Hirvipeijasmuistoja

Muistoja

Kivat pippalot 31.10-15 uudessa paikassa!
Lattia oli erityisen hyvä, oli hiottu ja lakattu lukemattomia kertoja, tanssiminen oli kevyttä liitelyä, verrattuna lattioihin jotka ei luista yhtään! Tanssittiin monta valssia, jopa hidas valssi, mutta eihän meillä mihin kiirettä ollutkaan ja yksi humppa!

Edellisillä kerroilla oli karaokea, jota saivat minutkin kokeilemaan ja onhan se melkoinen kynnys,  jännitystä oli ilmassa, mutta hoksasin sanoa, jos onnistun jotenkin taputatte ainakin vähän,
jos taas epäonnistun taputatte vielä enemmän, kun vahingon ilo on sitä parasta iloa!

No jotenkinhan se meni siedettävästi, kun halusivat ainakin 10 biisiä lisää ja äänihän siinä meni, kun ei ollut tottunut eikä rohkaisuryyppyjä, ei mitään, vettä vain, no vesihän on vanhin voitehista!
Kun sanoin en saa sanaa suustani, ääni meni, niin karaoken vetäjä tuumasi yhden voit esittää, Moskovan valot, siinä ei tarvitse ääntä ;)

Kymmeniä vuosia oli orkesterit soittamassa ja ne oli usein niin kännissä, että istuivat jopa lattialla, kun ei pystyssä pysyneet ja soittelivat, jotkut oli suorastaan "potsojona" soittaessaan!
Orkesterien hommaajat sanoi raittiita soittajia ei ole ja kun peijaisissa oli aina tarjolla äänenkirkastajaa, sitähän ne käytti!

Päijät hämeessä on niin herkkiä tutustumaan, kun oli käyty 30 hirvipeijaisissa, niin talon emäntä joka oli ollut monesti samassa pöydässäkin, kun sanoin hänelle jotain, niin sanoi oletteko uusia, hän ei ole nähnyt koskaan? No 30v nähty, minusta tuntuu, että pitää olla ainakin 3 sukupolvea, ennen kuin haluavat tervehdyksen heittää ohikulkijalle! Siksi on kiva käydä Kiteellä, no hiljasisihän on hekin tulleet, ennen heitettiin tarinaa kohdatessa..

Tästä tekstistä klikkaamalla, kuulet valssin menneiltä ajoilta! 

Tämän tekstin alla Riistan hirvipeijaisten tanssiosuutta Pakaalla

Urheat Riistan hirvimiehet tuumasi, että he menee ennen paljainkäsin karhua vastaan ennenkuin lähtevät tanssimaan jota kuvataan?

Mauno Strandén

Ruusut pihamaassa ym..

En lakkaa ihailemasta ruusuja pihamaassa!

 Tämän kesän iltakuva Pahatsunlahdelta, Kiteeltä!

Tässä pari henkilöä, jotkut voi tunnistaa! Ompa hyvät raamit löydetty!

Näkymätön ilves

Näkymätön ilves

Suomen luonnosta on enää harvoja eläimiä näkemättä ja yksi niistä on ilves, jota en ole nähnyt luonnossa, jälkiä joskus runsaastikin lumessa!
Katselin kerran kun ilves oli haravoinut metsää noin 10m välein, oli kulkenut ja sitten huomasin jonkun korkeamman mättään päällä veripisaran, suksisauvan sommalla kaivelin kohoumia ja siellä oli hiiriä tai myyriä piilotettuna.
Ilves tuntija kertoi, että ilves taltio saalistaan korkeisiin lumimättäisiin, kun se joskus kulkee ohi, se vaan menee mättäiden yli ja löytää ruuan, tietenkin kaikki muutkin ilvekset hakee varastoja samalla tavoin, myös toistensa piilottamat varastot..
Ei tuotakaan paikalliset olleet havainneet, eikä tienneet koko ilvesten läsnäolosta mitään, vaikka metsä oli täynnä jälkiä!

Myös mökin pihassa oli lumessa jälki, kuin taivaalta olisi joku tipahtanut liki puolimetrinen levyinen vako ja reilu 2m pitkä jälki lumessa? Ilves oli kai tehnyt pitkän loikan jäniksen kimppuun, ottanut sen hampaisiinsa ja lähti pois. Pehmeää lunta oli kovemman päällä 15cm, suurten tassujen jälkien välissä piirti varmaan jänön takajalat mutkittelevaan viivaa lumeen..

Joskus metsätöiden jälkeen jääneet haavan ja koivun oksat oli houkutellut kovasti jäniksiä, sitten huomasin suuren tassunjälkiä, alue oli tamppaantunut tasaiseksi, verijälkiä ei näkynyt.
Olisi hyvä laittaa nyt riistakamera ja nähdä tämä komea kissa!

Suden, karhun, ketun, hirven, kuusipauran, valkohäntäpeuran, saukon, mäyrän ja monta muuta olen nähnyt, ilves olisi kiva nähdä!

Mauno Strandén

Käin kukkaukset

O:la 27.5.1998 21.45

Käin kukkaukset

Käin kukunta kunnaalta kauniina kuuluu,

vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu.

Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,

johon kurpan tuo kurnutus ei ota kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,

kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.

Mustarastas se suloisen sointinsa antoi

johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,

etelän reissuilla kaverit hukkui.

Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,

jonkun pitäs meilläi sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,

ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.

Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,

ei lintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee. 

 

Mauno Strandén


 Suomenkieliset Sanat / LYRIC KAIPUUN KUKKA
Kerran elin romanssin, lyhyen, suloisen,
päättyi, miten päättyikin, kaivaten muistelen.
- Nyt sydän lyö, lyö sulle vain, sut joka yö nään unessain,
 päättyessä romanssin, rakastin rakastin.
 Kaipuun kukka tulisin, polttavin, ihanin,
 romanssista versoikin, huomasin, rakastin.
Pois rauhan vei se rakkaus ja löydy ei sen unohdus.
 Kaipuun kukka tulinen, muistojen kukkanen.
 Nyt sydän lyö, lyö sulle vain, sun joka yö nään unessain.
Päättyessä romanssin, rakastin, rakastin.
Kaipuun kukka tulinen, muistojen kukkanen,
romanssista versoikin, rakastin rakastin!

Muistelu 1950 luvulta ruokapöydästä

 Herrat, isäntä ja rengit

Istuin 1950 loppupuolella Kiteellä Variksen talon pitkässä ruokapöydässä jossa toisessa päässä oli isäntä ja majoittuneita herroja, sitten olin minä ja ihan toisessa päässä renki ja piika, emäntä söi jossain sivulla.
Minä olin päiväläisenä siinä talossa, pilkkomassa puita kirveellä. Molemmissa päissä pöytää oli eri ruuat, minä voin ottaa kummastakin päästä, mutta ojaherrojen päässä oli paljon monipuolisemmat sapuskat. Herrat huomasi kai jaon, tarjosivat joskus renkipäähänkin parempia eväitä, mutta renki ja piika tiesi, ettei saa ottaa! Herrapäädyssä oli kalliimman näköistä makkarasiivuja, isäntä tyrkytti herroille, se on hyvää kallista makkaraa, kumpikaan ei ottanut ja muutaman päivän jälkeen alkoi siivujen reunat tummua ja käyristyä ylöspäin. Talon koira kärtti päivittäin jotain pöydältä ja puski herran polvea, yleensä hän ei antanut mitään, mutta silloin tämä mies nappasi koko makkarasiivupinon ja antoi sen koiralle, joka hotkasi sen siliän tien!
Kyllä isännän ilme synkkeni, mutta ei sanonut mitään, mutta ei tullut makkaroita sen jälkeen pöytään!

