Pankki yritti kaapata asunnon 4/7

Pankki yritti kaapata asunnon

Muutama vuosi ”sisäpiirilounaan” jälkeen, noin 1983-4, soitettiin Sörkän Helsingin Suomalaisesta Säästöpankista keskellä työpäivää ja haluttiin minut heti sinne pankkiin paikanpäälle käymään. Pistin liikkeeni oven lukkoon ja lähdin.

Tämä oli se pankki, johon oli Vuosaaren kaksiomme asuntolaina oli Kontulasta siirretty. Entinen pankinjohtaja oli ottanut loparit, tai saanut ”paremman tarjouksen”. Pankkiin saavuttuani, pankin vastaava pyysi johtajan huoneeseen. Näytti asuntolainamme lainaehtoja ja sanoi: ”Te ette ole täyttäneet lainaehtoja, katsokaas tätä lainaehtopaperia”

.

Katsoin ehtopaperia ja totesin, että ei tuota ehtoa ole ollut alkuperäisessä paperissa. Minua rupesi asia hymyilyttämään, että mitäs tämmöinen nyt on? Pankin vastaava (naisihminen), kiihottui lausumastani niin, että loihe lausumaan: ”Luuletteko, että tuo lauseke on täällä lisätty jälkeen päin?” Sanoin, että kyllä, eihän minulla olisi ollut mitään järkeä ollut ottaa lainaa noilla ehdoilla teidän pankista.

Virkailija: Nyt te puhutte täysin perättömiä ja loukkasitte pankkia niin pahasti, että sanon lainanne irti tältä seisomalta, laitan asuntonne hukkaamiskieltoon, voi olla, että saatte jotain pientä hyvitystä asunnon lainanne maksuun, kun realisoimme asuntonne joka menee realisointi kustannuksiin. Lopulle velalle nostamme korkoa reippaasti.

Asuntohan oli silloin jo liki kokonaan maksettu 90%. Pankkihan olisi tehnyt melkoisen tilin, kun olisi myynyt liki maksetun asunnon, kymppitonnin velasta ja olisin jäänyt vielä mukamas pankille asuntovelkaa. Minun hymyilyni kiukustutti pankin vastaavaa niin, että latoi kaikki valttinsa pöytään.

 Minä ajattelin jo, että se taitaa olla tosissaan, joten päätin minäkin kertoa totuuden ja sanoin. Minusta on aivan sama, jos sanotte irti lainanne, minä en ole koskaan luottanut pankkiinne niin paljon, että olisin lainannut teidän rahojanne, ”omiani” minä olen lainannut, joten mennään tuonne tiskille, minä otan teidän pankin tililtä rahat ja maksan lainan takaisin, ei siinä sen kummemmin tarvitse nikotella. Tämä omahyväinen, ”kiihottunut”, lukenut, arvonsa tunteva, pankin vastaava, oli kuin olisi ollut suu jauhoja täynnä, ja sai ähkäistyä: Onko asia noin? Minä sanoin, että on. Virkailija: No siinä tapauksessa me sanotakaan lainaanne irti, mutta korkoa täytyy korottaa. 

Ihmettelin miksi minä en ole saanut lainanottotilanteessa lainaehdoista kopiota, niin ”virkailija” sanoi, ei asiakas tarvitse sitä. Jätin asian siihen, koska kiire oli liikkeeseeni, poissaolo tuotti aina tappiota.

Silloin aloin jo ounastella pankkien ihmeellisistä ostajahintaisista ASUNTO kaupoista ja kuinka se on mahdollista? Ensiasuntoa ostettaessahan on tilanne jännittävä. Allekirjoitetaan jos jonkinlaista paperia, joista ne kävi ottamassa yleensä kopion, mutta yhdestä ei tullut ja se oli yleinen tapa ja hallituksemme, kuluttajasuojaliiton, silloisen pankkitarkaskusviraston ja poliisien temppu kaappaamaan ”laillisesti” ilmaiseksi asuntoja! Noita edellä mainittuja testasin kymmenillä puhelin soitoilla se oli heidän mielestään laillista, kun pankit ei saa tehdä rikoksia eikä tee?

Luulin, että annoin pankille ”näpäyksen”, mutta pankit ovat niin paatuneita, ei tavallinen lainanottaja ole, kuin kärpänen, joka hätistetään pois, ellei saada tapettua, sen huomaatte seuraavasta pankkia koskevasta artikkelista.

Se minusta on katalinta pankeissa, että liki kaikki luottivat niihin. Näin ollen pankit voivat tehdä asiakkailleen mitä vaan ja kukaan ei voinut vähäisimmässä määrinkään epäillä pankkien rehellisyyttä, jota kaikki instanssit painotti, uhkasivat jopa syyteillä jos puhun miten pankit käyttäytyy? Kun viime sotiemme pakkotyövelkoja perätään Saksalta, niin olisikohan aihetta omaisuutensa pankeille aiheettomasti menettäneidenkin aika perätä ja saada korvauksia valtiolta? Tai pikemminkin sen ajan päättäjiltä, koska hehän tekivät lakeineen pankkien ryöväykset mahdollisiksi.