Pikkukäpylinnun tapaus

Pikkukäpylinnun tapaus noin 2000

Noin 2000 luvun seutuun oltiin mökillä keväällä, kun vaimoni sanoi, että tuossa mökin nurkalla olevassa katajassa on linnun pesä, sieltä lintu tulee aina suoraan kohti, kun hän haravoi lehtiä seinustalta.

Asia jäi siihen en tarkstanut sitä silloin, mutta muutaman päivän päästä menin ja katsoin katajaan ei siellä ollut edes pesän alkua. Silti lintu tuli minuakin kohti ja luulin, että se tulee silmiä kohti ja huitaisin kädellä ilmaa ja se lensi sivuun.

Olikohan seuraavana päivänä, kun olin keskellä pihamaata lintu lensi noin 2m korkeudella ja tuli kohti, silloin ajattelin, että nyt katson mitä se aikoo tehdä ja laitoin hanskakäden noin 10cm päähän naamasta, ettei ainakaan silmään yllä.

Lintu lensi ja pysähtyi pääni päälle, päässäni oli lakki jossa oli verkkoa päänpäällä, lintu seisoi siinä ja alkoi visertämään, visersi vähän samaan tyyliin kuin kanarialinnut, siis ääntä tuli yhtenään ja minusta se oli mitä kauneinta viserrystä, vaikka ääni oli hyvin hiljainen.

Jalat kouri päälakeani ja linnun kynnet kävi päälakeani ympäriinsä, se tuntu kuin hyvä ystävä olisi rapsutellut varovasti!

Lintu viipyi viipyi 5-10 minuutia pääni päällä, enkä hätistänyt sitä mihinkään, kun ajattelin, että tapaus on kertakaikkiaan harvinainen, se ei nokkinut minua.

Minä kyselin hyvin hiljaisella äänellä, mistä sinä olet tullut ja mitä asiaa sinulla on? Juttelin sille koko ajan ja linnun hieno laulu jatkui liki katkeamatta, aivan kuin vastauksena, mutta en ymmärtänyt hänen kieltään.

Lopulta lintu lähti, eikä sitä näkynyt sen jälkeen. Sai varmaan asiansa kerrottua!

Tarina ei loppunut ihan siihen. Kävin naapurissa ja kerroin siellä tapauksesta, paikalla oli useita ihmisiä ja kun olin päässyt tarinassa siihen kuinka kyselin, että mistä olet tullut ja mitä asiaa, niin Laulaja Kalevi Korven poika Timo Korpi tokaisi: Älä nyt ”helvetissä” ala kertoa, että se lintu vastasi sinulle, tuo on jo niin paksua soopaa, että ei sellaista tapahdu! Muutama kirosanakin häneltä lipsahti siinä..

No eihän sitä hänelle voinut millään todistaa, kun olin ollut yksin siellä mökillä..

Kaikki muutkin katseli epäilevästi, että taitaa olla ”tarinan keksijä”! Oli kumminkin tosi tapaus!

No nyt olen ajatellut, kyllä se oli viestin tuoja, en ymmätänyt kieltä vain sen kuulin, kuinka lintu visersi kauniisti, sanoma oli varmaan, elä jatkossakin ihmisisksi ja toivotti onnea elämään!

Mauno Strandén