Helsinki 17.2.1997

Veden kaiho

Varhaisaamun tuulenvire,

Pienen aallon nostaa voi,

Sitten päivä aurinkoinen,

Kimalluksen siihen loi.

Aaltoin saapuessa rantaan,

Illan lähestyvän nään,

Kaiho silloin minut valtaa,

Aallon määränpään kun nään.

Auringon kun viimesäteet,

Kauas häipyy metsän taa,

Päättyy aallon pitkä matka,

Lahden usvaan hämärään.

Päivätuulen tyyntyessä,

Tuoksuin vallatessa maan,

Hetken muistot täyttää mielen,

Syvältä ne kumpuaa.

Ei yöllä aalto, saapunutkaan rantaan,

Kuin elämä se haihtui pois,

Katson hiljaisena rannan santaa,

Kuin ystävä, se mennyt ois…

Mauno Strandén

Maunon tarinoita