Ojaherrat kertoi kaskuja ja sekös oli isännästä mieleen! Kertoivat esimerkiksi veljeksistä jotka oli metsällä ja heillä oli suustaladattavat pyssyt ja kuinka ollakaan he tapasi karhun toinen veli ampui karhua, mutta ei tappavasti, vaan karhu hyökkäsi apujan kimppuun, toinenkin veljes ampui ei osunut kunnolla, ampui uudelleen. Karhu kaatoi miehen joka luuli loppunsa koittaneen ja huusi veljelleen "suikkua veli viel kerta, viel urajaa"! Toinen hätäännyksissään huutaa takaisin, "ka munalko suikkuan, kun on poruhkat loppu"! Oli ruudit pudonneet siinä hötäkässä! Hengissä kumminkin selvisivät! Kyllä hymyilyä riitti pöytäseurueessa.

Vielä vanhempi tarina isästäni kun oli ollut Sarastin paikalla asuneellä isännällä kenkiä tekemässä, isäntä oli tarjonnut voita, jota oli ollut pikkusikkare tassilla, kukaan ei ottanut, mutta isännän oli hyvä leikkiä, että tarjoaa suutarille voitakin oikein.
Lopulta yhtenänä päivänä isäni oli ottanut sen voi sikkareen palaselleen ja söi sen, isännän ilme oli ollut hämmästynyt, kauhistunut ja vihainenkin, se suutarin perkele söi sen voin!
Sen jälkeen ei ollut tullut voita pöytään!

Mauno Strandén

Miksi kirjoitan mitään?

Hyvää huomenta kaikki lukijani!

1990 luvulla kuuntelin radiosta Kulttuuriministeri Klaas Anderssonin lukevan runojaan radiossa, kun olin kuunnellut hänen kymmeniä kertoja hänen esittämiään monologeja ja runoja, jossa oli pääasia, kuinka viina sumentää järjen, niin ajattelin jos hän on kännihöperryksillään runoilija, niin mikähän minä sitten olen, kun näkö eikä tunne sumene tuolla lailla?
Viini on punainen ja se vähenee pullossa, lasikin tyhjenee, enkä huoma minne? Lopulta usein arvaili, kuinka pitkälle hän näkee 2 vai neljämetriä, varannan kaidekkin välillä katosi, ja se viini hävisi pulloista? Mistä se johtuu, ei jaksa ajatella jne, jne...

Ei ole sanasta sanaan, mutta fiilinki oli jotensakkin tuollaista, ajattelin, että en voi sen enempää mokata, jos julkaisen jotain! Tuskin niistä kukaan tykkää, idea on siinä, että on poissa muusta pahanteosta, kun funtsailee noita !

Kerran muutama vuosi sitten aivan tuntematon pitäjämme diakonissa soitti noin klo 23.00 ja kysyi voisitko kirjoittaa runon huomiseen tilaisuuteemme?
Aihetta ei ollut, eihän se kukkokan käskien laula ja täytyy olla jotain fiilistä! No oli mulla jotain.
Paikallinen ihmetteli, olet aika rohkea, ei minä uskaltaisi mennä arvoyleisön eteen, jota ei tunne?
Parempi onkin kun ei tunne, silloin ei hermostuta niin paljoa, tuskin ollenkaan..

Karaoke oli vaikeaa, kun hirvipeijaisissa halusivat ehdottomasti, sitten panin asian leikiksi, jos onnistun jotenkin taputatte, jos epäonnistun taputatte vielä innokkaammin! Epäonnistunut voi nostaa kuulijoiden itsetuntoa enemmän kuin esiintyjän onnistuminen ;) No sitten piti tulkita niin paljon, että ääni meni, johon karaokejuontaja tokaisi, vielä äänen mentyä esität Moskovan valot siinä ei tarvita ääntä! Esitin senkin ja raikuvat abloodit kuuluin olinko mokannut vai menikö hyvin, voi arvailla!

Ja sitten kevennys kuva

Tein minä pajusta hilpeän huilun, mut en ääntä mä siitä saanut

Kenen on pakko työllistää?

Mielenkiintoinen kysymys? Jos joku alkaa työllistämään, sehän julkisuudessa haukutaan ihan lytyyn?
Kaikki on osilla jos joku jotain aikoo, tai tekee, peukaloiden pyörittäjät on niitä arvokkaita, he on vaalikarjaa, jolle luvataan ja moni uskoo, vaikka lupaajilla ei ole yhtään yritystä itsellään?

Sukuhistoriaa

Strandénien hoville oli 1800 luvulla määräty humalankasvatus vaatimus muiden vaatimusten lisäksi.

Kirkonmiehillä oli ollut perimätiedon mukaan, kun he päivät saarnasi kastoi ja hautasi, ym öisin he voi pitää kapakkaa, jossa panemaansa olutta myytiin, siksi oli pakko kasvattaa humalaa!

Humalat kasvaa vieläkin useita aareja, vaikka puusto on kaadettu ja kasvusto muusattu Kiteen Muljulassa.

 Tässä hovin pohjia, on vain kumpareita jäljellä. Isossa jaossa tontit oli kuulemma 1000ha kahtapuolen ja lakeja tuntemattomia huijattiin raakasti ja isonkin tilan voi menettää sille joka tunsi lain ihan pikkujutun takia?

Tässä kivi siltä ajalta, jonka koperossa jauhettiin puurotarpeita tai vastaavaa, reunasta on lohennut pala pois! Tieto perimätietoa..

Lainsäädäntö ja yksi totuus

Hesarissa 20.10.2015

Ay liike neuvottelee vain suuryritysten kanssa, vaikka PK sektorilla on paljon enemmän tekijöitä ja erilaisuutta. Monesti pienissä yrityksissä omistaja johtaja tekee kaikkea, silloin ei ole aikaa viikkoja tai vuosia jaaritella ay väen jaarittelijoiden kanssa, joille on samantekevää kaatuuko yritys vai jatkaako! Ay liikkeen neuvottelijoiden palkka revitään työntekijöiden ay maksuista ja heidän palkkansa voi olla 10 kertaa isompi kuin tavallisen työntekijän, he ei käsitä enää sillä palkalla todellisuutta?

Saukot lähteellä

Saukko ruokki poikastaan meidän lähteellä!

Oli varmaan 1990 luvun loppua kun mentiin Hakanen nimiselle metsäpalstalle Orimattilassa, oli jo elokuuta, tai sen loppua, kun menin hakemaan lähteestä vettä ja vaimoni meni katsomaan sieniä ja samalla poimimaankin. Lähestyin lähdettä, joka on lehtipuiden ympäröima, noin metrin-puolitoista syvä syvimmältä paikaltaan, vesi on yleensä kristallin kirkasta ja kylmää.

Aikoinaan lähde oli ollu kumpu mallinen, seudun parhaimpia, jossa kieltolain aikoihin pirtutrokarit pysähtyi Loviisasta rannikolta tullessaan ottamaan pienet naukut, kun virkavaltakin oli jo kaukana. Radalla oli siinä pysäkki alle km päässä. 

1990 seutuun se oli kaivettu kuopalleen ja yritetty hävittää, siinä onnistumatta, mutta rankkasateiden jälkeen siihen pääsi pintavesiä hetken aikaa. Veden vaihtuminen on kohtalaista, eikä se jäädy talvellakaan..

Nyt lähestyessäni lähdettä, vesi näytti samealta ja aallot kävi siinä, ihmettelin, että mikä siellä on?

Hiljaa lähestyin ja näin kissan kokoisen saukon poikasen olevan sen reunalla jolle emo toi lähteestä luultavasti sammakoita. Kun saukko pulpahti pintaan se toi ruuan poikasen luo pani sen maata vasten käpälän päälle ja nykäsi, siis tappoi, että ruoka karannut pennulta ja heti uutta hakemaan..

Minä lähdin hakemaan kameraa autosta joka nyt ei sattunut olemaankaan siellä, mutta huutelin vaimolle mahdollisimman kovaa/hiljaa, että tule nyt on ”piru” merrassa?

Hän saapui ja me molemmat seista teretettiin noin 5m päässä tapahtumasta ja nähtiin monta saukon ruuan noutoa ja poikasen kiiheää syötiä, kunnes poikanen kohotti päätään ja näki meidät, samalla silmän räpäytyksellä poikanen sukelsi lähteeseen ja katosi?

Emo toi vielä kaksi kertaa ruokapalan ja repäisi sen, mutta viimeisen jälkeen se palasi heti, kun poikasta ei ollutkaan rannalla se uikutti nousi maalle kiersi lähteen vikisi ja kutsui, sitten se sukelsi kiersi lähteen vielä veden alla ja sitten se katosi.

Kyllä me oltiin haltioissaan, harva luontohenkilökään on vastaavaa nähnyt, eivätkä halua edes kuulla, eivät siis usko? Höpottävät usein keskenään aiheiden sivusta!

Lähteen vierelle oli edelliset omistajat Partaset kaivaneet suurta uima-allasta johon läheestä meni vesi, mutta ei se onnistunut, liian vetelä maaperä, on noin 2a kokonen.

Olin muutama vuosi aiemmin toukokuussa laittanut siihen 34 kirjolohen poikasta jotka painoi 4g kpl. Veden poistumispuolella oli tiheäsilmäinen Heteka poikittain, ettei poikaset karkaisi. Kävin katsomassa ei mitään havaintoa, kunnes heinäkuun lopulla näin kirkkaita vilauksia ja kävin hakemassa ruokaa, että näkisin mitä ne oli ja olihan ne 15-20cm pituisi kirjolohen poikasia. Heitteli kalanruokaa niille oli aikamoinen kuhina ja syksyllä ne oli jo noin liki kilon painoisia, kuin isoja siikoja, liki luonnon ravinnolla kasvaneet lähdevedessä.

Poikani kehoitti maistamaan syksyllä, mutta en raskinut jätin ne talveksi sinne ajattelin ruokkia niitä, kun lammikossa ei ollut kuin hyvin ohut jää, alle 5cm.

En voinut kuvitellakaan mitään saukkoja sisämaahan talvella, mutta kerran näin lähteen sotketun mutainen vesi pärskinyt metrin korkeudelle lumisille reunoille ja ovelasta paikasta oli tehtu tunneli ojaan jota myöten se oli kulkenut lumen alla huomatta yli 100m päähän metsään josta se oli matkaillut lähiseudun ruokapaikkoihin tai pesiinsä.

Kaikki kalat meni ja kysyinkin luontoillasta asiaa, niin siellä vakuutettiin, että saukko kyllä syö ihan varmasti kaikki kun se on löytänyt kalat ja nehän se löytää, kun haju menee veden mukana ojaa myöten mereen saakka.. Uutta yritystä kalankasvatukseen ei sitten kannattanut aloittaa..

Naapuri ei uskomut, sanoi ei näillä seuduilla ole saukkoja ja osti isompia 300-400g kirjolohen poikasia, metalliverkko hakkiin ohikulkevaan puroon. Kerran kun kävi kurkistamassa vesi aaltoili ympärillä ja jo kiloiset kalat oli tressistä selällään, kun saukko tai saukot kiersi allasta? 

Hän lähti hakemaan pyssyä, sillä ajalla härintä oli loppunut, sitten uskoi! Jälkiähän näki talvella kaikkialla, kun ensin tiesi millaisia jälkiä ne tekee!

Tässä lähteestä kuva talvella. Lähteethän on katoava luonnon vara, on ojitettu ja tuhottu, nyt niitä taas suojellaan ja mikä sen parempaa luonnossa liikkuessa, jos tietää jossain olevan lähde, kyllä siellä mieluusti poikkeaa, etenkin jos on jano!

Mauno Strandén

Ruppovaaraan "laulun sanat" ja koulutapaamiskuva

Kaikkea se viina teettää?? Tulee tai on tullut tekstiä kun ei käytä viinaa! Se on sellaista aivojen ulkoilutusta! Jos hyvin poljento etenee, hiukan ihan huvittaa! Tämä oli Koti Karjalassa 1999 silloin kun oli se koulutapaaminen.. Yllättävintä oli 2-3v sitten kun minulle tuntematon diakoni soitti lauantai iltana klo 23.00? Olen kuullut, että kirjoitat runoja, voitko tehdä huomiseksi kun meillä on tilaisuus pappilassa! Höh aika yllättävää..

Täällä koulutapaamiskuva 1999

Muisto Äidistä

Helsinki 3.1.1997

Muisto äidistä.

Äiti, elämän kauneimman minulle annoit,

Isänmaa, sitten päälläsi kannoit.

Parhaat ohjeesi meille laadit,

niin paljon rakkautta, me Sinulta saatiin.

Paljon elämässä rehkiä ehdit,

ei sitä juhlittu, ei pantu lehtiin.

Koko elämäs tarkkaan perheelle annoit,

kahdeksalle lapselle tyhjästä, kun eväitä kannoit.

Äidille tarvis kunniaa antaa,

ruokaa ja rakkautta, vaikka pöytään kantaa.

Äiti se ruokkii vaikka kahdeksan lasta,

monet äidit saanut on kiitoksen vasta.

Työmyyriä Sinun lapsista tuli,

silti sieluissa paloi rakkauven tuli.

Sinun lempeän rakkauden muistan aina,

on lapset ja vanhemmat, vain hetken laina...

Mauno Strandèn H:ki

Ps. En ikinä, eikä kukaan muukaan hänen lapsistaan koskaan sinutellut häntä! Teitittely ja työköttely oli ainoa asia jota hän sai 0 omaisuuden, toisten nurkissa asumisessa suuren perheen yksinhuoltajana, siis hiukan kunnioitusta! Silloin ei sos huolto pelannut, eikä vanhemmat lapset tuoneet kotio, heillä oli omat perheet!

Tyypillinen iltapaäivän kahvihetki! Äidillä oli melkein aina pullaa ja jopa kakkuakin,kuten kuvasta näkee!

                                    Aika muuttaa ulkonäköä! Äitini alle 20v

Äitini tuskin koskaan edes näki ruusua, nyt laitan hänelle itse kasvattamamme ruusun!

Pienen pieni onni "laulun sanat"

M:lä  15.10.2015
Pienen pieni onni

Tuo pienen pieni onni
oli mulla haaveissain.
Jos joskun löydän onnen,
Pois en anna milloinkaan!

Jos onni tulis vastaan
lailla vanhan tuttavan,
edessäni taas näen
päivän kauniin paistavan!

Me hymyiltäis ja naurettais,
me halattais kenties tanssittais.
Pienen pieni onni, niin suuri olikin
kun pienen pienen onnen, vain halusin.

Suuren suuri onni, näkyy kaikialle niin,
ottajia löyttyy suuren onnen ohjaksiin.
Onni silloin on vain lainaa,
Joka on taas multa pois!

Missä missä onni piilee,
siell on onnen onkijat.
Älä koskaan kerro heille,
mis on sun, onnen poukamat!

Siellä hymyiltäis siellä naurettais,
me halattais kenties tanssittais,
se pienen pieni onni, täyttäis meidän maailman
se pienen pieni onni, enkä antais sitä pois!

Jäi pyörimään korvaan kun kuulin, "korvamato" kirjoitin sanoja mitkä tuli solkenaan...

Mauno Strandén

Blogini, kuinka selataan!

Blogissani on tällä hetkellä 250 sivua kun vierittää alareuraan siellä lukee "vanhemmat tekstit", sieltä löytyy lisää, monilta alueilata, tekstiä mm. runoja, laulunsanoja, tarinoita, muisteluita, valokuvia videoita, musiikkia, jne..

 Ihan ekoja ruusuja tänä kesänä, olisko liian rohkeaa sanoa, että se on parhaimmillaan, tai kauneimmillaan, vai hehkeimmillään?

On ne vaan kauniita, jos niitä tutkii lähemmin! Katselen näitä isolta näytöltä ne on ihmeellisiä!

Ryytimaa! Omenapuiden takaa pilkottaa heinillä täytetty seiväs, eli heinäseiväs! Kasvimaalla näkee kasvun ihmeen! Kerran oli vieras joka totesi, puuttuu se joki tai ranta, johon voisi katiskan heittää! Se on puute!

Tryffeli karhuhavainnosta

Tänään oli Hesarissa artikkeli tryffelikoirista, tuli mieleen oma kokemus, ei tietenkään niin hieno kuin Hesarissa!
Laitan kirjoitukseni ja kokemukseni joka oli 2009-2010 Vartissa, itse "hedelmä" oli taskussa viikon pari, sitten jääkaapissa ja pieneni koko ajan kuin pyy maailmanlopun edellä. Kaikki kelle soitin ja kyselin mikä se on, halusivat sen heti itselleen, sanoin kuvat voin lähettää, sitten vasta leikkasin sen että näki mitä on sisällä. Lähistöllä oli ollut 2 karhua. Lukekaa tuota juttua.

 Tuollaiselta näyttää kaurapelto jossa nallet on käyneet syömässä. Uria oli jokapuolella kaurahalmeessa.

  Aamu yöllä aamuun saakka oli satanut paljon kaikkialla lammikoita, metsästäjä kävi tutkimassa, karhun hajottamaa muurahaispesää, joka oli aivan kuiva, samoin oli seuraava kuoppa josta löysin "hedelmän"! Olin harventamassa metsää, en jäänyt tutkimaan, mutta jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut katsoa oliko siellä enemmänkin! Karhu oli ollut hetkeä aiemmin siinä, jatkoin raivaussahan ulkoilutusta!

 Myöhemmin kun sain houkuteltua vaimoni "syötiksi" huomattiin tälläisiä ulostekasoja (jokainen noin 3litraa) kymmeniä erään kuusentaimikkoryppään luona, kun raivaussahalla aloin sahata kuusirypästä, oli harvinaista karhun jäljet, oli ottanut pitkiä loikkia, kun sahalla sahasin hänen päivälepopaikan kuusen taimia! Muuten sammaleeseen ei karhulta paljon jää jälkiä, mutta loikissa paino moninkertaistuu.
Kuusten alle oli kaivanut sammaleeseen kuoppaa joka piti lepäilijää viileänä päivät, näytti olleen kovassa käytössä! Poimuri on vain suhteellisuuden saantia kuvaan!

Läheinen suo jossa oli runsaasti karpaloita, oli jokainen marja viety ja pidetty peijaisia, katkottu pikku mäntyjä ja heitelty ympäriinsä noin ranteen paksuisia.. Ollut riehumista tai leikkiä..

Lenssun iskiessä!

Orimattila 28.1.1997

Lenssun iskiessä

Lenssu se meihi ku jollonnii tulloo,

elämässä ei sillo ou paljonkaa sulloo.

Lenssuku oikee rohmoo ja juilii,

miel tekköö sillo, männä jo huilii.

Sänkyy ihtesä kallistoo,

ja peittosa alla vua kutjottoo.

Ei tule un, eikä voi valavoo,

joka paikkoo se lensukii,

alakaa jo kalavoo.

Sitteku pikkuse horrostaa,

painajaisii näkköö,

piässäi o iha niinku,

siinnois jo häkkee.

Viluvvärreet vua seläpiissä karmii,

eijjou potilaassa tippookaa sarmii.

Silimättii sillon vuan puolittai auki,

henkiikii haukkoo ku kuivilla hauki.

Tilalla potilas piehtaroi ja koittaa,

ähkiä valittoo ja aikoo voittoo.

Mauno Strandén

Kyllä sitä just itse paistettuja piirakoita pittää nousta ottamaan, jookosta ;)

Ajokortit halvalla tulevaisuudessa

Ajokorttialaankin tulee kilpailua

Muutamalla satkulla saa ajokortin jos uusi systeemi toteutuu! Ei autokoulusta!

