1990 luvulla kuuntelin radiosta Kulttuuriministeri Klaas Anderssonin lukevan runojaan radiossa, kun olin kuunnellut hänen kymmeniä kertoja hänen esittämiään monologeja ja runoja, jossa oli pääasia, kuinka viina sumentää järjen, niin ajattelin jos hän on kännihöperryksillään runoilija, niin mikähän minä sitten olen, kun näkö eikä tunne sumene tuolla lailla?
Viini on punainen ja se vähenee pullossa, lasikin tyhjenee, enkä huoma minne? Lopulta usein arvaili, kuinka pitkälle hän näkee 2 vai neljämetriä, varannan kaidekkin välillä katosi, ja se viini hävisi pulloista? Mistä se johtuu, ei jaksa ajatella jne, jne...
Ei ole sanasta sanaan, mutta fiilinki oli jotensakkin tuollaista, ajattelin, että en voi sen enempää mokata, jos julkaisen jotain! Tuskin niistä kukaan tykkää, idea on siinä, että on poissa muusta pahanteosta, kun funtsailee noita !
Kerran muutama vuosi sitten aivan tuntematon pitäjämme diakonissa soitti noin klo 23.00 ja kysyi voisitko kirjoittaa runon huomiseen tilaisuuteemme?
Aihetta ei ollut, eihän se kukkokan käskien laula ja täytyy olla jotain fiilistä! No oli mulla jotain.
Paikallinen ihmetteli, olet aika rohkea, ei minä uskaltaisi mennä arvoyleisön eteen, jota ei tunne?
Parempi onkin kun ei tunne, silloin ei hermostuta niin paljoa, tuskin ollenkaan..
Karaoke oli vaikeaa, kun hirvipeijaisissa halusivat ehdottomasti, sitten panin asian leikiksi, jos onnistun jotenkin taputatte, jos epäonnistun taputatte vielä innokkaammin! Epäonnistunut voi nostaa kuulijoiden itsetuntoa enemmän kuin esiintyjän onnistuminen ;) No sitten piti tulkita niin paljon, että ääni meni, johon karaokejuontaja tokaisi, vielä äänen mentyä esität Moskovan valot siinä ei tarvita ääntä! Esitin senkin ja raikuvat abloodit kuuluin olinko mokannut vai menikö hyvin, voi arvailla!
Ja sitten kevennys kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti