keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Pankki ryösti asiakkaat keskellä päivää 3/7


Pankkilaiset osasivat

!980 luvun loppupuolella huomasin pankeissa käydessäni merkillisen seikan. Asian tiimoilta oli alkanut epäilys jo 1960 luvulla Työskennellessäni Hartwallilla.

Maksaessani laskuja H:ki Sörnäisten pankeissa käteisellä ja ladottuani pyydetyn summan tiskille, virkailija pyysi 500-700mk:n maksuista lisää viisikymmentä markkaa ja 1000-5000 mk:n laskuista 100-300mk. Summat vaihteli aina virkailija ja tapauskohtaisesti. Pankkivirkailijahan oli ottanut minun antamani rahat tiskin taakse ja laski niitä siellä, minun näkemiseltäni suojassa. Ihmettelin mielessäni miksi en ollut koskaan antanut väärin ”laskiessani” ylimääräistä, miksi aina puuttui, vaikka kuinka tarkasti laskin sopivan summan.
Yksityisyrittäjänä oli aina kiire, kun liikkeen ovet oli kiinni, ei siinä ollut varaa jäädä kinastelemaan ja kukas olisi pankkeja epäillyt mistään. Minäkin uskoin pankkien virheettömyyteen ja rehellisyyteen 100%:ti.



Hämeentien ja Hämeentien Kopissa oli syksyisin ruuhkaa ja kassajonoja oli kaikille kassoille, näin metkoja episodia, kun mummelit makselivat laskuja ja huivinnurkalla pyyhkivät rillejään. Näin viereisestä jonosta kuinka paljon mummot luki rahaa tiskiin ja pyydetyn summankin, olin kuullut, kun se sanottiin kovalla äänellä. Alle viidensadan markan laskuista virkailija pyysi lisää viisikymmentä, jopa sata markkaa ja isommista laskuista 200-300 mk. Näin aivan selvästi, kuinka mummo laittoi sopivan rahan, mutta se ei riittänyt. Mummo kaivoi lisää ja mumisi: Minä kun laskin, että sen olisi pitänyt riittää.. Jos lompakosta ei löytynyt enempää, ja mummo sanoi, että ei ole rahaa enempää, kun minusta siinä oli sopiva summa, niin virkailija laski mukamas uudestaan ja sanoi anteeksi, kyllä tämä on ihan oikein, kuinka minä nyt noin laskin. Valpastuin ja näin saman episodin näin kymmeniä kertoja eri pankeissa. Vilhovuorenkadun posti oli ainoa jossa kyseistä vilppiä en nähnyt. Työväen säästöpankissa taas en asioinut, siksiköhän sekin kaatui, ay liikkeiden osaamista.

Oikeiden tiskien kuvia ei ole missään, mutta tuossakaan asiakas ei nää rahojaan kun antoi ne pankkivirkailijalle, joten voi rauhassa pyytää lisää minkä sielu sietää..
Kuvassa ei ole jonoja, silloin kun itse maksoin oli 4-5 jonoa joissa 5-8 henkeä jonossaan..

Silloin tajusin, että samaahan ne tekee minullekin ja paljon. Muutin maksutaktiikkaa, laskin juuri sopivan summan rahaa, mutta en sanonut, paljon nipussa oli. Tästä virkailijat oli näreissään, mutta uudella taktiikalla, lisäpyynnöt rahasta väheni huomattavasti.

Kerran oli 61000 mk:n lasku ja menin maksamaan sitä suomalaiseen säästöpankkiin. Laskin rahat 5 kertaan ja laitoin kumilenkin tiukasti ympärille. Annoin laskun ja rahat virkailijalle, seurasin silmä tarkkana virkailijan käsivarsia, kun hän laski rahoja minun silmiltä näkymättömissä, tiskin suojassa. Hetken laskettuaan virkailijan oikea käsi teki aluksi pienen liikkeen oikealle, sitten liikkeet oli lyhyitä ja laskettuaan pankkivirkailija totesi, että tonni puuttuu.. Minua hymyilytti ja sanoin, ei puutu. Virkailija laski kolme kertaa ja toisti tonni puuttuu. Silloin minä sanoin: Kuulehan, kun minä lähtiessäni laskin rahat viiteen kertaan ja joka kerta sain 61000 mk, niin siitä ei puutu yhtään. Virkailijan oikea kyynärvarsi koukkaa taas lievästi oikealle, ja hän laskee rahat vielä kertaalleen. Juu kyllä näitä on se 61000mk, mutta jos minun kassasta puuttuu illalla tonni, niin minä otan sen suoraan sinun tililtä.

Tämä laskun maksu oli liikeurani loppuaikoina ja vasta jälkikäteen tajusin, että yksistään minulta oli pankkineitiset sosialisoineet 11 vuoden aikana kymmeniä tuhansia markkoja.
Keskustelin kerran erään ”tosi on”pankinjohtajan kanssa, jonka pankissa tätä harrastettiin, niin johtaja ensin sanoi, ettei meidän asiat sulle kuulu, mutta kun sanoin, että ne on vieneet minultakin, niin sitten hän sanoi vain, ettei siitä jää kiinni. Jos sinä levittelet tuota puhetta sulle käy tosihuonosti, kukaan ei usko sinua ja pankin vaatimat korvaukset tulee viemään sulta kaiken? Pitä suuta supummalla. Oli kuin se olisi ollut ”virkailijoiden pikku bisnes” ainakin 10 000mk päivässä per henkilö hatusta vetäisty arvio. Silloin oli vallassa "mooses ja kiharatukkako", nehähän ne oli sumplijoita kuulemma?

Kertomukseni kotona oli jäänyt vanhemman poikanikin mieleen, kun hän vei vähäisiä säästöjään Vuosaaren Koppiin ja virkailijan väitettyä rahaa olevan puolet vähemmän kuin oli, oli pojalla ollut vastaus: Minä laskin ne viiteen kertaan lähtiessäni, kyllä niitä on se summa mitä minä sanoin. Virkailija oli taas laskenut neljännen kerran ja sanonut niinpä olikin, oikein olit laskenut, oletpa sinä reipas ja tarkka poika ja osaat laskea? Siis jopa lapsilta varastivat ja ties vaikka tänäkin päivänä?

Myöhempinä aikoina kassatiskien madalluttua lähettäessäni toisten yritysten päivän kassoja pankkiin, ei virheittä tullut, vaikka laskutaito oli sama, mutta aiemmin olin laskukyvytön pankkitoimihenkilöiden mukaan joka laskunmaksukerta.

Mielenkiintoista oli, että korkea pankkitiskit katosi, ettei ole kuulemma edes pankkimuseoissa, mutta niinhän oli sanonta rikoksentekovälineet kannattaa hävittää totaalisesti? Edes valokuvia ei ole niistä?
Olisin tehnyt elokuvan, mutta se voisi loukata entistä valtionjohtoa joka salli sen silmää räpäyttämättä ja sadat tuhannet täysin aiheettomasti joutuivat vasaranalle ja pankkiirit nauroi tyytyväisenä!

Ilmoitus poliisille ja kuluttaja suojaan, sanottiin elä sinä hulluja puhu? Kuluttaja suojassakin sanottiin pankit ei tee virheitä, koska se olisi rikollista, oletko hoidon tarpeessa? Sittenhän hajosi koko pankkilaitos?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti