Kovin säikky lapsena 1943-4

Kovin säikky lapsena 1943-4

Heinäkuisena päivänä saapui kylänselän puolelta jonkun tunnetun nuapurin penskoja, jotka alkoi esitellä kuijeitaan. Kujeiden kohteet oli Ruppovaarassa olleen mökkimme tien toiseltapuolen olleet heinäseipäät. Nämä maakarit alkoi näyttää kuinka täyteen henäseipääseen kiivetään. Seiväshän siinä purkaantui ja ihmettelin miksi noin voi tehdä, mutta en voinut asialle mitään kun olin joukon pienin. Seipäiden omistaja, noinsanottu ”Muurelin Jussi” ilmestyi paikalle ja sehän hiiltyi pahemman kerran, kirosi ja uhkasi ”Minä tapan teidät kaikki” ja lähti juoksemaan meitä kohti. Seipäissä olleet pojat pinkaisivat pakoon minkä ehtivät ja minä luulin, että enhän minä ollut tehnyt mitään, mutta seuraavassa hetkessä tajusin, että ei hän erottele kuka on tehnyt ja mitä, vaan kaikki on syyllisiä. Olisinko ollut silloin3- 5v vanha , mutta kauhu täytti yht äkkiä mielen, hyvä etten jäykistynyt niille sijoilleni, niin kuin unissa monesti kävi. Pinkaisin juoksuun, juoksin todella henkeni edestä, kun tajusin että henki tässä menee jos tulija saa kiinni. Hetkessä henki salpautui, koska juoksin henkeni hädässä. Saavuin perunapeltoon, jonka varsikko oli paljon pitempää kuin minä. Kaaduin vakoon mahalleni ja ajattelin ei kai minua löydetä, mutta sitten lähdin ryömimään kiivaasti pitkin ojaa joka johti lähimmän talon ulkorakennuksen viereen. Ryömin sen alle, niin pitkälle kuin voin ja pelkäsin. Varmaan nukahdinkin, kunnes illan hämärtyessä kotimökkiäni kohden ja pelkäsin. Asiasta en kertonut kellekkään tähän päivään mennessä, enkä tiennyt kuinka toisille kävi. Äitini ihmetteli missä olin ollut koko pitkän päivän, en uskaltanut kertoa…

Sodan jälkeen oli aivan toisenlaiset kurit käytössä, silloin ei omiakaan vanhempia saanut sinutella,

minäkin teitittelin Äitiäni aina, hän teki parhaansa yksihuoltajana olosuhteissa, joissa nykyihminen ei olisi puolta tuntiakaan, hänellä oli ollut 8 lasta! Meilä oli kaivotkin 800m päässä naapureissa.

Suuri kunnioitus Äitiä kohtaan tuli, kun muistin Äitini raatamisen ja huolenpidon, mitään ei ollut omaa? Myöskään mitään oikeuksia ei ollut eikä sananvaltaa muuta kuin kotona.
Ei ollut puuliiteriä, eikä mitään suojaa puille. Polttopuiksi saatiin ottaa metsistä lahoja leppiä, kirvestä ei saanut viedä metsään! Takalla kannettiin, eli puut sidottiin narulla ja sitten taakka selkään..

Suuri kunnioitus naista kohtaan tuli, kun muistin äitini raatamisen ja huolenpidon, mitään ei ollut omaa?

Naapurin isäntä kun maksoi palkan Äitilleni, joka vastasi silloin puolenkilon voipaketin hintaa päivässä, he meni ohikulkevalle tielle nurkan taakse ja siihen oli tyytyminen, mitä sai? Inflaatio oli hurjaa sodan jälkeen hinnat nousi kovasti päiväpalkka pysyi jossain 0,50€ päivä. Ei sos tukia!

Talossa aina sanoivat, että hevonen ei pole jalan päälle, mutta kerran se polki Äitini jalan päälle ja sehän meni pahaksi, ei lääkäriin, kynnet lähti varpaista, ei korvausta ei edes ruokaa, siinä paranteli yksin jalkaansa?

Heinänurmilla oli käärmeitä ja minäkin olin paljasti jaloin kaiket kesät ja monesti olin astua niiden päälle, onneksi ei pistäneet, ei mitään mahdollisutta olisi ollut lääkäriin!

19 kutsunnoissa näin ekakerran lääkärin.

Mauno Strandén