Tarinoita linnuista

 Orimattila 2007


Tarinoita linnuista

Luonnossa liikkuessa näkee kaiken laista, vaikka nuoruuden touhotuksessa moni asia jäi huomaamatta.
Merkillisimpiä lienee ollut tuttavuus Pikku Käpylinnun kanssa. Noin 1990 seutuun mökillämme Orimattilassa syöksähteli Pikkukäpylintu kohti vaimoani Railia, kun hän haravoi pihamaata. lintu syöksyi usein katajasta ja hän luuli, että siellä olisi pesä. Tultuani uudelleen mökille parin päivän päästä tarkistin onko katajassa pesää, eikä sitä näkynyt. Nyt lintu lähestyi minua ja syöksähti kohti aina metrin parin päästä, ajattelin sen tavoittelevan silmiä, kun se lensi aivan päin näköä. Heilautin aina kättäni ja lintu lensi pois. Seuraavana päivänä lintu lähestyi taas ja silloin päätin katson mitä se aikoo, enkä hätistä sitä pois. Pidin kättäni lähellä silmiäni ja seurasin kun lintu lähestyi oksalta toiselle, katsellen minua milloin kummallakin silmällä. Seurasin kuinka sen kupu värisi ja nokka hiukan liikkui, kun se lähestyi minua. Lähemmä tullessa kuulin jo ääntäkin. Sitten lintu lennähti aivan kohti, minä olin liikkumatta, se laskeutui pääni päälle?

 Päässäni oli lakki, jonka päälaki oli verkosta. Tunsin linnun kynnet kun se kouri kuin kissa, kun se on tyytyväinen. Lintu viipyi reilut viitisen minuuttia päälaellani, laulaen mitä kauneimmin, laulun tulviessa jatkuvana solisevana virtana, kourien jatkuvasti kynsillään, kun se kääntyili päälaellani. Kyselin siltä hiljaisella äänellä, mistä sinä olet tullut ja mitä asiaa sinulla on? Vastausta ei tullut, mutta ei se siitä häiriintynytkään lintua. Ajattelin katsoa, kun ei ollut mihinkään kiirettä, kuinka kauan lintu laulaa ja seisoo päälaellani, koska mielestäni se oli ”vallan merkillistä”. Aikansa oltuaan siinä lintu lensi tiehensä ja kävi vielä pihapiirissä muutamana päivänä, mutta ei ole enää sen jälkeen näkynyt.
Kerroin naapurissa mitä oli tapahtunut ja päästessäni siihen vaiheeseen jossa kysyin linnulta ”mistä olet tullut ja mitä asiaa, niin paikalla ollut Korven Timo sanoi: ”Jumalauta jos sinä kerrot, että se lintu vielä vastasi sinulle suomeksi, niin johan on paksua, kun tähän astinenkin on ollut täysin uskomaton hullu juttu.” Ei vastannut suomeksi, vaan kielellä, jota ei ymmärtänyt. Viestihän sillä oli, mutta linnunkielen opinnot ei olleet edes alkaneet joten epäselväksi jäi, uskon, etteä se oli jotain hyvin positiivistä!

Soitin kerran itä-Uusimaan radiolahetykseen, kun kyselivät luontoihmeistä, kerroin edellä kuvatun jutun, kun puhelu loppui kuuntelin luurista hetken, toimittajat pohti, mikähän se luulee olevansa, kun linnut tuo viestejä, kaikenlaisia viheltäjiä niitä maa päällän kantaa ;)

Toisen kerran ihmettelin talvella hiihtämästä tullessa, kuinka talitiaiset, ym pikkulinnut kävivät kylpemässä illan hämärtyessä puron pienessä sulassa kohdassa. Silloin oli noin 6 astetta pakkasta ja pohjoisviima. Sulapaikka oli noin 0,7 x 0,4 m ja linnut laskeutui yksitellen sulan vieressä olleelle mudalle, josta ne syrjittäin hyppimällä menivät veteen keskivartaloa myöten. Kova ryöpytys siivillä ja kastautuminen välillä, noin minuutin verran, lento läheisiin pajuihin ja seuraava kylpijä tilalle. Veteen meno oli likimain kaikilla sama, sivuttain hyppely. Seurasin kymmenen linnun kylvyn ja kylpemättömiä odotti vuoroaan kymmeniä.
Ihmetykseni oli se, että kuinka niin pieni vartalo kastuessaan ei jäähdy ja jäädy. Enhän kyllä ollut seuraamassa jatkoa, vaikka kaikki olisi jäätyneet, mutta silloinhan linnut vähentyisi rajusti.
Kysyin jopa asiaa luontoillastakin, mutta kukaan ei ollut koskaan tehnyt moista havaintoa, että nämä pienimmät linnut ja tuulessa ja pakkasessa voivat tehdä moista kylpypuuhaa.

Kerran mökille mennesää avasin portin katsoin vajaan 10m päässä oli tikka puussa, kävin kiikarin ja lintukirjan sehän oli pohjan tikka! En ole nähnyt ennen enkä sen jälkeen, oli mielenkiintoinen!

Kerran taas samoin tullessa mökille katsoin hiirikö se halkopinossa katoaa halkojen rakoon ja kohta kurkistaa toisesta, sitten se pistäytyi pinon päällä, sillä oli pyrstö aivan pystyssä, sehän oli peukaloinen? Se viipyi pitempään kun pinoja oli kymmenkunta!

Myös kiipijat pesi meillä, ne meni alle 2cm raosta ja veivät pitkiäkin heiniä, osasivat kääntää heinän raon suuntaiseksi! Niiden pesintä epäonnistui varmaan rottien takia oli sellainen invaasio muutaman vuoden!

Kerron vielä yhdestä tosi mielenkiintoisesta linnusta, ruskosuohaukasta, sen siipien kärkiväli voi olla 1,5m suurimmillaan! Vieläkin suurempia voi olla, eihän niitä kaikkia mitata
Se ei sanottavasti tarvitse lentäessään räpytellä siipiään ja voi pysähtyä jos tuulee ilmassa liki paikoilleen tarkkaillessaan mahdollisia saaliita.
Itse lintu on pienikokoinen, mutta siivet on pitkät! On juhlavan näköistä, kun se lähtee liitämään suuren peltoaukeaman kiertää ympäri ilman räpyttelyjä!
Tuulta pitää kyllä olla ja se on hyvä käyttämään sitä hyväkseen!
Lentää suhteellisen matalalla, 10-15m korkeus peltojen kohdalla.

Tässä ruskosuohaukan kuvia ja paljon



Mauno Strandén