Muisteluita suvustamme ja lähinnä elämästäni syntymäkunnassani Kiteellä, ja mihin elämä sitten kuljettikaan.
Olen Strandéneita äidin ja isän puolelta. Äitini äiti oli ollut Strandén joka meni naimisiin Keinäsen kanssa ja äitini Anna Keinänen meni naimisiin Väinö Strandénin kanssa, joille syntyi 8 lasta, joista Urho kuoli nuorena. Kaikki lapset pystyivät hankkimaan aikanaan oman asunnon 0 lähtötilanteesta huolimatta. Äitini oli joutunut lähtemään ”palvelukseen” nuorena koulunkäyti oli ollut vähäistä, kiertokoulua.
Isäni oli ollut suutari ja äiti itseoppinut ompelija omiksi tarpeiksi ja hiukan vieraillekin, joskin tilat oli täysin sopimattomat ompeluun, kun kesällä oli taloissa päivätöissä ja syksyn tullen ei nähnyt ommella, kun ei ollut valoa ja silmälasitkin oli käyneet sopimattomaksi.
Monen päivän pakerrus ongelmavartaloille tehtävistä vaatteista, niin palkkio tuskin oli niin suuri, että olisi voinut ostaa kilon voita?
1940 elintaso meillä, verrattuna nykyköyhiin, olisi nykyköyhät näyttäneet superrikkailta.
Asunto jossa asuttiin oli vanha, yksinkertaisilla ikkunoilla, jotka talvisin jäätyi jopa useammansentin paksuiseen jäähän. Lattiassa oli rottien tekemiä isoja reikiä, jos jotain pienempää sattui putoamaan se meni sillan alle ja pysyi siellä. Oksankohdat oli lattiassa reilusti koholla kun kerran vuodessa tapahtunut reipas pesu hiekalla ja luudalla kulutti puuta muista paikoin huomattavasti.
Kesäisin oli pulmana, että sateella katto vuoti kymmenistä kohdin, eikä kuivaa ollut missään..
”Ruokahuoneessa” oli hiiriä paljon jotka söi samoja ruokia kuin me, eikä sitä kummeksuttu.
Myös lämmitys oli ongelmallista. ”Sossua” ei ollut ja puita sai joko lahoina leppinä tai männyn oksina kerätä metsistä. Puut oli taivasalla, kun suojaa ei ollut, niiden sytyttäminen jäisinä märkinä, olisi nykyihmiselle mahdotonta! Äidillä oli taitoa, vaikka tulitikutkin oli silloin”kortilla”!
Silloin kun aloin muistaa oli sota ja tykkien kumu kuului meidänkin mökille, hiippareita liikkui, joista ei tiedetty oliko ne käpykaartilaisia vai desantteja. Ikkunoita peitettiin paperilla, ettei vähäistä tuikun valoa näy ”viholliselle”! Valona oli öljylamppu, josta otettiin lasi pois, että sai liekin hyvin pieneksi, pienemmäksi kuin kynttilöissä nykyään ja se oli ainoa valo.
Silloin oltiin maataloissa päiväläisenä ja talvisin oli metsätöitä, enimmäkseen halkojen ja propsin tekoa. Keväällä oli propsien kuorintaa, teräsimellä ta vuoluraudalla.
1950 loppupuolella oli työttömyystöinä talvisin ojankaivuuta lapiolla. Suurin oja jota itse kaivoin kovalla pakkasella, oli 8,5m leveää ja 2,5m syvää. Paikan päällä oli noin 1,3m lunta jota piti lapioida 30m leveydeltä kaivupaikalta, tuore kannokko ja noin 1m routaa, josta piti saada urakkaa, kaikki käsipelissä. Palkka oli urakkapalkka ja sen verran pieni, että tuskin riitti voileipiin ja kahviin.
Olin noin 18v ja seurasin, että noin kahdeskymmenes jäi työhön ojankaivuun jota työkkäri tarjosi, oli se niin rankkaa hommaa, pimeästä pimeään! Silloin ei ollut työttömyys korvauksia!
Jo 10vuotiaana lähdin mielelläni töihin jossa pärjäsin, sain ainakin ruuan ja 15vuotiaana maksoivat muutama markan päivästä palkkaa. Voin sanoa, että kysyntää oli. Parasta oli jutut/laajat keskustelut isäntien kanssa ja hyvä ruoka joka talossa.
Lapsena ei sanottavasti ollut leluja, sota-aikana oli nyrkkitussarit, tai sytytyspyssyt isommilla, joilla pamauttelivat. Kesällähän oli suurin nautinto, että sai olla paljasti jaloin koko kesän, kyllä se tuntui jalkopohjista sitten autuaan hyvältä! Jossain vaiheessa sileisiin metsän puihin kiipeily oli muotia.
