kuinka moni on tullut kouluun suksella? Keväällä taas kysymys oli: Kuinka moni on tullut paljain jaloin kouluun? Muistan kuinka hämmästynyt oli hänen ilmeensä, kun ensimmäisten pälvien ilmestyttyä, joku oli tullut paljasjaloin kouluun. –40 ja vielä –50 luvullakin oli tapana ainakin pojilla, heittää kengät pois ensimmäisten pälvien ilmestyttyä auringon käyviin paikkoihin. Jos koulumatkasta oli 60-70% sulaa, moni poika ei ottanut enää kenkiä mukaan kouluun saakka.

Eräs poika kertoi kuinka hän jätti kenkänsä lähilatoon, mutta päivän aikana satoi 15-20cm lunta, oli siinä ollut juoksemista paljasti jaloin lumessa liki 2,5km? Kun pääsi pihan lähelle hän pani ladossa kengät jalkaansa ja meni kotia, äiti siellä sanoi, että eikö ollutkin hyvä kun hän vaati aamulla kengät jalkaan kouluun lähtiessä! Poika ei sanonut, että oli paljasti jaloin hän oli koulussa!

Toivotan onnea 50 vuotiaalle koulullemme. Koulu on hyvin tehty ja kestää vielä monta 50 vuotistaivalta, jos vain oppilaita riittää. Se taas riippuu siitä, onko nuorilla pareilla paljon harrastuksia keskenään. Myös lupaavilla tulevaisuuden näkymilläkin on ratkaiseva merkityksensä.

Mauno Strandén

Keinutie 

00940 Helsinki

 maunoenator@gmail.com

Ps. Tällä kirjoituksella sain Kiteen historiakirjan, laitan kuvan kirjasta kun löydän sen!

Tässä koulun 50 vuotis juhlassa, tunnette varmaan kaikki!

Tämän näköinen se koulu on, joissakin esiintyy hiukan "fiksattu" koulu!

 Siinä aika kultasi muistot, kaikkihan muistaa tuon järvenkin tuolla takana ;)

 Siinä koulun henkilökuntaa!
 Nyt sitä koulua ei ole kouluna, sen osti yksityinen?

 50v juhlista

Vielä hienoja kampauksia ;) Voitin kirjoituskilpailun, en tiedä oliko muita kirjoittajia ;) Kirja kädessä!