Haikailua!

Helsinki 25.10.1998

Haikailua

Muistaa moni kaihoisalla aikaa,

oli silloin romantiikkaa taikaa.

Ei pojat olleet "linktoneita",

ei tytöt tehneet, kuin levinski nyt töitä.

Ujosti jos poika tyttöön katsoi,

ujompi vielä silloin, tyttö olla mahtoi.

Jos joskus taannoin, tytön kotiin saattoi,

ilmoista vain poika haastoi.

Silti hivelevän kaunis rakkaus, siitä syttyi

kun pikkuhiljaa toisiinsa he ryhtyi.

Siinä jännityksen kurimusta, toiselle kun antoi,

niin tunteen sulohedelmätkin, yhdessä he kantoi.

Vain silmäys toiseen, jo heille onnen antoi,

ihastusta jännitystä, heidän sanat kantoi.

Siinä kasvoi monenen suhde syvä,

kesti kolhut, oli liitto melkein pyhä.

Kuinka meillä asiat nyt ovat,

on ulkokuoret monella nyt kovat.

Ei tiedä mitä, mihinkä nyt pannaan,

uppoo tavat, yhä nuorempana kansaan.

Onko aina hyvä mennä, suoraan asiaan,

mitä elämässä jääkään, aikaan tulevaan.

Jos elon viimesivutkin, on käyty läpi tarkkaan,

päätyy moni elämässään, pelkkään sanaharkkaan.

Mauno Strandén

Ps. huomaa kirjoittamisajankohta , kohta 20v siitä?