Yksinäinen saarnipuu

 Yksinäinen saarnipuu!

On keskellä meren selkää, luoto armoilla aallokon.

Sinne lintukin pesiä pelkää, tyrsky lyö yli kallion.

:,:Miten sattuikaan sinne juurtumaan, yksinäinen saarnipuu,

paikkaan sellaiseen, johon kyennyt ei elollinen mikään muu:,:

Vaan jostakin tuuli tuonut, saarnen siemenen sinne on.

Miksi luonto lie oikkunsa luonut, päälle laakean kallion?

:,:Se on kasvumaa , johon istuttaa ihminen ei mitään vois.

Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään, mennä sieltä mitään pois:,:

Kun siemenen tuuli kantoi, otti pienen, mut vahvimman.

Kasvupaikan tuon karuimman antoi, koska puun uskoi juurtuvan.

Luojan tehtävää, täyttää tärkeimpää, yksinäinen saarnipuu.

Oottaa hetkeä, jolloin rantalehdot kuolemasta havahtuu.

Kunhan luodon luo,tuuli tiedon tuo, täyttymys tuo tapahtuu:

Silloin matkaan sen, antaa siemenen, tuo yksinäinen saarnipuu.

Muista ihminen olla onnellinen, kun et ole saarnipuu,

kuinka onnellinen voisit ollakaan, jos tuuli hänet luokses tois!

Loppua hiukan muotoilin M S