Kun kiipesi latvaan ohuet puut taipui ja voi siirtyä toisiin puihin, tai sitten oli laskuvarjoalastulo, kun puu kaareutui alas. Se loppui siihen, kun yhdenjan puunlatva ei lähtenytkään taipumaan vaan katkesi ja hän tuli selälleen maahan 3-4m korkeudesta, meinasi kuolla siihen paikkaan, ei me voitu tehdä mitään?
Koulussa opettaja Nikkonen tapasi kysyä syksyllä ekan kuuran tultua maahan, moniko on tullut suksella kouluun? Keväällä taas ensi pälvien tultua, kuka on tullut paljasti jaloin kouluun? Silloin hän joskus yllättyi, kun joku tuli kouluun paljastijaloin, kun puolet matkasta oli sulaa..
Kerron tapauksen kun 3-4luokan välillä muutettiin ja hyvin rikkinäinen maantietoni kirja katosi, enkä uskaltanut sanoa kellekään. 5 luokalla opettaja Nikkonen pani kovan vaatimuksen, että maantiedon pitää löytyä, niin viereisen pulpetin poika antoi maantiedon ja opettaja oli tyytyväinen, vaikka eihän se minulle jäänyt. En voinut lukea, enkä tiennyt, kunnes hoksasin, että kuuntelen tarkkaan kun opettaja alusti seuraavan tunnin maantiedon läksyn. Muistin sen seuraavilla tunneilla aina, että opettaja kehui minua, lukekaahan toisetkin maatiedon läksy niin kuin Mauno. Niin meni 7 luokkaan saakka ja sain 8 päästötodistukseen, ilman maantiedon kirjaa ja luokan ”primus”, ihmettelin!
Koulun jälkeen oli vain pätkätöitä, siis ihan oikeita, ruumiillista työtä.
Kerron vielä hauskan tapahtuman -57-8 kun menin ensimäistä kalakorttia hakemaan nimismieheltä, hän kysyi nimeäni ja sanoin Mauno Strandén silloin hän äkkiä perääntyi, ovet meni kiinni, joku hamuili haulikkoa seinältä, n.mies kysyi mikä on isän nimi, sanoin Väinö, n.mies totesi, ei hätää..
Armeijaan meno oli normaalia ja 11kk olin siellä. Sain 2 lyhytlomaa, ei muuta. 2/3 osaa ajasta poistumiskiellossa, silloin oli joukkorangaistus käytössä usein, mutta ei se mitään, siellä sai hyvän kunnon ja hyvää ruokaa, itseluottamusta joka oli tarpeen tulevia koitoksia varten.
Eräs kirjeenvaihtokaveri oli erittäin hyvä, toi tuulahduksen siviilistä, se oli hienoa!
Muistan kun hän päätti lopettaa kirjoittamisen postin kalleuden takia, kertoi kiiveneensä suureen koivuun ja näki nähtävästi kauas tulevaisuuteen tulevan.. Menin katsomaan siviiliin tultua, mutta hänellä oli meno, joten lähdin jalkapatikassa 40 km taipaleelle, hyvin siinäkin kävi oli kova kunto!
Hauskaakin oli joskus! Olin ujo ja kun mentiin tansseihin, meitä oli 5 varusmiestä eikä kukaan tanssinut ja päätettiin kättä päälle lyömällä, että seuraavassa mennään hakemaan ja tanssimaan, menin hain tytön ja sitten huomasin kaikki muut seisoi ja katseli minua, siitä se harrastus alkoi;)
Toiset kaverit ei uskaltautuneet senkään jälkeen, en tiedä onko jo nyt uskaltaaneet hakea ketään ;)
Intistä päästyäni menin Kuusankoskelle tehdasta rakentamaan noin kuukaudeksi, sieltä tarjottiin tuplapalkkaa jos jäisin töihin vielä, mutta lähdin Kivisuolle betonilaudoitus ja raudoitus kurssille, sitten Kiteelle raudoittamaan rakennuksia ja siltoja, sitten sen ajan työkkäri antoi litteran(huom vain menolitteran) Obnäsiin panssarivaunuhallia rakentamaan, jossa oli niin pieni palkka, tuskin ruokaan riitti?Näin päästiin eroon työttömistä, jotka oli jonkilaista ainesta, kun pystyivät lähtemään!
Seuraavaksi Strömberille sorvari oppiin ja sorvasin jopa + -1/1000mm tarkuudella. Palkka oli tosi huono ja komento paljon kovempaa kuin intissä?
Kysyin Hartwallilta töitä ja sain oman piirin, Suomenlinna, saunat, elokuvateatterit, virastot. Elokuvat sai katsoa ilmaiseksi niin paljon kuin halusi, enkä sen jälkeen ole halunnut. Samoin oli limonaadin kanssa, siihen tympääntyi. Se kävi raskaaksi, kun kannettiin selässä, 80-100kg lasteja aamusta iltaan.. Sieltäkin lähtiessä tarjosivat tuplapalkkaa jos jäisin, en jäänyt:)
Sitten Upolle edustajaksi/opastajaksi ja välillä huoltoakin! Sen jälkeen olen korjannut kotona kodin koneemme, viat on yleensä pikkuvikoja, hyödyllinen taito sekin..
