Omakotitaloa
tarjottiin ostajan hintaan
Ostimme
pienen asunnon Helsingin Vuosaaresta ja tietysti piti ottaa lainaa.
Lainan otto pankki Suomalainen Säästöpankki Kontulassa ja korko
oli 17,75% + kaikki nostopalkkiot, ym. verot pankille ja valtiolle.
Muutaman
vuoden kuluttua kun olin perustanut pikkuruisen liikkeen Kulmavuorenkatu 6:n
kävin paikallisessa Säästöpankissa asioimassa. Pankinjohtaja
houkutteli siirtämään lainan heidän pankkiinsa ja kysyessä, mitä
minä hyödyn siitä oli vastaus: Voit määrätä velkakorkosi 4-15%
väliltä, kuinka sinulle vain sopii. Minä sanoin, että 6% olisi
sopiva, koska epäilin alemman %:n herättävän vaikka verottajassa
epäilyjä.
Muutaman
vuoden kuluttua H Myllyniemi niminen kaveri, tukkuri ja seppä pyysi,
että lähdettäis ”lounaalle” kyseessä olevan säästöpankin
johtajan kanssa. Ilta tuli ja mentiin ”Flemarille, Sello
Flemingiin” Flemingin kadun varressa illastamaan. Oli tullutkin
nälkä, kun ei ehtinyt päivällä ruokailemaan. Jotain paksuja
verisiä pihvejä siinä syötiin, tunnelma alkoi kohota. Tilasin
toisen samanlaisen, tarjoilija kyseli tuleeko lisää syöjiä, ei,
minulla on nälkä. Kolmatta annosta tilatessa ei enää kysellyt.
Pankinjohtaja
oli ymmärtäväinen, tilaa vaan lisää, hän maksaa. Jälkiruokien
jälkeen tunnelma senkun nousi. Oli jo monien kahvien ja konjakkien
jälkeen katossa. Silloin H Myllyniemi koppasi meitä hartioissa ja
sanoi, että nyt me ollaan ”sisärenkaan miehiä”. Ajattelin,
että mitähän tuokin merkitsee? Kohta pankinjohtaja kysyi minulta,
”mitä sinä toivonut tulevaisuudelta ja elämältä
taloudellisessa mielessä?”
Silloin
ajatus käveli jo nopeasti edes takaisin ja tokaisin: ”Omakotitalo
olisi mukava olla”. Pankin johtaja kysäisi mistä päin ja
minkälainen? Sanoin, että unohda, eihän meillä ole varaa, kun on
vain velkainen kaksio. Pankinjohtaja sanoi, ettei se ole kiinni
rahasta, saat määrätä hinnan? Hinnan piti siis olla vähintään
yksi markka tai hiukan enemmän? Tule aamulla pankkiin, niin
katsellaan sopivaa. Tilannehan oli houkutteleva ja ajattelin, että
kyselyitä tulee, mistä rahat taloon, tai siinä on jotain ennalta
aavistamatonta, joita lakimiehet järjestävät ja vievät
viimeisetkin markat.
Jälkikäteen
kyllä selvisi, että temppu oli joissakin piireissä ihan yleistä
ja sopivalle ostajalle pankki voi myydä tosiaan huoneiston, tai
talon ”ostajan hinnalla”. Sen ainoan kerran tarjoaja oli reilu,
sanoi minun ravintolasta lähtiessäni: Älä mene omalla autolla,
äläkä julkisilla, minä annan tuosta taksirahaa.
Taisinpa
hymyillä koko tulomatkan asioille mistä keskusteltiin ja
maninnasta, ”olemme sisärenkaan miehiä”. Seuraavana päivänä
testasin, oliko ne puhuneet vain humalaisten höpötyksiä, mutta ei
olleet, kyllä jutut oli täysin tosia, olisin saanut 1-1000mk ok
talon, en vai uskaltanut riskeerata. Tähän jutuun liittyen oli
itsellä sama tilanne toisin päin, josta selvisin rimaa hipoen ja
pahinta oli pankkien suurhuijauksissa sitä ei uskonut kukaan? Kerron
kyös kuinka kusetus toteutettiin!
Tarjosin
talosta 1000mk ja se olisi riittänyt koko maksuksi mihin taloon
vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti