Ratsu nimeltä Thomas, naisen silmin

Orimattila 17.1.1997

Ratsu nimeltä Thomas, naisen silmin

Mä kauan haaveillut oon tästä,

Thomasin kun sain..

Hän on osa elämästä, minun ratsunain...

Tämän tumman ratsun pinta,

ruskealta kiiltelee...

Aion ottaa tänään laukan, eikä mikään pitelee..

Mikään pitele..

Kun nousen ratsun selkään, Thomas silloin huoahtaa,

ratsu haluu silloin talliin, mut en millään sisään saa.

Ratsun levottoman allani, jo tunnen kiikkuvan,

ja sisälläni jonkun, oudosti liikkuvan,

oudosti liikkuvan..

Ratsu korskahtaen matkaan lähtee, minä tunnen sen...

Jotain lämmintä on sisälläni, sanon huokaisten...

Ratsu äkkiarvaamatta minut, laukkaan kiidättää,

tää ei jääne puolitiehen, sen saatan aavistaa,

saatan aavistaa.

Ratsun vauhti väliin laantuu, minä kyllä huomaan sen...

Kannustan mä hiukan, väliin kirkaisten.

Tunnen sisälläni sykkeen, ja vauhtin hurjan saan,

tää ei jääne puolitiehen, sen saatan aavistaa,

saatan aavistaa...

Tunnen suuren tumman ratsun, allani nyt viihtyvän...

Lantioni hänen päällään, hyvin kiihtyvän..

Ratsastamme kilpaa, kumpi maaliin ensin ennättää,

vauhti hurja, satulasta meinaa nyt jo lennättää,

meinaa lennättää...

Ratsun vauhti hyytyy kokonaan, mä kyllä tunnen sen..

Eikä enää kiihdy, vaikka kuinka kiljaisen.

Ratsunpää se tuskin nousee, vain käteen ottaen...

Jäikö taaskin puolitiehen, mä kyllä tunnen sen,

kyllä tunnen sen...

Vieraan ratsun äkkipysähdys, voi tietää kuolemaa,

jos ratsu väsynyt on, ja ryhtyy nuolemaan...

Vieraan ratsun kanssa käytä sinä, aina satulaa,

ei tarvi myöhemminkään mennä sinne, sitten katumaan,

mennä katumaan....

Mauno Strandén

Sävel: ”aaveratsastajat”