1960 maalta tulleena kävin ammattiajokortin ajamassa olikohan Paanasen autokoulu Töölössä? Silloin oli sellainen mahdollisuus, ei mitään kahden vaiheen kotkotuksia ei ollut silloin! Liikenne hirvitti ja ajo-opettaja kertoili vaan omia asioitaan ja sanoi vasemmalle, oikealle, ei mitään opetusta. Itsellä ei ollut kuin pieni kokemus hevosen ajosta kyläteillä ja pelloilla! Iso kuorma-auto, jolla Eiran ja Töölön kapeita katuja ajeltiin sinne tänne! Muutaman tunnin olin ajanut, ajo-opettaja sanoi voit mennä inssiin, hämmästyin, mutta en ollut tietoinen tavoista millään lailla, enhän ollut ammattimies missään tapauksessa, muutaman tunnin ajon jälkeen jälkeen! Ajoin vain 1/4 osaa opetusajasta!
Luulin, että pääsen halvemmalla, kun ajoin vähän! Inssi oli jostain syystä äkäinen kuin persuuksille ammuttu maatiaiskarhu, karjahteli, että jos haluat ammattikuskiksi, ei näillä vauhdeilla kukaan ota töihin, paina vauhtia lisää! Lisäsin vauhtia ja kyllä hirvitti! Siinähän oli katujen välin 100m välein ja vaikka mitä? Huokasin helpotuksesta kun ajokoe päättyi, en ajanut kolaria, eikä ketään jäänyt alle, tökkäsin ajo-opettajalle paperit ja kysyin koska uusintaan, opettaja sanoi sinähän menit läpi? Koulu veloitti kaikki tunnit, eikä auttanut purnaus?
Nythän on autokoulu melkoista bisnestä ja on hyvä, että tulee uusia tuulia!

Tämä tuli mieleen päivän uutisesta!

M S

 Nämä autot kulki kaasulla ja bensalla. Suomenlinna oli eksoottinen paikka viedä limskaa. Kaikkia laatuja sai juoda minkä halusi, vain "vishy" on säilynyt valikoimassa, se on neutraalia.
Olin melkoisen hoikassa kunnossa ;) 80-100kg selkään ja niin kopat siirrettiin sisätiloihin joskus jopa neljänteen kerrokseen rappuja myöten, välillä ei voinut huilata. Kopat painoin 20kg kpl.

Kerrompa kokemuksia lepakoista!

Kerronpa kokemuksia lepakoista!

Lepakoista en tiennyt mitään, kunnes illan hämärtyessä kesäpaikallamme alettiin ihmetellä nopeita lentäjiä, jotka pystyi muuttamaan suuntaa 90 astetta silmänräpäyksen ajassa.

Esittelin pojilleni 1980 luvulla kuinka pikkukiven saa heitettäessä hurisemaan, kun se pyörii villisti.

Jonkun ajan kuluttua huomattiin, että kun kivi lentäessään piti pörriäisen ääntä, joku lentävä kävi salannopeasti tarkistamassa mikä se oli, se oli kivaa luonnonhavainnointia, josta pojat tykkäsi.

Sitten huomattiin, että lepakot kiertää yläkerran ikkunan ohi aina samaan suuntaan, ikkunan sisäpuolella oli valo, johon ulkopuolelle tuli joukoittain hyönteisiä, jota lepakot kävi hakemassa.

2010 kun lähimetsä oli kaadettu, yritin yksin houkutella lepakoita näkyviin illan hämärtyessä,

ei näkynyt, joten nousin seinänviereen kivelle ja aloin yrittää matkia hyönteisten ääntä, sehä olikin mielenkiintoista kokeilkaa itse kuinka äänet syntyy? Jos joku olisi katsonut sitä, noutaja olisi kai tilattu!

Lopulta onnistuin saamaan hitaan pörisevän äänen, joka oli kuin pörriäinen olisi lentänyt ohi ja kas kumma kaksikertaa lepakko lensi alle puolenmetrin naamani ohitse ja totesi kai, että ompas liian iso hyönteinen ruokapalaksi, eikä jatkoa tullut! Näin kumminkin lepakon!

Noihin aikoihin seurattiin iltapäivä kahvin aikaan ikkunasta kuinka lepakko lentää ulkona kirkkaassa auringonvalossa kahden kolmen aikaan iltapäivisin, joka käsityksemme mukaan ei ole lepakoiden lentoaika? Arvailtiin, että se on sairas yksilö.

Eräänä päivänä lähdin ulos ja olin menossa samoja paikkoja missä lepakko oli lennellyt ja

huomasin, että lepakko lentää minua vastaan! Lepakko lensi suunnilleen pääni korkeudella ja aivan suoraan kohti ja hyvin hitaasti, sen kahvinruskea turkki kiilteli auringossa, mietin heti, tämä ei ole sairas yksilö! Pysähdyin ja katsoin sen tuloa, se lensi ihan kohti naamaa, nostin kättäni, että voin suojata naamaani, jos suunta on sama, alle metrin päästä!

Lepakko nosti hiukan korkeutta ja näytti lentävän noin 30-50cm korkealta pääni yli, käännyin katsomaan, mihin se meni, ei näkynyt missään suunnassa, lopulta katsoin ylös ja lepakko oli reilun puolenmetrin-metrin korkeudessa lepatteli pääni päällä ilmassa ja katseli minua, se oli siis liki paikoillaan, siivet liikkui ja pää?

Kun katseemme kohtasi, lepakko poistui samaan suuntaan josta se oli tullutkin, eikä sen jälkeisinä päivinä lennellyt näköpiirissämme!

Soitin radioon havainnostani, kun niitä pyydettiin puolen päivän aikoihin ja kerroin edellä mainitun tositapahtuman, sain hyvin epäilevän vastaanoton ja kun puhelu päättyi, en sulkenut puhelinta, kuulin kuinka naistoimittaja arvioi, ”mikähän tuokin luulee olevansa, eihän tollaista voi tapahtua, luulikohan soittaja, että hän on joku erityinen jolle tuodaan viestiä, jne, jne”.. Sitten sulkivat linjan!

Eihän toimittajat mitään näe, nehän ”larhottavat” siellä radiontoimituksissa, yliviisautta pursuen, toista on jos on kontaktissa luontoon ja pysähtyy tarkkailemaan heti kun joku liikahtaa..

Mauno Strandén

Ps.  Kirjoitettu 9.10.2015 Tapahtumat alkoi 1980 tai huomattiin sattumalta

Laulun sanat: Muistojen Kitee

Helsinki26.2.1999 22.59

 

Muistojen Kitee

Kitee se kauniina mielehen piirtyy,

Kitee on kaunehin syntymämaa.

Kauneimmat muistot sieluhun siirtyy,

muistoista parhaimmat kultaa on vaan.

Kauneinta kesissäs lempeät tuulet,

tuoksuvat tuomet ja heräävä maa.

Kun Rupposenvaaralta kauaksi katson,

eessäin kauneinta Kiteetä ihailla saan.

Talvella kiteet nuo kirkkaana säihkyy,

kun kuurassa silloin on metsät ja haat.

Mutta silloinkin monella mielessä väikkyy,

kesä jota ei löydä, tämän parempaa.

Minä Kiteestä tekisin kauneimmat laulut,

kertoisin hyvistä ystävistäin.

Äänikin nousisi yli maailman pauhun,

jos kaikki teidät näkisin nyt silmissäin.

Täällä kevääll on kauneinta, lehti kun puhkee,

kukkiin tuhansiin peittyy mannut ja maat.

Silloin vaaralta kauniilta kauaksi katson,

muistan teidät joiden kanssa mä muistoni jaan.

Mauno Strandén

Tähän on sävelkin, mutta lukija voi sorvata oman sävelen!

Ps. Laitan tämän toiseen kertaan jos joku ei huomannut sen olevan Ruppovaaran koulun kohdalla!

 Siinä Ruppovaaran koulu, joka ei enää olekkaan koulu, vaan jossa  tehdään bisnestä!

 Siinäpä sopivasti rippikoulukuva, keskellä Nortia oik. Kopperi, joka meinasi potkaista pois minut rippikoulusta, ilman aihetta! Siitäkin kirjoitan joskus!
1956, en tunnista itseäni?

Koti Karjala

Helsinki 29.10.1999 klo 18.34

Koti-Karjala

Koti- Karjala näin,

palaan taas mielessäin.

Siellä ystävät on,

kaipuuni pohjaton.

Koti-Karjalaan vaan,

palaan ain uudestaan,

kuin linnut nuo kuuman etelän.

Koti-Karjala näin,

ei häivy mielestäin.

Kotiseutuni tuo,

joka muistot mulle luo.

Kaikki muuttuvat näin,

ystävätkin pikinpäin,

menneet kauas kuin linnut etelään.

Mut jos luoja sen suo,

saapuu ystävä sun luo.

Hetkeks hellitä oi,

heitä kiireesi pois.

Tunnelmaan entiseen,

palaa kaikki ennalleen,

kuin linnut nuo kaukaa etelän.

M Strandén H:ki   Säveleksi sopisi rakkautemme valssi  Hiukan sovittamalla!

Ps. on mielenkiintoista katsella vanhoja sepustuksia, joissain on hyvä poljento toisissa ei ;)
Kaikillahan lienee kotona runoratsu ;)

 Paasiveden auringonlasku 2015 yllä ja lähellä sitä pellolla isoja lintuja alla !

Ollaan lenkillä ison linnun kassa ;) ;) kevennys!

Kiteen paras hiihtäjä!

Kuu taivaalta!

Kirjoitettu tarina suuresta urheilijasta!
Oli pitkään Kiteen ja Suomen paras!


Mieli kaipasi nuorena ystävää,
onko sellaista mulle ollenkaan.
Jos löydän, riittääkö rohkeus,
kun kokemus puuttuu kokonaan.
Mutta mitä sitten tapahtuikaan?

Kohtasimpa neijjon nuoren,
neijjon niin iki ihanan,
Kitteen pittäässä idässä
kirkon ankaran komennossa,
kohteessa "suvisen" rannan.

Mitään täydellisen kaunista,
en uskonut olevan taivaissakaan,
aika kauniisti neidosta sanottu.
Sinä olit, tietämättäsi ihana
shokeeravasti sulle sykki syömmein!

Samalla kaunis ja kaukainen,
kuin ois kuuta kurkotellut,
sitten katajaan kapsahellut.
Olit kangastus taivaanrannan,
niin olit kaukana kaunoinen!

Eipä tiennyt haaveillessaan
mitä elämä tullessaan tuo.
Toi enemmän kuin toivoin,
näköpiiriini ihanan ihmisen
olin vajaan kesän onnesta sekaisin!

Tekipä mieleni kumminkin tepposet,
rohkeasti "kuuta" kurkin,
kuuta niin iki-ihanaa.
Olispa ollut hetkisen maassa,
kun "kuurakettiakaan" ei saatavilla!

Kuinka rohkenisin lähestyä?
Hillittömän kaunista ja ihanaa!
Vaikeusaste kuin Himalaja?
Saanko edes sanoja suustani?
Näytänkö naurettavan nololta?

Pelkäsin Sinun suoraan sanovan:
Mitäs täällä norkoelet.
Minulla kavereita, mistä helppoa valita!
Unelmoitko "kuuta" taivahalta?
"Onnekseni et niin sanonut"!

Mikään muu ei ollut "järkyttänyt"
mieltäni niin positiivisesti?
Olit todella kuin kuu taivaalta, saavuttamaton!
Voiko onnea olla näin suurta? Usko,
toivo, rakkaus ja suurin on Ensirakkaus!

Lähdimpä taas kylille kerran
voisinko haavettani havaita?
HUPS siinä hän istuikin ulkokeinussa
istui kuin prinsessa oisi ollut,
tutkiessaan paksua "opusta"!

Lähestyinkin kohdetta varoen
jännitys oli sielussa sietämätön.
sädekehä vain häneltä puuttui,
tervehdykseen vastasi iloisesti,
sulosanat suustansa solisi.

Meni kerrasta pasmat sekaisin,
minun kuulumisia kysellessä,
neidon sulosanoja kuunnellessa.
Katsellessa kauneinta hymyä,
se oli suoraan taivaasta tullut!

Sitä solinaa oisin halunnut kuulla,
kuulla vaikka ikuisesti,
paratiisimaista liverrystä.
Voi sitä hirveää jännitystä,
jännitystä niin vietävän ihanaa!

Hetkihän on taivaallisen tavaton,
maalaispojalle ei sellaista satu!
Mieleni liiteli sinne tänne,
hymyilytti yöt ja päivät,
eipä tiennyt miten olemus olisi!

Olin silloin onnellinen
onnellisempi kuin arvaatkaan.
Jalat tuskin maahankaan ylsi
käsi kättäsi haaveessa hapusi
elo silloin ihanalta maistui!

Nautin sekunneistakin seurassasi,
olit täysin täydellinen.
Koko kansaakin kohautit.
kun aina voiton seppele päässäsi,
pihapiiriisi palasit!

Kel onni on, onnen kätkeköön,
kukaan ei kerro minne?
Koetin kätkeä onneni-ilon.
Kuinka kätkeä aitoa iloa,
eihän se pysy piilosa, se hymyilee!

Tavattiimpa toisenkin kerran,
kakkukahvit tarjosit tuvassa,
Ite oikein leipomansa,
suussa sulavan makuisen.
Olimpa siitäkin niin otettu.

Kohdattiimpa kolmannenkin,
kulettiin hetken keskistä katua,
käytiin kylän keskustassa.
Käsi kädessäin hetkisen viipyi,
sieluni kieliä minussa soitit!

Halajin Sinua lähelleni
jopa kaulahan kapsahtamaan,
Siellä vanhan aittanne luona.
Halaukset oli suuri ihanuus,
mielessäni suuri kiitollisuus!

Tavatessamme aina arastelin,
pihatielle tuskin uskalsin,
ollaanko samalla aaltopituudella?
Suotko hymysi vielä minulle,
minulle köyhälle pojalle?

Kaikki kuitenkin sujui sutjakasti,
tyytyväisiä lie ollut molemmat,
sulosoinnut mielessäni hyrisi.
Silti pelkokin mielessä heräsi,
oliko onneni liian suuri?

Ympärillä kaverit kateelliset,
hioivatkin onneni tuhoa,
mukana kateellinen kaverini?
Siitä täysin tietämättä,
elin ihanan katseesi lumoissa.

Vain vajaan kesän kesti onni,
talollinen "kaveri" väliimme ehätti.
Puhui sulle miusta paljon palturia
naureskeli pitkin kyliä,
haaremiinsa sinut halusi!

Tulipa sitten rehvastellen kehuu,
olet hänen morsiamensa,
naimakaupatkin luvassa.
Toipa terveiset Sinulta,
et halua koskaan, minua tavata?

Kauas silloin onni haihtui,
mieleni karille karahti!
Tuttuhan se oli tilanne.
Kurkotelleeni kuuta tiesin,
harhaako onneni olikin?

Empä tiedä  tänäänkään,
mikä haaveemme hajotti.
Joillekin kaikki keinot sallittuja,
sodassa ja rakkaudessa,
kunpikaan meistä, sitä tuskin halusi!

Hetkistä kanssasi, luojaani kiitin!
Kielsit kaiken viestinnän Sinulle?
Näin se uusi sulhos kertoeli!
Silti iloitsin Sinusta siellä,
Kiteellä, en missään mieron tiellä!

Jäipä mieleen kirkas kohta,
oli onni minuakin sipaissut.
Jossain se on maailamalla,
olihan se vahvasti hipaissut.
Näytit suurinta onnea minulle!

Jatkoimpa töiden etsimistä,
rankkoja työt olikin silloin
onneakin kaipasin kovasti!
Sisukkuutta oli pakko riittää,
sekös siivitti menoa?

Eipä poijjalle paljon jäänyt
selkäsikin minulle käänsit kisoissa,
muistot kumminkin ihanat.
Löysimpä hyvän elämäntoverin,
hänen kanssaan, ihana elellä!

Talouskin nousi ripeästi,
aikaahan siinä meni.
Kokemusta kymmeniltä aloilta,
miettiessä kaiken aikaa,
mistä rahat raapaistaisiin?

Olitpa silti lahja taivahasta,
juuri sopivalla hetkellä.
Annoit osviittaa elämääni,
jäit muistoihini elämään,
olit enemmän kuin tajusin.

Toivon silti viestin kohteen,
jostain vielä putkahtavan,
Niinkuin putkahti onnikin
salaperäisyyden sokkeloista,
voisi vertailla, harhaako kaikki olikin.

Olimpa kai höhlä silloin,
tuskin uhrasit ajatusta minulle?
Minä turhia turinoin,
elättelin mielessä ystävyyttä,
ajattelemisen aihetta kumminkin!
 
Muistin sinua tuhanesti,
otatko edes kiitosta vastaan?
Tajusin suurtakin onnea olevan.
Nostit aatokset toiselle tasolle,
tasolle niin "arvaamattomalle"!

Tähän muistelut paras lopettaa,
elämä meitä kaikkia opettaa.
Kauniit hetket auttaa ylämäissä,
Ne on kuin suola elämälle!
Lisään säkenöiviä säkeitä, tarvittaessa!
Jos ei säkeitä, niin rivejä säkeisiin!




"Kirjoitettu kuullun tarinan mukaan"?

Vielä aiheeseen liittyvää musiikkia klikkaa tätä!

Pääset matkalle kuunsillalle!

Kertokaa terveiset, kohde ei ehken ole nähnyt tätä!

Pieni tähden lento elämästäni!

Pieni tähdenlennon tapainen muistelo elämästäni!

Olinkohan edellä aikaani, kun myin pienessä liikkeessä erilaisia koneita ja ostajilla ei ollut kuin hyvin harvalla kokemusta sellaisista koneista, se oli melkoista seli seli selitystä, joten mietin kuinka voin näyttää kuinka ne toimii, kun ympärillä on vain asvalttia, että näyttö ei onnistu!

Siihen aikaan ei ollut vielä videoita, mutta super 8 ”Eumig” filmikamera oli, ja tuumasta toimeen, otettiin filmiä, eli elokuvaa koneiden toiminnasta ja käytöstä eri tilanteissa maaseudulla, omalla ja peltopläntillä, ynnä muualla! Kun filmi oli valmis kehitin sen ja

vein projektorin liikkeeseen ja näytin luonnollisessa koosa elokuvia seinälle ja kerroin, että koneiden käyttäjä seisoo tässä ja näin koneet toimii. Tiesin kokemuksesta, että harjoitteluun olisi kulunut vuosia, mutta opastuksellani moni pääsi heti oikeisiin työkäytäntöihin käsiksi!

Pikku ilmoituksissani oli monesti maininta hyvät neuvot kaupan päälle ja hyvin moni käytti tilaisuutta, kun kauppa oli tehty, sanoivat, no niin nyt niitä hyviä neuvoja ja kerroin, hyvin monet, siis liki 100% oli tyytyväisiä!

Saattoi siinä joku tuhat konetta mennä, kaikille ei tarvinnut näyttää, mutta jo kuvan koko verrattuna kuvaruutuihin, se oli luonnollista kokoa ainoastaan ääni puuttui raksutusta lukuunottamatta!

Hyvin monet tuli vakuuttuneiksi ja tekivät hankinnan, ihmettelivät vaan, ettei isoissakaan liikkeissä kukaan ollut nähnyt vastaavaa esittelyä, että mistä kekkasit idean?

Kun en ollut toisen palveluksessa, vaan toimeentulo riippui kekseliäisyydestä, siitähän se johtui, kun ei voinut ketään muuta syyttää kuin itseään, ellei ”rahaa” tule!

Tuli vaan mieleen edellinen juttu, kun kävin tänään Porvoossa kolmessa liikkeessä ostattelemassa puhelinta, niin ukkelit oli monissa asioissa ulkona kuin lumiukot, sanoivat, että luultavasti ne on niin tai näin, mutta mitään varmaa eivät oikeastaan sanoteet, otatko vai etkö ota, menttaliteetti oli, että minä olen vain töissä täällä? Puhuivat ristiin ja lopuksi sanoivat ei me noista paljon mitään ymmärretä?

Kyllä liikkeissä pitäisi arvostaa myyjien asiantuntemusta, jookosta ;)

Mauno Strandén

Vanhanajan hyvä neuvo kaikille! Elo on lyhyt kuin lapsella paita, laita siis lapselles pitempi paita..! Jne. Siksi kai elämme vanhemmiksi ;)

Hirvipeijaiset tulossa!

Yllä oleva on hirvipeijaisista Niinikoskelta! Kahvia oli pantu reippaasti lattialla ja tanssi sujuikin hyvin sutjakasti!

 Hiukan kaunista, vaikka pihamme ruusu! Alla kaktus alkaa vääntää kukkaa, se on jopa 20cm halkaisijaltaan!

Taivas hehkuu tulta
onko liekeissä jo maa?
Syksyn tuloa, nuo värit ennustaa,
jäämme kesää kaipaamaan!

Mauno Strandén

Hirvipeijaisista puheenollen, siellähän on karaokea, tässä turkkilainen, joka tuo laitteet ja me lauletaan ja tanssitaan!

Tänään lauluni laadin

 X tempore jäi sävel soimaan                                                  Orimattila 2.8.2015

Tänään kun lauluni laadin
laulun niin ihanan,
ystävä tahtoisin olla, nyt sekä ainiaan!
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään.
Liidellä kevyesti, kuin perhoset erämaan,

Hetki tää, mieleen jää,
hetki ikuisten muistojen.
”Vaikka vain, mielessäin
me tanssimme taivaisiin”..

Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään
Tilaisuutta koskaan ei tullut
haave tanssimme jäi elämään!

Tanssimme liidellen kaksin
onhan nyt täysi kuu
musiikki meitä nyt liittää
jää haaveemme elämään!

Tuli viimeikin elossa aika
jolloin tanssiin mä sinut hain
Tanssin kanssasi mielikuvitus valssin,
valssin niin kauniin ja hempeän!

M S

Tämän tekstin alta löytyy livenä tanssia!       Pariiseja Lasse hoikka!

Sualiit säkissä!

 Tämän syksyn puolukat oli isoja ja hyvänmakuisia, jopa makeita!

 Puolukoita pakkasessa noin 70 litraa, on luomua! Marjan maku pysyy hyvänä kun pakastaa kokonaisena.

3 laatikollista nostin Nicolaperunaa luomua tietysti, vielä sinne jäi maahankin, mutta eihän fiksut enää syö perunoita, me syödään ja kasvatetaankin...

Ruppovaaran koulutapaaminen 1999

Ylekuvassa oltiin koulutapaamisessa jonka sain aikaan 1999! Oli jopa muutama enempi kuin oli luokilla! 

 Siinä ollaan kuin muistoissa kukkien keskellä, koulu peittynyt kukkiin!

Tässä hiukan eri kuvakulma!

Ruppovaaran koulun 50v juhlat, jossa oli kirjoituskilpailu menneestä ja kummallista minä voitin ainoan palkinnon tuon kirjan, jossa on muisteltu vanhoja! Oli sinne kirjoittanut enemmän kuin minä ;) Tuli mieleen, jota en pitänyt aikanaan minään koulun päättyessä, sain stipendin, joku vanha markka, anto oli kyllä juhlallinen! Oliskohan saanut sisuaskia? Vähän ajan kuluttua lopetettiin koko koulu, nyt siinä tehdään bisnestä?

 Täällä istun viimeisen kerran, ennen Kiteeltä lähtöä kirkon puistossa! Sitten elämä heitteli sinne sun tänne. Nyt olisi mukava keskustella senaikaisten tuttujen kanssa, monet vaan on mullan alla? Olisko Suomi24 ikäryhmissä paikka, jossa voisi anonyymina keskustella menneistä ja olevista?
Varovaisten laskelmien mukaan opettelin noin 16 erilaista ammattia, se laajentaa kummasti käsitystä maailmasta verrattuna henkilöön joka on yhdessä tai kahdessa paikassa! No niissä pitkissä työsuhteissa on puolensa vakaus, joidenkin "kupit" tulee hyvinkin täyteen...

Tietenkin joka on tänne saakka jaksanut, laulun sanat Kiteestä! Nuottikin on, muuta en laita sitä mukaan!

 

Helsinki26.2.1999 22.59

Muistojen Kitee

Kitee se kauniina mielehen piirtyy, 

Kitee on kaunehin syntymämaa.

Kauneimmat muistot sieluhun siirtyy,

muistoista parhaimmat kultaa on vaan.

Kauneinta kesissäs lempeät tuulet,

tuoksuvat tuomet ja heräävä maa.

Kun Rupposenvaaralta kauaksi katson,

eessäin kauneinta Kiteetä ihailla saan.

Talvella kiteet nuo kirkkaana säihkyy,

kun kuurassa silloin on metsät ja haat.

Mutta silloinkin monella mielessä väikkyy,

kesä jota ei löydä, tämän parempaa.

Minä Kiteestä tekisin kauneimmat laulut,

kertoisin hyvistä ystävistäin.

Äänikin nousisi yli maailman pauhun,

jos kaikki teidät näkisin nyt silmissäin.

Täällä kevääll on kauneinta, lehti kun puhkee,

kukkiin tuhansiin peittyy mannut ja maat.

Silloin vaaralta kauniilta kauaksi katson,

muistan teidät joiden kanssa mä muistoni jaan.

Mauno Strandén

Mikä se kolahti?

Tapahtui 2007 Orimattilassa

Pistäytyin taukotuvalla ja kiersin sen ympäri mentyäni ja kun tulin kuvassa oikean takanurkan kohdalla verannalta kuului kolahdus, menin varovasti katsomaan mistä kolahdus johtui?

Kaiteen sisäpuolella on levy saranoilla jolloin sen voi nostaa pöydäksi kun käymme kesäisin usein päiväkahveilla. Levyä kun nostaa vaaka suoraan, alla on monesti lepakko päivähuililla ja laskemme silloin sen takaisin.

Kolmanne tolpan takana oli kyy kiekuralla ja iskuvalmiina kun lähestyin, onneksi kuljin keski lattiaa, eikä isku olisi yltänyt jalkaan. Kyy oli luultavasti kiivennyt tavoittelemaan sitä lepakkoa ja pudottautui kun kuuli kävelyn ääniä, jolloin kuului kolahdys!

Katseltiin siinä toisiamme, käärmettä pelotti ihan kamalasti, se vapisi, juttelin sille, että en tee sinulle mitään, olette ollut ennen meitä tällä mäellä ja jäätte meidän jälkeemme.

Siinä oli 10m päässä kyiden talvehtimispaikka, jossa kävin seuraamassa niiden keväisiä lemmenleikkejä, ne oli vähintään fantastisia, kun ne otti aurinkoa. En ole koskaan nähnyt luonto-ohjelmissa mitään sellaista.

Kyitä oli 1-10 kpl parhaimmillaan kerran oli 30-50 kyytä, kun koneella ajoin ohi, mutta vaikka pysäytin hiukan ohiajettuani ja juoksin katsomaan viimeisen hännät näkyi, kun ne oli menossa piiloon! Kokoontumispaikka oli metrin päässä polusta.

Poikani ehdotti, että pidä kyysafareita, mutta sitten joku ohkulkija oli hakannut ja silpunnut niiden soitinpaikan ja käärmeet, en minä siellä tappanut yhtään, ellen nyt tietämättäni päälle polkenut!

Sen vielä näkemistäni kyistä voin sanoa, että värejä on useita kymmeniä, sinitaivaan sinisestä, pikimustaan ja välkehtivään teräkseen. Valkoisia en ole nähnut, mutta aikalailla vaalean keltaisia kylläkin.

Myös se, että kyyt liikkui lumella ja kuulivat kai kymmenien metrien päästä, toisten äänen tai tuoksun soitimella, kun ne kurkotti siihen suuntaan, näköyhteutta ei ollut. Lumen alta tultuaan, ne kuivatti auringossa itsensä, sitten ne lähti lumelle!

Mauno Strandén

 Tässä on tunnelmaa kesällä. Paikka on korkealla mäellä linnut laulaa, koivut ja männyt tuoksuu ja ukkosella tulen monesti kuuntelemaan, kun kaivaan isä ajaa rautapyöräkärryilla taivaan kivikoita, vai onko silloin taivaan kansi rautainen, äänet kulkee laidasta laitaan!