Raudoitus 1962 ihan eka

Ensimäinen raudoitus 1962

Ensimmäinen raudoitus

Kiteellä oli TVH:n hallin teko ja minut just lyhyen kurssin käyt raudoittaja sai keikan raudoittajana. Tuntui kummalliselta, kun mestarikin sanoi, ettei hän tiedä raudoituksesta mitään, sinähän tässä olet ammattimies. Vasta valmista raudoitusta hän arvostelee. Kävihän siellä tietysti insinööri katsomassa ennen valua, että kaikki oli oikein ja kaikki oli oikein aina.

Minulla oli apulainen ja tuntui kummalliselta käskeä, kun toinen ei ymmärtänyt piirustuksista höikäsen pölähtävää. Sitä se hoki naama virneessä, kuinka hän aamuin illoin vetää kellon ja vaimoni ihmettelee mitä hänellä on sen jälkeen kädessään: ”Sehän on kuin suuri kuollut matikka”.
En oikein ymmärtänyt miksi kellon vetäjällä on matikka koprassa;-))

Seuraavaksi raudoitin Muljulassa sillan, siitä tuli kuulemma ”panssarin” kestävä. Tulikin siihen 25mm harjaterästä 100mm välein. Oli mielenkiintoista kun insinöörioppilaatkin tuli kyselemään kuinka tämä tulee ja miksi näin, vaikka kaikki oli mielestäni yksinkertaista. Tavalliset sillanrakentajat eivät jutelleet kanssani, katsoivat jotenkin hassusti kuin lehmät uutta konttia.

Joensuussa raudoitin erään liiketalon. Silloin piti kahvitkin juoda työmaalla kun oli mietittävä, mikä mitenkin tehdään, kun kirvesmiesporukat painoi päälle. Se oli Tervon työmaa ja apulaisena minulla oli joku Ihanus. Ihanuksella oli tapana pistellä raudanpätkiä milloin mihinkin lisukkeeksi ja tarkistuksissa tuli sanomista, kun siellä ei saanut yhtään ylimääräistä, eikä yhtään puuttua. Ihanus ei uskonut vaikka kielsin.

Tuntui käsittämättömältä, ettei raudoittajan apulaisena ollut, ei ollut oppinut piirustuksia lukemaan, kaikki piti näyttää kädestä pitäen. Lopuksi firma oli lähettänyt Ihanuksen mukana minun lopputilipussin siitä työmaasta, mutta pussissa ei ollut mitään. ”Oli kuulemma vaimo sairastunut ja piti viedä sairaalaan”. Minä uskoin, mutta todellisuudessa taisivat mennä ryyppäämiseen. Rahoja ei koskaan saanut takaisin. Olisinhan voinut pyytää ne rakennusliikkeeltä, kun en ollut mitään kuitannut, mutta eipä pälkähtänyt silloin päähän, kun luotin ihmiseen.

Yhtiö lähetti sähkösanoman, että täytyy tulla heti Ilomantsiin, siellä alkaa koulun rakentaminen ja siellä tarvitaan raudoittajaa. Menin tukka putkella, mutta sainkin vain tyhjennetyn tilipussin ja vastauksen firmasta, ettei pidä noin hötkyillä. Eihän se kutsu sitä tarkoittanut, että sinne pitäisi heti ”töyvvätä”. Maailman menoa ymmärtämätön maalaispoika saa kiireellisen kutsun sähkösanomalla, että työt alkaa heti, että se myös sitä tarkoittaa. Puhelimia ei silloin käytetty, kun niitä ei ollut ja eikä se siitään olisi selvinnyt, kun kutsu oli selvä, mutta hyvä niin.

Oli sellainen orpo tunne, kun menee tuntemattomalle paikkakunnalle, eikä majoitusta ole tiedossa. Menin matkustajakotiin ja selitin tilannetta ja sain kovan selittelyn jälkeen nukkua aamuun Tervon pomon huoneessa, kun se tuli vasta seuraavana päivänä. Homma olisi ollut noin 60 000m3 koulun raudoitus vuoden kylmimpään ja pimeimpään aikaan. Olisi ollut kurja juttu, asunnottomalle, autottomalle, pakkasessa paljasti käsin ja timpurien painaessa päälle. Onnen potku, kun kävi, miten kävi.
Kaikella on tarkoituksensa sanotaan ja vaarin kannattaa ottaa jo pienestäkin vihjeestä. Edessä uudet koettelemukset odottivat. Niitähän riitti omis tarpeiks.