Sen jälkeen oma yritys kaverin kanssa, joka päätyi kaverin holtittomaan rahan käyttöön.
Sitten yksin oma, puutarhakoneiden ja pumppujen myynti yritys, lopetin sen 16 vuoden kuluttua, verottajan uhattua hukata veroilmoitukseni lopullisesti ja mätkäyttää niin suurella summalla että kaikki menee? 4 kertaa he hukkasi veroilmoitukseni tahallisesti ja aina se löytyi sieltä, jopa roskiksista? Jopa virkailija tokaisi kerran, täällä näkyy olevan paljon sabotaasia, kun hän katsoi, kuinka veroilmoituksen haapa ja koivukuidut oli muutettu mäntytukeiksi, asia korjattiin, valituskaavakkeeseen virkailija pani nimensä ja kirjoitti, ilmoitus täytyy sellaisena kuin sen asiakas on ilmoittanut!
Lopetin 16 v vanhan firmani uhkauksen saatuani siltä seisomalta, heillähän ei ole mitään vastuuta!
11 kertaa 16v aikana kävin tarkastamassa veroilmoituksen miten oli käynyt ja joka kerralla löytyi vikaa verottajan päätöksistä, usein lisävero muuttui samansuuruiseksi jopa suuremmaksi palautukseksi? Siellä oli tahallaan vedetty punakynillä yli monia paikkoja ja toiset oikoi niitä???
Sen jälkeen pääsi hyvin töihin, suosittelen samaa kaavaa;)
Seuraavaksi "menin" sähköliikkeeseen töihin opettelin mustankirjan salat ja erilaiset sähkötavaroiden nimikkeet ja kodin koneet ja paljon sähköasennuksen niksejä.
Sitten menin Radio Microon osastonhoitajaksi.
Seuraavaksi Tavara Torille myymälänhoitajaksi, muutaman vuoden jälkeen liike lopetti, kun oli tullut laki, että "seurueet" voi hakea tavaraa maksamatta ja poliisi viivytteli, eihän siitä rangaistu.
Seuraavaksi kysyin H:gin kaupungilta töitä koemielessä, ei ole yhtään työpaikkaa noin vanhalle, oli vastaus? Sanoin töihin ottajalle, älähän nyt noin sano, kun en oo kerinnyt kehua itteäin. 5-10min. verran ehdin puhua, kun hän vetäisi laatikon auki, nosti 10 työpaikkapaperia pöydälle, katso siitä mihin haluat mennä? Valitsin lähimmän lähimmän työpaikan Laajasalosta.
Sitten vielä kokeilin paikallista talojen isoa huoltofirmaa, ottaako ne töihin ja ottivat, oli 2 viikon koeaika, ekana iltana pomo sanoi, koeaika loppui, jäätkö vakinaiseksi? Sanoin, että sovittu määräaika riittää, sielläkin olisi nostettu palkaa reippaasti, kun lähdön hetki koitti..
15v oli ollut viikonloppuharrastuksena1500 marjapensasta ja mansikkaa metsänhoitoa, jossa poikamme opetteli töihin ja heilläkin on töitä riittänyt liian kanssa.. Ay liike pakotti minut sen harrastuksen lopetukseen, uhkailemalla!
Nyt sitten on palannut juurilleni ja hoitelen ostamiamme metsiä(lapsena, enkä nuorena edes uneksinut omasta metsästä), teen pilkkeitä ja rapsuttaa kasvimaita ja ”sottailee”(mietiskelee)! Leikekirjaankin tullut julkaistuita mielipiteitä yli 1000 kpl ja lisää tulee. Nyt olisi jo ainakin 2000, lopetin reilussa tuhannessa keräämästä niitä!
Tässä oli vain pieni osa mitä elämässään tein! Työssä aluksi oli kiihkeä oppimisen halu, sitten mahdollisimman hyvä suoritus, lopuksi halusi jotain muuta ja vaihtoi alaa. Oikeasti koulutetut laittaa pitkän litanian oppiarvojaan, minä ohjailin purttani sinne minne halusin, en jäänyt puutumaan yhteen paikkaan ja uskon, että näin olen tutustunut paremmin ja laajemmin elämään!
Olisko ollut ripaus itsenäistä/itsepäistä Strandénia minussa..:)
Yli 20 v oli kiva käydä tanssimassa ja kyllä siinä oppikin juohevaan menoon, sieltä minä vaimoni löysin. Olihan se kuin olisi hakenut neulaa heinäsuovasta! Uskon, että paritanssi on niitä hienoimpia tapoja tutustua toisiin, kun voi useita satoja tanssittaa ja vähän jutustaa!
Mauno Strandén Kitee Mottona: Vastukset on voittamista varten! Varovaisuus on viisautta! Elämä on suunnattoman suuri lahja, kun saa seurata elämää täällä telluksella! Tutustuu toisiin tallaajiin ;)
Nyt se on poltettu oikein palokunnan toimesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti